Erilainen "ravipäivä", osa 2

Ja alkuun taas varoituksen sana: paitsi että tarina on piiiiitkä on (lähes) kaikki siinä esitetty ”tieto” kirjoittajan omaa käsitystä ja asioiden todellinen tilanne voi olla täysin toinen.

Tänään avautui tilaisuus tutustua Sveitsin raviurheiluun kun vajaan tunnin ajomatkan päässä Baselissa ajettiin vuoden ainoat ravit. Sveitsin raviurheiluhan on keskittynyt lähinnä Avenchesiin, jossa sijaitsee kansallinen hevosinstituutti. Siellä ajetaan helmikuusta marraskuuhun, lisäksi on puolenkymmentä muuta rataa (mm. Aarau ja St.Moritz) joilla on muutama kilpailupäivä vuodessa.

Baselin rata sijaitsee St Jakobin urheilupuistossa jalkapallostadionin ja jäähallin läheisyydessä. Yhden ravipäivän radaksi siellä on puitteet kunnossa, mm. katettuja avokatsomoita lähes koko loppusuoran mitalta, mutta asian selittää se että radan sisäpuolella on kilparatsastuskenttä ja radan tallit on normaalisti ratsujen käytössä. Ratsuillahan on Sveitsissä selvästi arvostetumpi asema mutta tänään ne olivat kuitenkin tehneet tilaa ravureille.

Radan sijainti oli suunnilleen tiedossa ja lopullinen löytyminen oli helppoa kun vain heittäytyi mukaan ihmisvirtaan. Kerran vuodessa ajettavat ravit näyttivät kiinnostavan, silmämääräinen arvio väkimäärästä on 2500-3000, tarkkaa lukemaa ei saada koska sisäänpääsy oli ilmainen. Ja tuo määrä oli juuri sopiva, enempi väki olisi jo ruuhkauttanut paikat, nyt oli tunnelmaa mutta liikkumaan pääsi silti vaivatta.

Ravirata on vajaan 900 metrin pituinen ja yleisin ajettava matka on 1900 m, lähtö on etusuoran alkupuolella ja ajetaan kaksi täyttä kierrosta. Toinen ajettu matka oli 2800 m jolloin ajettiin kierros lisää. Kurvit, jotka ajettiin oikealle kääntyen, olivat sellaiset että enpä ole ennen nähnyt. Padovan 800 metrin radan kaarteet, jotka aikoinaan tuntuivat tiukoilta, olivat loivat verrattuna noihin, joissa kaarresäde oli silmämääräisesti arvioiden 40 metriä ja kallistus n. 15 astetta, kurvissa hevosia odottanut lähtöautokin (kaikki lähdöt autolähtöjä, eturivissä 6 hevosta) näytti ”lähes kaatuvan”. Odotin mielenkiinnolla miten kurvijuoksu onnistuu mutta hyvin se näkyi menevän kun vauhtia oli tarpeeksi.

Lähtöjä oli 7, ensimmäinen klo 13.15 ja viimeinen klo 16.30. Yleinen lähtöjenväli oli 30 minuuttia mutta 3. ja 4. lähdön välissä ajettiin ponilähtö, joka sai katsojilta raikuvat aplodit ja pikkuväen naamat loistamaan. Päivän ohjelmassa oli kolme ikäluokkalähtöä, 3-, 4-5 ja 4-6 vuotiaille, muut lähdöt olivat vähintään 4-vuotiaille ja osallistujien ikä 10 vuoden kahta puolta, vanhin osallistuja oli 15 vuotias. Vanhempi kaarti oli pääosin ulkomailta, lähinnä Ranskasta tuotuja ja esim. päivän päälähdön, Basler Sprintin, osallistujien ennätykset olivat haitarissa 12,0 – 14,6. Hevosten voittosummia en ilmaiseksi jaetusta 40 sivuisesta (A4-kokoisesta) ohjelmalehdestä löytänyt.

Lähtöjen kokonaispalkinnot olivat päälähdössä 15.000 SFR (11.800€) ja muissa lähdöissä 7.000 SFR (5.500€) joka sisälsi myös kasvattajapalkkion. Voittaja sai päälähdössä n. 4.000€ ja muissa lähdöissä n. 2.300€. Palkinnot tulivat sponsoreilta (autoliikkeitä, panimo ym.) joilla oli omat nimikkolähtönsä, oma VIP-katsomonsa ja jokaisesta yrityksestä oli mainittu ohjelmassa myös vastuuhenkilön nimi. Mielestäni sponsorit oli huomioitu hyvin ja saivat rahoilleen ihan oikeaa vastinetta.

Itse avasin päivän grillipisteessä, jossa oli tarjolla monenlaista, toinen toistaan herkullisemman näköistä makkaraa. Valitsin niistä yhden ja palanpainikkeeksi sponsoripanimon maukasta olutta. Grillipisteiden ja VIP-ravintolan lisäksi oli myös ”rahvaanravintola”, skumppabaari ja tallikaarteen (loppusuoran alussa) tarjoilut.

Päivän avanneessa 3-vuotislähdössä tasoerot olivat suuria, oli muutama juoksija ja monta harjoittelijaa, jotka keskittyivät laukkailemaan. Voittajan aika oli 21,7a/ 1900m. Lähdön 10 ohjastajasta 3 oli naisia ja sama trendi jatkui läpi ravien. Myös tallialueella käydessä tuntui että ravit ovat Sveitsissä enemmän naisten laji kuin esim. Ranskassa tai Suomessa, naisia oli niin ohjastajina kuin valmentajinakin.

Päivän toisessa lähdössä tuli hyvin esille Baselin radan erikoisuus: kun loppukurvista tultiin vauhdilla etusuoralle keulahevonen ajautui sisäradalta ulos ja takana valppaana ollut Joey Vignoni puikkasi tilapäistä ”open stretchiä” hyödyntäen 6-vuotiaan Coktail Jetiläisen Royal Foxin (päivän ainoaan) yllätysvoittoon. Kun tamma vuotta nuorempi Goetmals Woodilainen sisko Swiss Fox täydensi tallin menestyksen ja kaksarin ei oikeita yhdistelmiä löytynyt ollenkaan!

Kolmas lähtö oli ”vanhusten” monte jossa ylivoimainen voittaja 11-vuotias Workaholicilainen Maxibon meni hyvän ajan 17,7a/1900m. Neljännessä juostiin pitkää matkaa ja lähdön voitosta taistelivät jo etukäteen selvästi erottunut kaksikko josta voiton korjasi keulassa juossut Love Youlainen Respect. Tässä lähdössä oli mukana yksi Durvalolainenkin (10 v) mutta ilman menestystä. Muissakin päivän lähdöissä juoksupaikat näyttelivät tärkeää roolia ja takaa oli todella vaikea ehtiä, loppusuoran kun sai neljän hevosen rintamalla tukkoon!

Viides oli 4-5-vuotiaiden Sveitsissä syntyneiden ikäluokkalähtö jossa voittaja tuli takarivistä. Tämä selittyi jälleen tasoeroilla. Kuudes oli päivän päälähtö jossa nähtiin jo varsin asiallista kilvanajoa kokeneen (9-14 v) kaartin toimesta. Vanhojen ulkomaanruunien (7 / 10) osallistuminen ykkössarjaan ei siis ole ainoastaan Suomen ongelma. Voiton korjasi joukon kuopus, 9 vuotias In Love With Youlainen Onic Dream. Lähdössä oli mukana mm. takavuosien ranskalaismenestyjä Junior du Rib (14v) , jonka voittosumma on yli 600.000 euroa.

Päivän päättäneen pitkänmatkan lähdön (osallistujat taas 8-12 v) jälkeen suomalaista odotti yllätys: kisat oli juostu mutta kansalla ei ollutkaan kiire minnekään. Suurin osa ihmisistä jäi vielä katsomoihin odottelemaan voittajaesittelyä ja ravintoloissa nauttiminen kauniista kesäsäästä (+22) jatkui keskeytyksettä.

Mitä noista kisoista jäi päällimmäisenä mieleen:

1. Loistava tunnelma. Ihmiset olivat iloisia ja kannustivat ohjastajia lähtöjen tasosta riippumatta. Enpä muista koska olisin ollut viimeksi noin mukavissa raveissa, ehken joskus St. Michelissä tai kauan sitten Kausalassa. (Huom. Kokemäen ja Vieremän kuuluisat kesäravit on kokematta, ehkä siellä on jotain samaa vielä jäljellä.)

2. Tiukat kurvit. Oli kyllä huikean näköiset mutta meno oli yllättävänkin sujuvaa, enemmän hevoset tuntuivat laukkaavan suorilla.

3. Erilainen ajokulttuuri. Lähdöissä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja monesti yht’ äkkiä joku etenikin sisäkautta kun keula tai jopa letka ajautui ulospäin. Ja loppusuoran kaistanvaihtoja ei tutkittu yhtään vaikka välillä meinasi rata loppua.

Jos kenelläkään on vain menoa Baseliin Vapun aikaan niin suosittelen suuntaamaan St.Jakobs Parkin raviradalle! Ravit on parasta paikan päällä – varsinkin jos on noin hyvä tunnelma.

Ai niin, ne pelit: Yhtä lähtöä lukuun ottamatta suosikit voittivat ja paljon oli tyytyväisiä pelaajia vaikka voitot olivat muutaman frangin luokkaa, tärkeämpää oli se oikean hevosen tietäminen/arvaaminen. Lähtövaihdoista en tiedä muuta kuin voittaja- ja sijavaihdot, jotka näkyivät runsaissa TV-ruuduissa olivat 3000-4000 SFR/peli/lähtö. Muita pelimuotoja olivat kaksarit (voittaja ja sija) ja troikka (eli oikeassa järjestyksessä).