Lepoa hevosille

Itse katsoin viime la paria suomenhevosta tallialueella ennen starttia ja ajatuksiani: väsynyt, alakuloinen.

Joillakin riittää luonnetta niin, että helpoin tapa on ajaa kilpaa. Baron Crown oli aikanaan paras esimerkki tästä.

Hepat ei sääliä kaipaa tuollaisesta kilpailuttamisesta, jos olosuhteet tallilla muuten on OK.

Jopa kyllästyy. Psyykkinen kunto on aivan yhtä tärkeä osa valmennusta kuin fyysinen. Huippuvalmentajathan pukevat näitä sanoiksikin. Vireystila on laaja käsite.

suuret paineet ajaa kilpaa enemmän kuin mikä olisi hevosille järkevää syystä, että palkinnot ovat niin pieniä.

Ilahdun aina, kun näen radalla hevosen, joka selvästi nauttii siellä olosta ennen kilpailua. Tänään kiinnitin huomioni sellaiseen suomenhevoseen. Se myös voitti.

Näin myös hevosen, jonka katseessa oli voiton jälkeen kauhua. Sekin voitti. Mutta siihen liittyi ikävä kokemus.

Eikö ravien pitäisi tuottaa katsojille hyviä fiiliksiä. Mutta ennen kaikkea hevosille.

Miten hevoselle voi noin keskimäärin tulla hyvä fiilis, kun ne pakotetaan juoksemaan, vieläpä hevoselle kovassa vauhdissa epäluonteenomaista tyyliä? Laukkakisat vielä jotenkin ymmärtää, raviurheilu on vain puhdasta eläinrääkkäystä, jossa hevoset ovat ihmisen ahneuden ja mielihalujen toteuttamisvälineitä.

näköjään älynnyt tänne palstalle aloittaa itkuketjun mainitsematta hevosta ja valmentajaa nimeltä.Tallissa se menikin poistoon ja aiheesta meni....

Vaan täällä aloitus pysyy. Ja kertoo palstan tasosta. On aika syventää lajin merkitystä. Myötäeläytyminen on nykyaikaa. Ruotsissahan se on jo ammattimaistettu (hästombudsman).

Hyvinvoivat hevoset tuovat tulosta. Aivan kuten ihmisetkin. Ei se sen kummempaa ole. Osa työsuojelua. Kun ammattilaiset pitävät siitä huolta, katsojat saavat vain nautiskella.

Ei valmentajia, ohjastajia tai omistajia halua julkisesti loukata sanomalla, että jätä hyvä mies hevonen lepäämään. Tässä ko. tapauksessa on kyseessä sama ihminen. Ei tätä hevosta ole lopetettu. Levon jälkeen juoksee varmaan taas hyvin. Ahneutta katson olevan ja epäinhimillistä juoksuttaa hevosta kilpailuissa, vaikka näkee, ettei jaksa enää nuoresta iästään huolimatta.

ja samanhenkisille. Ruotsissa nousi st:n hästombudsmanista aika iso haloo, asialla tällaiset "rääkkääjäät" kuten stig h, goop, ludde, bergh, båth, hultman jne, kaikki eturivin huippuammattilaiset, kaikki olivat yksimielisiä siitä, että hevosilla on asiat hyvin, mutta kuka pitäisi hevosten parissa työskentelevien ihmisten puolta? Saman kysymyksen voisi esittää teille?

Hevosen hyvinvointia ei voi mitata starttien määrällä, tai taukojen määrällä. Osa ei taukoja kaipaa, osa taas ei kestä tiuhaa starttaamista, yleistäminen on aina vaarallista.

Hevosilla tunteet? Nyt mennään jo heppahullu-linjalle, hevosilla ei ole tunteita, eikä johdonmukaista loogista ajattelukykyä. Suomen eturivin ykkösmiestä Tuomas Korvenojaa lainatakseni: hevonen ei kaipaa vaihtelua, järvenrantamaisemia ja koivukujia, hevonen kaipaa päivästä toiseen toistuvaa rutiinia.

Vielä on paljon tekemistä. Asennepuolella.

Täällä kun kirjoitellaan enemmän vähemmän anonyymeinä, niin ei voi tietää, mitä kukakin osaa.

Itse olen ollut jonkun verran (1-3 kertaa viikossa) hevosten kanssa konkreettisesti tekemisissä (ravien seuraamista ei lasketa) n. 10 vuoden ajan. Tunnistan säikähtäneen hevosen ja ainakin osan vihaisen hevosen "ilmeistä". Fyysisesti osaan arvioida hevosen lihavuutta ja lihaksikkuutta.

Tunnustan rehellisesti, että en kyllä visuaalisesti tunnista tyytyväistä, onnellista, kyllästynyttä yms. hevosta paitsi tietenkin silloin, kun niille antaa porkkanaa tai niitä rapsuttelee.

Lähtökohtaisesti hevoset saaliseläiminä pelkäävät kaikkea uutta, ja tykkäävät rutiineista. Tuo huomioiden vaihtelu ei virkistä vaan stressaa.

Otsikkoon palatakseni olisi hauska kuulla, minkälaisella hevosenkäsittelytaustalla näitä tässä ketjussa esitettyjä arvioita hevosten tyytyväisyydestä yms. tunnetiloista esitetään.

Aloitin tämän linkin, kun ihmettelin, miksi jotkut ravivalmentajat eivät anna hevosille taukoa raveista, vaikka näkee (vai näkeekö?), että hevonen ei enää jaksa. Ajauduttiin tunnepuoleen. Minusta se on ihan eri juttu. Mutta siitä sen verran, että tiedän joidenkin valmentajien lyövän hevosia ja se on pahasta. Hevonen muistaa ja saattaa kostaa potkuilla myöhemmin.Olen nähnyt oman kännissä olleen siäni sitovan hevosen kostoksi jostain ja hakkaavan sitä. Sairasta. Isäni ei elä enää, joten hänen nimeään ei tarvitse miettiä näiden lukijoiden. Mutta samanlaisia riittää.

Hevosen väsymiseen liittyy myös tunne (paitsi fyysinen). Väsynyt ei ole myöskään motivoitunut . Tietysti voi hevosta kilpailuttaa pakottamalla. Rohkeimmat yksilöthän voivat pitkän vastenmielisen kauden jälkeen kieltäytyä kokonaan kilpailemasta. Hevosen fiiliksiä voi lukea, paljonhan hevonen ilmaisee tunteita toiminnalla.

Ei kai tälläiseen ketjuun kirjoita kuin hevosten kanssa tekemisissä olleet.

Hevoset tarvitsevat lepoa, se on kiistämätön tosiasia. Muistan poikasena, kun olin mukana pohjoisen suurilla savotoilla, joissa puut korjattiin metsistä hevospeleillä. Ahneimmat hevosmiehet ajoivat hevosillaan aamusta iltaan, vedellä ja appeella, ilman lepotaukoja. Hevoset suorastaan romahtivat jossakin vaiheessa. Viisaasti ajetut ja lepuutetut hevoset kestivät savotoilla huomattavasti pitempään kuin loppuunajetut. Silloinkin oli kysymys rahasta.

ensi kertaa valjastin hevosen vuonna 56 ja viimeksi tänään, jos valmentaja ei opettele tuntemaan hevostaan on turha tuloksia odottaa.

Minkäs se valmentaja mahtaa, jos omistaja haluaa että hevosella ajetaan tiuhaan startteja? Kyllä ne pisteet pärjäämättömällä loppuvat ja siitä sitten tulee pakollista taukoa, kun ei pääse mukaan.

Harvemmin ne suomenhevospuolella pisteet niin alas menevät, että starttiin ei pääsisi.

Mutta kyllä hevosillakin on tunteet, niitä voi vituttaa tai väsyttää, mutta ne voivat olla myös iloisia ja eregisiäkin.

Onhan näitä nähty; suomenhevosia joilla on toistasataa starttia, mutta ainoa voitto on perähikiän paikallisravesta jossa mukana viisi hevosta.

Joiltakin treenareilta vain yksinkertaisesti puuttuu se kyky lukea hevosta, ja saada menestystä. Meitä on niin moneksi.

niin, ihmisen erottaa eläimestä tunteet. eikä nyt puhuta nälästä, väsymyksestä, kylmästä tai kuumasta tai muista primääri tuntemuksista, vaan tunteista, eli ilosta, surusta, katkeruudesta, rakastumisesta jne. ihminen inhimillistää eläintä ja näkee siinä tunteet, joiden tuottamiseen eläimen aivoista ei löydy tarvittavaa kapasiteettia.

Ilmenee ruumiillisina ja toiminnallisesti. Tiedämme, milloin hevonen pelkää, kokee turvallisuutta,kokee yhteenkuuluvuutta lajitoveriin, pitkästyy, turhautuu, hermostuu, ilahtuu, väsyy.

Mietityttää Brad-reppanan kohtalo, jos se joutuu kovin pian kotiin palattuaan lähtemään taas uudelle matkalle. Jotka tunnetusti kuluttavat. Meneekö raha jonkun tärkeämmän edelle.

Voiko lähtöpäivää (vuotta...) asettaa tarkalleen etukäteen. Vaiko kuulostellen.

rautaa pitää takoa silloin kun se on kuumaa.

Nyt myötäeläydytään varsaan tässä ketjussa.

myötäeläkää vaan ihan rauhassa.

jos ei jostain ravihevosesta X ole radalle kilpailemaan, niin miksi sitä pitäisi treenata ja maksaa treenarille esim. 1000€/kk kyseisestä lystistä. hukkaan heitettyä rahaa, sanoisin. kilon palasinakin siitä ponista saa enemmän. omistajat haluaa vastinetta rahalle. pullahevoset on eri asia kuin kilpahevoset.

Myös erään hevosreppanan kohtaloon radalla. Ei vuottakaan aikaa. Siinä oli myötäeläytyminen kaukana.