UET Grand Prix 2011 mallia Avenches

Tämän vuoden UET GP finaali ajettiin Sveitsin Avenchessa. Koska alan lehdet kertovat itse pääkilpailusta olennaisen jätän sen asian niille ja keskityn tässä kirjoituksessa enemmän epäolennaiseen ja vetäydyn vastuusta kaikkien asiavirheiden suhteen.

Koska rata sijaitsee siedettävän matkan päässä, vähän Bernistä Lausanneen päin, oli jo hyvissä ajoin selvää että sinne mennään. Tarkoitus oli käydä katsastamassa paikka jo etukäteen, mutta kun syyskuun harvat kilpailupäivät eivät sattuneet yksiin oman kalenterin kanssa piti paikalle mennä tänään ”kylmiltään”, myös sananmukaisesti sillä aamun keli oli +8 ja vesisadetta joka vielä alkuviikon +27 jälkeen tuntui järkyttävältä. Onneksi päivän mittaan keli parani ja ravit saatiin ajaa aurinkoisessa syyssäässä joskin hieman kostealla radalla.

Avenches on Sveitsin hevosurheilun keskus jossa sijaitsee valmennuskeskuksen lisäksi myös valtiollinen hevostutkimuslaitos. Rata-alueita on kolme ja niissä jokaisessa on useampia erilaisia ratoja. UET näyttämöllä punapintainen ravirata (1435 m) on nurmipintaisen laukkaradan sisäpuolella. Katsomo on avokatsomo muovisin kuppipenkein ja se on rakennuksen toisella pitkällä sivulla. Rakennuksen toisella puolella on samanlainen katsomo suurta ratsastuskenttää varten ja sen sisällä on ratsastusmaneesi. Toisessa päässä sijaitsevat toimistotilat ja toisessa ravintolapalvelut (2 kpl) terasseineen. Tänään oli lisäksi ”rahvasta” varten erillinen telttaravintola. Koska Sveitsin hintataso oli tiedossa ja lisäksi molemmat pääravintolat varsin täynnä johtivat askeleeni telttakuppilaan josta sai 25 cl kylmää olutta ja spagetti bolognesen hintaan 17 SFr. Maku oli kohdallaan vaikka spagetti olikin jo vähän jäähtynyttä.

Ulkoiset puitteet olivat siistit ja asianmukaiset, vierailevia kilpailijoita varten oli 2 kpl 24 karsinan rakennuksia sekä muutama avokatos päälle, radan omat hevoset kulkivat suoraan talleilta. Pesupaikkoja oli useita eripuolilla tallialuetta. Pääkilpailun osanottajille oli varattu lähinnä rataa olevat 12 karsinaa ja alue vartioitu joutavilta kulkijoilta kuten allekirjoittanut, ei auttanut hyvät selitykset joilla Ranskassa on saanut itseään hivutettua sisälle. Asialla ei lopulta ollut isompaa merkitystä koska kuskit, valmentajat ja hevoset kulkivat joka tapauksessa luvallisen alueen kautta. Katsojia varten oli hankittu iso screeni, joka olikin tarpeen sillä takasuora ja etenkin loppukurvi olivat vallan kaukana paljain silmin tiirailla.

Positiivista oli myöskin se että sisään pääsi ilmaiseksi eikä ohjelmakaan maksanut mitään. Ei siitä olisi kyllä kannattanut juuri mitään maksaakaan sillä se oli A4-kokoinen lehti jossa hevosten perustiedot kuten Suomessa mutta kilpailutiedoista vain 6 viimeisen startin sijoitus, ei aikoja, ei ennätyksiä, ei voittosummia, peliä varten vain lehden vihjeet. Pääkilpailun osallistujista oli sentään ohjelman lopussa värikuvat ja päätiedot urasta.

Kilpailuohjelma oli varsin monimuotoinen eli kyseessä oli ns. mixed päivä. Kisat alkoivat jo 10.45 parilla ponilähdöllä ja jatkuivat 11.30 kiitolaukalla. Ensimmäinen ravilähtö oli 11.55 ja kyseessä oli tasoitusajona ajettu kansallinen kasvattajakilpailu 3-5 vuotiaille (1.p 8550 SFr), jonka erikoisuus oli se että kilpailuohjelmassa hevosten järjestys oli käänteinen: ykkösenä starttasi takamatkalaiset ja paaluhevoset isoimmilla numeroilla. Tulosista vain sen verran että voiton vei Jag de Bellouetilainen, toinen oli Gigant Neolainen ja kolmas oli Super Photo Kosmoksesta, muita isiä mm. Love You ja Pine Chip. Totoa pelattiin lähtöön niin niukasti että kun toiseksi tuli yllättäjä esim. oikeaa voittajakaksaria ei löytynyt ollenkaan vaan rahat jaettiin parille 1.-3. (kerroin15), sijakaksarissa löytyi vain samaa paria (kerroin 18) ja troikassa riitti että tiesi voittajan oikein (1.-x-x), kerroin hulppeat 3,3!

Sitten olikin jo vuorossa taas ponilähtöjä ja ravit jatkuivat klo 13.15 16 hevosen ryhmäajolla (1.p 4275 SFr). Allekirjoittanut päätti kokeilla siinä kohtaa pelitaitojaan koska lähdön suosikki (k.2,0) näytti alleajossa huonolta. Neljä ristiin kaksarissa ja troikassa ja tulos: neljä ensimmäistä maalissa, suosikki ulos ja kolmanneksi pikku yllättäjä! Hyvä alku, siihen asti kunnes menin lunastukseen: kaksarikerroin oli ok, 9,8 mutta troikka oli järkytys: kerroin 46,9. Eikä siinä vielä kaikki: sen sijaan että olisi latonut eteeni koko summan sainkin troikkavoiton vähennettynä 35% verolla ja kuitin jolla voin anoa veroa palautettavaksi kanttonin verotuksessa! Voi elämäni kevät keskellä syksyä. Ei auttanut selitys että olen muualta enkä voi käyttää kuittia verotuksessa. Vihjeeksi sain että voisin koittaa myydä sen jollekin sopivasta hinnasta… Siihen loppui pelaaminen IENA:n pooliin. Päivän pelithän oli jaettu niin että PMU järjesti pelit lähtöihin 7 ja 9 ja paikallinen IENA (Institute Equestre National Avenches) muihin pelimuotoina voittaja, sija, voittaja- ja sijakaksarit sekä troikka.

Neljäntänä lähtönä oli 4 hevosen kiitolaukka (4800 SFr) jossa voiton vei sheikki Mansor bin Zayedin kaksikko kaksarikertoimella 1,3…

Lähtö 5, klo 14.35, oli ryhmäajo ”ranskanravureille” (4275 SFr) jossa pääjoukon muodostivat 9-12 vuotiaat tulevaisuuden toivot. Ja sitten olikin jo taas laukan vuoro.

Päälähtö ajettin seitsemäntenä klo 15.50 ja siitä tarkemmin muusta mediasta. Sen verran tuli tallikommenttia että vaikka rata tuntui hyvältä, saattoi se olla Nurmoksen hevosten balanssille liian liukas ja voimat kuluivat raastavassa temmossa pönkimiseen. Ja takana on kuitenkin jo pitkä kausi jonka pääkilpailu oli Derby. Amaru Bokon juoksuhan meni piloille jo auton takana kun se tavoista poiketen meni peitsille ja kisa oli siinä. Kilpailun voittoaika 12,0 on muuten Avenchen radan uusi rataennätys.

Tämän jälkeen allekirjoittaneen suurin into hiipui ja keskityin loppulähtöjen (huom: L9 ravia, pollet 8-14v) sijasta tallialueen tapahtumiin. Tunnelma poikkesi ”vierasrivissä” normaalista koska kaikilla oli vain yksi lähtö ja sen jälkeen oli poikkeuksellisesti aikaa rupatella tuttujen kanssa. Tyytyväisiä naamoja näkyi aluksi vain Berghin leirissä mutta hetken päästä myös hävinneet alkoivat vapautua ja nauravia keskustelurinkejä oli siellä täällä. Eniten tuntui ottavan koville Timokon ranskalaiselle kannatajajoukolla joiden ilme pysyi synkkänä loppuun saakka. Richard Westerlink itse ei asiasta näyttänyt ainakaan ulospäin pahemmin stressaavan.

Jos koittaa summata päivän antia niin tunnelma on varsin kaksijakoinen: toisaalta kisat käytiin hienoissa ulkoisissa puitteissa mutta luvattoman huonot oheiskilpailut ja yleinen ravikulttuurin puuttuminen jäi vähän kaivelemaan. Ymmärrän hyvin miksi järjestäjät eivät olleet halukkaita maksamaan osaa palkinnoista sillä noilla pelivaihdoilla (arvaus: reilusti alle 10.000 frangia per lähtö) ei siihen ole varaa. Katsomassa oli arviolta 1000-1500 henkeä joten kunnollista suurkilpailutunnelmaa jäi kaipaamaan.

Mutta taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia ja kotimatkalla nähdyt aurinkoiset Alppien huiput piristivät matkaa kummasti.

Rattoisaa ravisyksyä toivottaen
Lurabo

PS. Terveiset opintomatkalaisille jos satutte tätä palstaa lukemaan.