Pakkasravit ja Jörgenin vihjeet

Saavuin aamujunalla Kuopioon. Kävellessäni raviradalle näin matkalla kolme pystyyn jäätynyttä kaveria. Yhdellä oli lottolaput kädessä, joten hän oli todennäköisesti lähtenyt liikenteeseen jo eilen illalla. Pakkanen oli huima, mutta perille päästiin. Suuri kiitos siitä kuluu hyvälle varustautumiselle, mikä minun tapauksessani johtuu siitä, että kävin eilen Prismasta ostamassa kenkienkuivauslaitteen, joka toimii akulla. Tiivistin pilkkihaalareitteni hihan sekä housunsuut, kiristin kaulalle siwan muovikassin, jonka teippasin jeesusteipillä kiinni haalareihin. Ennen junasta poistumista, kävin puhaltamassa itseni palloksi junan vessassa. Homma toimi loistavasti ja sain nauttia koko taaperruksen ajan lämpimästä olosta haalareiden sisällä. Vasta nyt täällä radallla ilma on päässyt vuotamaan haalareista ja olo alkaa olla kylmä.

Lierihattu on aivan jäässä ja korvat arvatenkin aivan punaiset. Täällä ei ole tapahtunut mitään. Olen syönyt eväitä ja juonut mallasviskiä lämmikkeeksi, ajankulukseni olen tehnyt muutaman sata lumienkeliä sekä rakentanut iglun radan varteen. Jännää on se, että täällä on hiljaista kuin tunturissa, eikä merkkiäkään kohta alkavista raveista. Mitä hiivattia finoton miehet ovat nyt keksineet? Ajetaanko ravit jossain salaisessa paikassa vai ollaanko jo siirrytty keno systeemiin ja hevoset tulevat palloina putkesta ennalta määrätyssä järjestyksessä? Ei saaplari, siihen minä en kyllä suostu.

Varpaat alkavat olla jo niin jäässä, että on pakko etsiä suojaa sisätiloista. Mallasviski lämmittää vain päätä, mutta jättää jalat kylmiksi. Ovet eivät kuitenkaan aukene vaikka temmon niitä yhä kiihtyvällä tahdilla voimasanojen säestämänä. Mutta..mutta ovella on lappu, jossa lukee:" 5.2.12 ravit peruttu. Pelikohteena tänään Kalmarin ravit". Olen siis tullut turhaan tänään, missä on Kalmar? Ruotsissa? Ok. On turvauduttava kabinetin poikien apuun ja nyt ihan ensiksi on soitettava taksi. Kaivan esiin uuden ja kalliin Lumiani, jonka soittoäänenä on taivaallinen we will win the race. Naputtelen sitä ja pian heleä-ääninen naisääni lupaa lähettää taksin raviradalle.

Juna kolistelee kohti pääkaupunkiseutua ja olo on siinä määrin lämmin, että uni alkaa painamaan kulkijaa pitkän pakkasjakson jälkeen. Pian näenkin hoppolan parrakkaita menninkäisiä radan varrella heittelemässä junaa pikkukivillä. Heitä ei ole vain sata vaan heitä on lähemmäs tuhat. Juna pysähtyy kirskuen radalle ja samalla kaikki menninkäiset vilistävät läheiseen metsään, kahtena tummana massalauttana kuin sopulit. Yrittävät estää minua ehtimästä kotiin ennen Kalmarin ravien alkua, mutta minäpä aion ottaa selvää millaisella rivillä potti irtoaa. Syöksyn ulos pysähtyneestä junasta ja maastoudun radan varteen. Metsästä kuuluu melkoista mesoamista, mutta kukaan ei ole huomannut minun poistumistani junasta. Lähden ryömimään kohti metsänreunaa ja kuvittelen olevani valtava boa menossa kohti saalista. Itse asiassa metsästä kuuluu rytmikästä rummutusta, samaa kuin yleensä pelipisteissäkin porukoiden kannustaessa toivomiaan voittajia. Viimeksi paikallisella ärrällä rummutettiin Kylliäisen puolesta, mutta tämä rummutus, jota nyt kuuluu on jotain muuta. Olen näköetaisyydellä ja lopetan sihistämisen. Nyt voin kurottautua irti hangesta ja nostaa katsetta ylemmäs. Keskellä metsää loimutetaan loimulohta ja metsä kuhisee menninkäisiä, kihinä kuuluu metsänrajaan saakka.

Kohottaudun polviasentoon ja sitten näen sen.....valtavan kokoisen ruotsalaisen koripalloilijan jakamassa Kalmarin vihjeitä. Tekeydyn menninkäiseksi etenemällä polvillani hangessa ja vetämällä pääni pilkkihaalareiden hupun syvyksiin. Haen itselleni yhden lapun tuolta korstolta ja hänen ojentaessaan sitä sanon:"kiitos setä"......"setä, setä herää": kiljuu pikkupoika vastapäisellä penkillä, kun olen taas valumassa alas junanpenkiltä kohti lattiaa. Ryhdistäydyn ja kiitän poikaa, hänen äitinsä luo minuun ymmärtäväisen, mutta samalla arvostelevan katseen. Jään ajatuksiini ja päätän soittaa kabinetin pojille.

"Kiitos soitostanne kabinettiin, tänään on tarjolla vihjeemme Kalmariin ja kuten tiedätte osaamisemme Ruotsiin on jopa parempaa kuin Saksaan tai Tanskaan. Olemme myös hinnoitelleet nämä vihjeet kukkarollenne sopivaksi paketiksi ja päätäneet siirtyä minuutti veloituksesta kertamaksuun. Luuria ei siis kannata enään sulkea, sillä veloitamme 50 euroa per vastattu puhelu. Tämän päivän rivin on laatinut ruotsin erikoisosaajamme Jörgen, kolme eläköön huutoa Jörgenille. Ensimmäisessä kuusiviisilähdössä Jörgen näkee hyvät mahdollisuudet pieneen yllätykseen vaikkakin ottaa lapulle myös suosikin eli 7 Password. Hevonen tulee pieneltä tauolta, mikä tuo lievää epävarmuutta varmaksi jättämiseen. Mailille kuitenkin hevosen voi tauolta tuoda hyväkuntoisena, joten Jörgen varmistaa hevosta vain kolmelle valjakolla. Kakkossuosikiksi luotettu 3 Bloom Boko vaikuttaa varteenotettavalta haastajalta, mutta yllätysmahdollisuuden Jörgen antaa myös 6 Ancelice Cogerile sekä jättiskrellinä tarjoiltavalle 12 Eketorpets Tessille. Toiseen kohteeseen Jörgen panostaa useamman valjakon voimalla. Kyseessä on tasainen lähtö, jossa on monta mahdollista voittajaa. Näistä erityismaininnan hän antaa numeroille 6 Lena Lindy, jonka tulostaulu oikein huutaa tolppaa sekä takapaikoilta hyvin tulleelle 12 Nauticalille. Kokonaisuudessan Jörgenin kakkoslähtö näyttää seuraavalta 4,5,6,7,8,10,12.
Kolmanteen hän lähtee kuten muutkin 4 Don Pedrolla, mutta hän odottaa myös paljon numerolta 6 Omaha sekä 9 Pikabo Charm.

Neljännessä lähdössä juoksee hänen päivän varmansa 2 Hunc Alo, jonka pysäyttäminen hyvältä paikalta on muille liian vaativa tehtävä tänään. Hänen mielestään prosenttejen kuuluisi olla lähempänä seitsemääkymmentä, mutta pieni laukkapeikko tietenkin on olemassa. Hän ei kuitenkaan usko laukkaan tänään.
Viidennessä pikku tauolta tuleva 5 Elaine on selkeä ykkösmerkki ja vain juoksussaan onnistunut 10 Bonnies Maggie voi uhata sitä. Siispä Jörgen rastaa Elainen varmaksi.
Viimeinen lähtö on hieman haastavampi, mutta Jörgen uskoo selvittävänsä sen kahdella merkillä 1 Indro Love ja 5 Calvin Fortune, jotka kummatkin kuuluvat lähdön parhaimmistoon."

Suljen puhelimen ja jään miettimään mitä mahdollisessa koripalloilijan rivissä olisi ollut, jota Jörgen ei ole edes tullut ajatelleeksi. No sen sitten näkee, toivottavasti Jörgen oli joku niistä menninkäisistä, niin rivihän on silloin saletissa. Nyt vain tahattomat telemarkit junasta poistuessa ja kioskille....