Kauppalapulta Joensuuhun

Laitoin keinutuoliin lisää vauhtia, kunnes olin aivan varma ettei edes Räikkönen saisi tästä pelistä enempää irti. Päästeltyäni jonkun aikaa täysillä annoin vauhdin tasaantua ja jäin mietteisiini. Tasainen keinunta alkoi unettamaan ja suljin silmäni. Tänään olisi ravit Joensuussa ja tarvittaisiin oma helikopteri, jotta pääsisin paikalle tai luistavat sukset....hmm sukset.

Edessä välkkyi punainen hiihtoasu, jonka keskellä valkoisella pohjalla musta numero. Välillä hahmo katosi mäennyppylän alle puikahtaen taas esiin kauempana. Kiristin vauhtia ja saavutin miehen. Se oli Venäjän Vasili, joka sauvoi edessäni. Naputtelin kantapäille sauvoillani ja kirosin mielessäni sitä, että nämä nykyajan sukset ovat muovisia. Toista oli ennen nuorena Hopeasompa hiihdoissa, joissa puisen suksen sai kivasti halkeamaan napauttamalla suksen takaosaan tuntuvasti. Nyt Vasili hiihteli kuin ei mitään, vaikka hakkasin kantapäitä, kuin tikka toisella sauvallani. Huusin latua ja havuja sekä kelettä, mutta äijä suihki vaan menemään kuin kuuro köyryselkäinen vanhus . Seuraavalla suoralla pyyhkäsin pöheikön kautta rinnalle ja pamautin ohi mennessä vartalotaklauksella äijän radan sivuun. Nyt kuului jo venäjän kielisiä kirosanoja, jotka loittonivat kuitenkin nopeasti. Maisema vilisi vierelläni, kun sauvoin vauhtia lisää. Välillä tasatyönnöin suihkien, välillä taas pitkien voimakkaiden potkujen säestämin vedoin saavutin ja aloin nähdä jo seuraavaa kilpailijaa. Isoa mäkeä kiivetessäni näin että se oli kisaa johtava Norjan Sten. Sten oli kova tekijä ja hurja loppukirimies. Minulla ei olisi mitään mahdollisuuksia hänen kanssaan, jos joutuisin loppusuoralla kiritaistoon. Minun oli hoidettava hänet sitä ennen. Mäen päällä olin jo ihan kannoilla ja laskun alettua laskin hänen suksiensa päälle hidastaen hänen vauhtiansa ja kun hän tästä suivaantuneena katsahti taakseen laskin sukseni saman tien irti hänen suksistaan. Luiston yhtäkkisen parantumisen johdosta Sten tuiskahti nenälleen ja päästi Norjalaisille tyypillisen jodlauksen ilmoille. Itse onnistuin väistämään tientukkeen ja laskettelin menemään stadionalueelle. Kansa huusi ja lauloi, Suomen liput heiluivat kun heidän sankarinsa saapui maaliin. Heilutin lierihattua käsissäni ja otin vastaan suosionosoitukset naama messingillä. Olin sankari, kuuluisuus...inhottu ja rakastettu, samaan aikaan syvästi palvottu sauvojien kuningas.

Heräsin. Ja muistin taas Joensuun ravit, joihin pitäisi saada laput sisään ennen iltaa. Taskussa oli vielä noin 12 euroa polttelemassa ja pianhan sponsorini laittaisi lisää, mutta tänään pitäisi vielä pärjätä näillä.. Nousin keinutuolista ja hain keittiöstä roskiksen. Aukaisin parvekkeen oven ja vetäsin roskapussin kierteellä vanhaan tuttuun roskavälikön kulmaan, josta ne olivat aina kadonneet. Oma aikani oli kortilla enkä joutaisi nyt kiertämään välikön kautta. Tänään oli mentävä paraatiovesta ja suoraan kioskille. Ulos mennessäni katsahdin vasemmalle ja näin Cadillacin lumikasan alla. Säälittävä näky, mutta lunta oli jo niin paljon ettei enään ollut mitään tehtävissä. Kevät saisi korjata tilanteen. Olin jo aiemmin käynyt laittamassa lumikasaan joulupalloja, varoitukseksi aurauskaluston pyörittäjille ja se oli tehonnut. Cadillac oli saanut olla rauhassa, mitä nyt muutaman pallon olivat penskat nyysineet.

Kioskilla oli täysi kuhina. Paikalla olivat lähes kaikki aktiivit. Oli Pertsaa, Gorbaa, Jykkeä, Ekiä ja Mara, tuo tietomiesten kruunaamaton kuningas. Änkesin Maran viereen, jotta kuulisin päivän hauskat jutut ja saattaisin saada niistä jotain omaan lappuuni. Silloin huomasin sen. Maralta oli pudonnut lattialle kauppalappu, jonka sivuun oli myös kirjattu Joensuun rivi. Jackpot..ajattelin mielessäni. Mara näytti luottavan 3 Cover Capitaliin viimeisessä. 4 Pellikan hän oli yllättäen varmistanut Konttisen ykkösellä. Kolmoskohteeseen hän oli taiteillut 12 Gallela Shotgunin, 11 Glitterin ja sitten hyvin epäselvästi jonkun 8 Gosmos jotain. Toiseen kohteeseen oli pieneen tilaan väkerretty 2 Mirandos, 3 Pikku-Kehveli, 9 Muiston Hurja ja 7 Termeli. Eka kohde oli jäänyt osittain kahvipulla sanan alle, mutta sieltä erottuivat kuitenkin selvästi 3 Bequest,4 Pay back Runner, 5 Flying Eagle, 7 Amadeus Boko ja 9 Smokin Rose. Hintaa näytti olevan sopivasti 12 euroa. Menin salaman nopeasti kioskihoitajan luokse ja pyysin pelaamaan rivin. Palasin takaisin ja ojensin kauppalapun ystävällisesti Maralle. Mara katsoi minuun hämmentyneenä ja sanoi:" Kiitos, mutta ei se ole minun vaan jonkun aiemman asiakkaan. Me poikien kanssa jo tuota ehdittiinkin naureskella, sillä tuolla tavoin vetäisi tuskin kukaan asiantuntija."