Seiskaviis kirskuen tilille

Muistan kuinka lähdimme satamasta kansan hurratessa ja heitellessä kukkia aluksemme kannelle. Liput liehuivat aluksen ajelehtiessa pikkuhiljalleen kohti avoimempia vesiä.
Avomerelle päästyämme saimme avata tehtäväkuoren, joka sisälsi yksityiskohtaiset ohjeemme tulevalle kahdelle viikolle. Kapteeni avasi kuoren upseerimessissä ja seurasin muiden mukana ilmekkään värähtämättä. Koko messiin oli laskeutunut syvä hiljaisuus, jonka aikana saattoi kuulla silmamunien likkeet ja ripisen räpsähdykset. Jossain kaukana taustalla dieselkoneet löivät rytmikkäästi ja tärinän saattoi aistia kantapäistä varpaisiin asti tuntuvana värinänä. Sitten hiljaisuuden rikkoi kapteenin räväkkä liike, jolla hän sulki kirjekuoren ja nosti samalla katseensa meihin. Ilme oli paljon puhuva ja arvoituksellinen. Ilmeestä päätellen tehtävä olis taas pelkkää tylsää partiointia avomerellä, kukaan ei kuitenkaan päästänyt ääntäkään. Hiljaisuus jatkui vielä hetken, kunnes kapteenin ilme puhkesi leveään hymyyn, johon kaikki muutkin raikuvin ylistyshuudoin yhtyivät. Olimme vihdoin saaneet kauan odotetun tärkeän tehtävän, riemu oli räjähtänyt valloilleen. Lyhyttä ilonhetkeä seurasi jälleen vakavoituminen kapteenin aloittaessa tehtävän yksityiskohtaisen selittämisen.

Alus keinahteli tuntuvasti meren aallokoissa, miehistön pitäessä alusta kurssissa ja hoitaessa muita tähdellisiä tehtäviään. Samaan aikaan kabinetissa kuunneltiin kapteenin yksityioskohtaista tehtävän selittämistä tuskan hiki kasvoilla, ilon kare suupielessä ja ristiriitaisin tuntein. Kaikkien ajatukset liikkuivat välillä kotona rakkaiden parissa, palaten taas takaisin ammatilliseen kliimaksiin ja sen yksityiskohtiin. Kaikki tiesivät tehtävän haastavuuden ja edessä olevat vaarat. Meidän oli saatava kiinni pohjoisissa vesissä uiva peto. Seiskavitoseksikin nimettyä merihirviötä olivat aiemmin yrittäneet ottaa kiinni niin suuremmat porukat kuin yksittäisetkin kalastajat, epäonnistuen pahasti. Nyt oli meidän vuoromme. Halusimme onnistua ja se kuvastui kaikkien kasvoilta. Nyt kun tehtävän laatu oli selvinnyt, toivottelimme toisillemme metsästysonnea ja lähdimme hoitamaan omia tehtäväkenttiämme, kuka mihinkin omille vastuualueillemme. Minä omalle kentälleni torpedohuoneeseen.

Torpedohuoneessa minua odotti kysyvien katseiden hiljaisuus. Johtajan tehtävän erityinen mielenkiinto sisältyi juuri näihin hetkiin. Kysyvät katseet, ihmettelevät ilmeet ja syvä hiljaisuus viiden miehen tuijottaessa herkeämättä johtajansa pienintäkin elettä. Rikoin hiljaisuuden ja keroin pojille, että meillä on tehtävä, eikä mikä tahansa tehtävä vaan suuren seiskavitosen täydellinen nappaaminen. Hiljaisuus rikkoutui varovaisiin jes huutoihin ja kaikesta näki, että miehet olivat onnessaan. "Ja sitten töihin": kaikui komentoni huoneessa. Torpedoita alettiin valmistella laukaisukuntoon, vaikka olimme vielä kaukana kohteesta. Meillä oli kaikenkaikkiaan seitsemän torpedoa, jotka tuli laukoa kolmesta putkesta, joista yksi avautui alukseen nähden tulosuuntaan. Annoin valvontatyön pursimiehelle ja könysin itse miettimään punkkaani. Torpedoiden nimeämiselle oli jo pitkät perinteet ja tärkeässä paikassa halusin olla todella luova ja antaa kaikille osuvat nimet, jotka voisin sitten lehdistötilaisuudessa polleana esitellä. Ensimmäinen torpedo olisi lyhyesti ja ytimekkäästi Willy Wanton. Se laukaistaisiin ykkösputkestä suoraan monsterialuksen keulaan jolloin se hyydyttäisi etenemisen ja muut osat jäisivät tarjolle pidemmälle ajalle. Toiselle torpedolle olisi keksittävä moniosainen nimi, koska sen olisi osuttava heti keulan taakse ja osuessaan hajottava viiteen suuntaan aiheuttaakseen mahdollisimman ytimekkään osuman. Nimeksi olisi laitettava kesäiset suomenhevosnimet jotka olivat olleet mielessäni jo pitkään. Petros,Tixa,Luiskeri,Helmin Roosa ja Helmin vili kuullostivat sen lisäksi että osuvilta, myös mukavasti vettä halkovilta. Ajatukseni katkesi hälytyskellon soittoon ja ponnahdin seisomaan punkkani viereen.

Syöksyin komentosillalle kapteenin rinnalle. Tilanne oli yhä epäselvä, mutta yksi kansimiehistä oli kertonut nähneensä Hoppolan häivekoneen pilvien ylpuolella. Monet upseereista tähyilivät taivaalle kiikareilla yhä voimistuvien aaltojen keinuttaessa alusta. Kapteeni otti asian tyynesti ja kertoi häivealusten vain yleensä yrittävän sekoittaa kompanssia. Kapteeni osoittikin lähellä olevaa kompanssia, jossa neula näytti pyörivän pelkkää ympyrää kykenemättä näyttämään suuntaa. Tuo pyörivä kompassineula oli nähty useasti ennenkin ja sen tehtävä oli vain saada meidät harhautumaan suunnasta. Onneksi kapteenimme oli kokenut ja monissa liemissä keitetty mies. Saatoimme henkäistä huolesta ja painuin takaisin torpedohuonessa odottavaan lämpöiseen punkkaani. Kolmas sirpaloituva torpedo saisi singahtaa liikkeelle kohti keskiosaa kantaen nimiä Jester Bowl, Unrequested, Bluehill's Hero,Multiple Choice, Werner Hide. Toivottavasti nämä osat olisivat tehokkaita ja pilkkoisivat merihirviön keskiosan toimintakyvyttömäksi. Neljäs olisi sitten jo lamauttava torpedo ja nimet sen mukaiset eli Bisquito, Ikaros leader, Vivaldi flevo, Lista Topgun, Exdream. Näiden jälkeen peto tuskin toipuisi ja alkaisi olla vain savuava vana horisontissa.Vielä tarvittaisiin lopulliset iskut ja saattaisimme lähteä kotimatkalle. Sopivasti viides torpedo suhahtaisikin matkaan nimellä She loves You ja saattelisi miehistön ajatukset jo kotiin.


Jälleen hälytys ja olimme saaneet visuaalisen kontaktin johonkin edessä olevan sumun takana uivaan. Kaikki upseerit kannella kiikaroimassa heikossa näkyvyydessä ja vihmovassa tuulessa. Edessä vain usvaa ja paikoitellen sen seasta pilkistävää tummaa vettä. Kuudes torpedo laukaistaisiin jo takaisinpäin käännyttyä, kohti kirskuen uppoavaa petoa. Se halkeaisi peräsimeen ja saisi näin ollen kaksiosaisen nimen. Marimin ja Pihlajan Aaroni olisivat kuudennen nimiksi sopivat ja viimeinen eli seitsemäs osuva ja lopullisesti upottava torpedo olisi Magical Queen ja sen osuessa laulettaisiin jo juhlalauluja, poksautellen shamppanja pulloja auki. Heräsin ajatuksistani suolaisen meriveden pärskähtäessä kasvoilleni laivan keinuessa yhä syveneviin aaltoihin. Samaan aikaan kaukana edessä alkoi näkyä suuren taistelulaivan hahmo. Huono sää tulisi sattamaan meidät vaikeuksien keskelle ja heikentäisi torpedoiden osuvuutta. Mutta luottaen täysin itseeni ja poikiin singahdin torpedohuoneeseen. Olisi aika laittaa Willy wanton liikeelle...