Valoa tunnelin päässä vai kangastus..?

Olipa ilo huomata vihdoinkin oikean suuntaista palautetta Hippoksen Niskaselta, ainakin paikallisravien koelähtöpakkoon tullaan puuttumaan. Ehkä siellä sittenkin on ajattelevia ihmisiä, eikä pelkkiä dinosauruksia ilman maalaisjärven hiventäkään. Kiitokset myös kaikennähneelle konkari Hiiroselle rakentavasta mielipiteestä, yhteisvoimin tästä suosta vielä noustaan.

Viitaten Niskasen vastaukseen, täysin metsään menneitä päätöksiä siis lähdetään onneksi korjaamaan. Kun muutokset astuvat voimaan 1.1.2012 alkaen, olisi silloin hyvä tehdä kaikki tarvittavat toimenpiteet eikä pelkästään jotain hienosäätönäpertelyä, millä ei ole kokonaisuuden kannalta merkitystä. Kyllä rataluokitus, ravien tarjonnan määrä yleisesti, ravien järjestämisen konseptit ja minkä tason hevosilla halutaan ylipäänsä kilpailuja tulevaisuudessa järjestää, ovat kaikki sellaisia asioita, joihin tulee tarkkaan pureutua päätöksiä tehtäessä. Olen monessa asiassa täysin samaa mieltä kuin eläinlääkäri Timo Kristola oli antamassaan haastattelussa perjantain hevosurheilussa kuukauden henkilönä. Luulen, ettemme ole mielipiteidemme kanssa ihan kahdestaan liikkeellä.

Mutta ensin pari pienempää asiaa, joihin on helpompi puuttua. Jääköön suurempien kivien pyöritys isommille pojille. Ravien tulisi alkaa viikonloppuisin pääsääntöisesti klo 13.00. Mikäli halutaan jotain muuta, päätäntävaltaa tulisi antaa radoille lähinnä aikaistuksen suhteen esim. 13.00 -18.00 välillä. Tämä helpottaisi ainakin talven paukkupakkasilla, jolloin illalla kylmenee jo liikaa. Ja aikamoinen tuo ravien alkamisaika- viidakko on muutoinkin, olisiko aika selkeyttää ja ottaa askel taaksepäin? Ennen oli ennen, mutta kuitenkin niin yksinkertaista.., klo 18 ja viikonloppuisin klo 12 tai klo 13.

Kuten Kristolakin totesi, amatöörivoimin tätä hommaa tullaan pitämään pystyssä muutaman vuoden eteenpäin, valitettavasti. Ei kukaan normaalituloinen palkansaaja pysty taloudellisesti pitämään ammattitallissa 700 -1000 €/kk hintaan hevosta, jolla ajetaan 400 € ykkösestä. Ei, vaikka kuinka haluaisi harrastaa ja omistaa hevosen. Tähän ei kovin kummoista laskentataitoa tarvita, jotta ymmärtää yhtälön mahdottomuuden pidemmässä juoksussa, mutta uskontohan meillä hevosihmisillä on aina ollutkin se parempi taito.

Onneksi kimppaomistaminen antaa helpomman ja huokeamman mahdollisuuden saada kokea niitä raviurheilun suuria tunteita. Ammattilaisten tulee toki saada palkka toiminnastaan, jotta homma pyörii, mutta oikeasti meiltä loppuu kohta maksumiehet. Se on varmaa, että pudotuspeli talleissa on alkanut ja jotain todella uutta meidän pitää keksiä raviurheilun pelastamiseksi. Se, että amatöörien toimintaa vaikeutetaan ja yleisestikin harrastustoiminnan aloittamisen tai jatkamisen erilaisia vaatimustasoja tullaan nostamaan, on varmasti väärä tie. Kyllä mahdollisimman laaja ja aktiivinen harrastajajoukko on jokaisen toimivan ja pitkäaikaisen harrastuksen perusedellytys. Tämä laji on jo ukkoutunut muutoinkin liikaa ja lähivuosina tulee paljon luontaista poistumaa alalta. Uusia harrastajia ei juurikaan saada ja mikäli vielä omalla toiminnallamme vaikeutamme harrastajaksi ryhtymistä tai jo olemassa olevaa toimintaa, niin kyllä siinä on oma oksa sahattu nopeasti poikki. Kynnys aloittaa raviurheilun harrastaminen kasvaa entisestään, vaikka haasteita on ihan riittävästi jo tälläkin hetkellä. Erilaisia harrastusmahdollisuuksia on nykyihmisille tarjolla niin paljon, edullisempia, helpompia ja kohta aina useampi tuumaa..myös mielekkäämpiä. Mitä teemme siinä tilanteessa, vai onko se aika käsillä jo nyt?

Yhtenä askeleena ehdotan 75 pelin muuttamista, sen tulee olla selkeä ykköspeli ja lauantainen näyteikkuna suurelle yleisölle tasokkailla hevosilla järjestettynä, keskiviikon V5:n lisäksi. Mielestäni pelille on pikaisesti tehtävä jotakin tai se näivettyy ja kuihtuu kokonaan. Kolmas voittoluokka täysin turhana pois tai muuttaminen 65 peliksi. Vaihdot on kuitenkin saatava tulevaisuudessa toiselle tasolle, kuin missä tällä hetkellä taaperretaan.

Myös ratojen profiloitumisesta on paljon puhuttu, voi miten hienoa olikaan ennen seurata perinteisiä Mikkelin maileja, pilvenmäen maratonia väliaikapalkintoineen yms. Kaivataan ehdottomasti lisää mielikuvitusta sarjavalintoihin ja muokattaisiin niitä enemmän radan tyyliin sopiviksi. Kyllä piristäisi kummasti, kun Mikkelissäkin päräyteltäisiin taas vauhdikkaasti koko kesäaika maileja, eikä jumputeta koko vuosi keskipitkän matkan voltteja ja muutamaa 2100 ryhmää. Kuten valitettavan monella radalla on nyt viime vuosina ollut tapana tehdä. Sarjat kopioituvat vuodesta toiseen liikaa samantyylisinä, yleisö haluaa ja tarvitsee erilaista nähtävää, vaihtelua tähän harmaaseen arkeen. Kyllä siinä saa petsaritkin psyykata lähtöjä, ei se aina ole piikki-selkä mailillakaan. Tätä muutosta kutsutaan myös kehitykseksi, reagointia muuttuvaan ympäristöön.

Breider mainitsi tulossa olevasta suuremmasta markkinointikampanjasta, se on hieno asia. Raviurheilu tarvitsee nyt positiivista huomiota ja virettä, ei pelkästään ajoissa tapahtuvien ylilyöntien tai lääkejäämien uutisoimista, kuten keltaisen lehdistön tapana on. Mutta kun lähdetään mainostamaan ja rummuttamaan, niin silloin on oltava tuotekin kunnossa. Muuten menevät nekin eurot täysin turhaan, ei kuollutta enää herätetä henkiin millään konstein. Pappa Airaksinenhan sen jo sanoi, että peiliin saa Suomen pojat ja tytöt katsella raviurheilun markkinoinnin osalta. Lahden toisella puolella tehtiin asioita pikkusen toisella tavalla jo vuosia sitten ja taitaa vaihdotkin olla eri planeetalla tällä hetkellä. Toivon, ettei samaan syyllistytä uudestaan ja hukataan tämä tulevakin mahdollisuus. Potentiaalia meillä kuitenkin on, siitä kertoo kansan todella ahkera lottoaminen olemattomalla voitto todennäköisyydellä. Miten saadaan edes muutama lottoeuro siirtymään ravipeleihin. Markkinointiin liittyen en myöskään voi olla kysymättä, olisiko ainutlaatuinen Pariisin valloitus meidän omilla rakkailla Suomenhevosilla antanut mahdollisuuksia enempään positiiviseen uutisointiin ja alan markkinointiin sitä kautta, kuin nyt saatiin?

Albert Einstein: ”Tyhmyyden määritelmä on toistaa samaa asiaa yhä uudelleen ja uudelleen ja toivotaan erilaista lopputulosta.”

Suurten asioitten ja päätösten edessä on tällä hetkellä Suomen raviurheilu, mutta se tarvitsee niitä päätöksiä, myös niitä kipeiltä tuntuvia, jotta saadaan kurssi muuttumaan. Mutta tehdään nyt ensin se, mikä osataan ja pystytään, loppu on historiaa. Muistetaan, että muutos on aina mahdollisuus, ei uhka.

Aurinkoista kevään jatkoa kaikille hevosmielisille, odotamme taas innolla vanhoja ja uusia huippuhevosia talvitauolta tositoimiin.

(Sorry Leukki, kun lainasin Hevosesi nimeä. Mutta muistan aina idolini hymyilevät rapaiset kasvot Urheiluruudussa vuonna – 78 , sen kaksikymmentä sekuntia, raviurheilu eli silloin toisenlaista aikaa.)
Dim Song