Seitsemän kireää siimaa

Syksyn lyijyinen taivas yhtyy harmaaseen veteen horisontissa laskiessani siimoja RoseMaryn kummallekin puolelle. Tuuli käy lounaasta, suutelee märkänä kylmiä poskiani ja jatkaa astmaisesti targan putkissa vinkuen päättymätöntä matkaansa kohti koillista.

Kolme vasemmalle, kolme oikealle ja yksi suoraan taakse, potkurivirtaan. Tänään haetaan taas isoa, säästä välittämättä.

Ensimmäistä siimaa laskiessani mietin ensimmäistä lähtöä, tämähän on ihan samaa kuin Vpelit, isoa jahdataan, usein vedetään tyhjää tai saadaan pikkukaloja.

Tänne uloimmaksi vasemmalle (tuuleen) lasken ahvenen näköisen syvääjälevyllä varustetun Jessevaapun. Se on laahautunut perässäni jo pari vuotta, siihen tarranneiden maastopukuisten petojen moniriviset hampaat ovat sen kylkiin viiltäneet syviä vakoja, mutta pari jalokalaakin sillä on nostettu.

Sen koukut on aamupimeässä petromaxin valossa viilattu uuteen iskuun. Päästän 30 metriä siimaa ja mietin, että lähdössä on vain yksi, joka hakee keulat
varmasti tässä porukassa. Teivainen ja Willy Wanton radalta yksi. Tähän pyydykseen ei tarvita useampia täkyjä.
Kiinnitän siimaan plaanarin ja päästään sen 40 metrin päähän veneestä. Seuraan sitä katseella hetken aikaa, tarkistan veneen nopeuden, 3,5 kmh ja siirryn oikean partaan puoleen.

Nyt otan muikun näköisen, samoin syvääjälevyllä varustetun Jessen, päästäen sen paatin oikealle puolelle, samojen mittojen päähän kuin ensimmäisenkin. Plaanari ja 40 metriä siimaa.
Tuuli heikkenee ja tarkistan plotterista veneen suunnan ja nopeuden. Hyvin menee. Tähänkään lähtöön ei tarvita kuin tämä yksi syötti, Helmen Vili jatkaa voittokulkuaan vääjäämättä kohti ylimpiä divareita.

Siirryn takaisin vasemmalle, otan kolmannen, punaisen vaapun. En tiedä miksi sen väri kaloja ärsyttää, mutta hyvin se pyytää.
Olkoot se ensimmäinen merkki, Venäläisen ohjastama Bluehill´s Hero. Painoksi sille asetan metrin parin päähän 40 gramman painon, joka vie syötin syvemmälle. Riviini lisään Teivaisen Antin ohjastaman Briso Fernandon, hyvä hevonen tähän lähtöön. Tammimetsän lisään vähän pitkin hampain, vaikka hänellä hyvä hepo onkin. Plaanari ja 25 metriä siimaa.

Toisella laidalla odottaa jo neljäs vaappu, samanlainen ahvenen väreihin maalattu, mutta isompi syvännejesse. Se edustakoon tässä lähdössä Kylliäisen ohjastamaa Bisquitoa, jonka senkin uskon riittävän voittoon, aamun sateen pehmentämästä radasta huolimatta.

Sen eteen parin metrin päähän vakaajaksi ja syvemmältä löytyvän saaliin toivossa 40 gramman paino, jota pelilapulla saa edustaa Vivaldi Flevo, joka kokee merkittävän ohjastajan vaihdoksen. Sitten 30 metriä siimaa, plaanari ja 25 metriä siimaa. Vielä mukaan Korvenoja ja Tannerman Can, koska siltä tuntuu. Hyvä hepo.

Neljä siimaa on vedessä ja rauhoitun katselemaan niitä. Vene etenee sivumyötäiseen tasaisesti nousten ja laskien, kolmen ja puolen kilometrin nopeudella. Vettä on alla 25 metriä, plotteri kertoo että etenen kohti syvännettä.

Muikkuhottaparvi raahautuu kaiun näytössä välivedessä, sen yläpuolellä näkyy isompaa kalaa siellä täällä. Plaanarit keikkuvat tasaisesti aalloilla, hyvältä näyttää.

Viides vaappu roiskahtaa veteen, edustakoot se lähdön voittoisinta hepoa tänä vuonna, Markkulan She Loves You´ta. se saa eteensä 120 grammaa lyijypainoa, Amazing Soulin, ja plaanari olkoot Moilasen Vanity Hoss. 25 metriä siimaa, plaanari ja 10 metriä siimaa.

Vaihdetaan puolta. Siimassa samanlainen vaappu, sama paino, samat siimamitat kuin edellä ja plaanari. Hevoset ovat Köppinen, Tementeri ja Marimin. Hienoja hevosia. Miten nämä pärjäävät tällä matkalla, on arvoitus. Toivottavasti hyvin.
P. Aaronia en kelpuuta lapulle, vaikka sitä matka taitaa suosia.

Viimeinen lähtö on jäljellä. Lasken ison, hopean ja pronssin välisen Tinttipellin 40 gramman painolla varustettuna potkurivirtaan. Paino vakauttaa sitä, auttaa pysymään rav... pinnan alla kuin El Mistress Eevaa pintelit ja putsit. Tosin saattaa olla tällä kertaa painoton eli kengätön juoksu. Mutta samoin kuin potkurivirrassa, ilman painoa ei pelti tahdo pysyä pinnan alla, ei märällä liukkaalla soralla kavio saa hyvää otetta radasta, ja se saattaa liukastella sen pinnalla.

Raviharrastus ja vetouistelu nivoutuvat hienosti toisiinsa. Istun hitaasti keinuvassa veneessä ratin takana, kone murisee matalasti takanani, katse kiertää horisonttia, plaanareita, targakaaressa taipuvia siimojen kiristämiä vapoja, siirtyy plaanareihin, pyyhkäisee vettä veneen takana, kääntyy mittareihin, kaikuun ja plotteriin. Olen reitillä, olen vesillä, olen kalastamassa, odotan isoa...

Tahi olen raviradalla: Seison kaiteen vieressä, katse kiertää indikaattoritaulusta radalla lämmittäviin hevosiin, viivähtää yleisössä, pää nyökkii tutuille, katse palaa hevosten kautta indikaattoriin. Kynä tekee merkkejä lähtölistaan, pelipäätös tai päätöksiä syntyy.

Pitkille vetotunneille hitaitten laineiden päälle kannattaa ottaa mukaan joku hyvä ja ainoa ravivihjelehti ja iso termoskannu kuumaa juotavaa. Siten siellä viihtyy, jos ei saalis viihdytä.

Paluumatkalla voi poiketa saareen tai toiseenkin, vielä näillä vuosinkin niiden rantametsistä löytyy kanttarellia ja sammalikosta suppilovahveroa.

Niistä tehty kastike ravitsee kummasti potun kanssa, vaikka siihen ei lisäksi kalaa olisikaan laittaa...