Raviurheilu vai mikä ihme?

Lukekaapa tämänpäivän hevosurheilun sivulta 6. Reima Kuislan kommentteja Planagenetista.

Reima pohtii, että kaksi tarttia olisi ollut hyvä ennen Seinäjokiajoa, mutta kuin ekasta tartisa tulin raskas, kun se meni kilvanajoksi! niin voi olla, ettei sitten kahta tarttia voikaan ajaa.

Niin, on todella valitettavaa ja ihmeellista, että Reiman huputitihummalle nyt kävi näin nolosti, että tuli ravikilpailuun juoksemaan kilpaa, joutui kuolemaan ja voitti siitä helposti, mutta Reima surumielinen. Olisihan siinä nyt muiden ymmärtää, että Reima toi huipputykkinsä prepareehen ja antaa keulat, jossa Akseli olisi saanut ajaa esim. 20,0 vauhtia, ettei lähdöstä olisi tullut raskasta kilvanajoa. Mihin tämä raviurheilu on oikein menossa, kun hevosten pitää jo ihan kilpaa juosta?

Reima jatkaa, että V75 tasoinen lähtö pitäisi kuitenkin saada alle, ennen Seinäjokiajoa. Kaustinen olisi Reiman mielestä parempi muuten kuin Teivo, mutta kun siellä ei viitsisi ajaa, kun joutuu juoksemaan Ladakh Jieliä vastaan, eikä sillä sitten pääse ainakaan voittamaan.

Voi voi, on ne miehellä murheet. Noinkin paskat ravihevoset sattunut kuin Ladakh Jiel ja Plantagenet ja mies ei kun rutisee!

Miettikää nyt miltä Rauno Ritari Ripattimäestä Kausalan hiittisuoralla tuntuu, päästellä sekopäisellä puttella pitkin rataa, kun ei ole toivoakaan ravaamisesta. Sitten menee kotiin ja lukee meidän Reiman pulmista.

Varmasti siinä sydäntä särkien elää myötäsurua Reiman kanssa.

Näitä sankareita meille lisää.

Reima tulee Bentelyllä siihen Vermon tallikahvion eteen ja naureskelee mielessään, kuin sai häädettyä monivuotisen huipun Kitinojan Jussin ratamestarin hommista.

Näitä ravisankareita me tarvitsemme.

Parempaa onnea Reimalle seuraaviin kisoihin, toivotaan, ettei kilvanajoa synny jotta raha vaihtaa omistajaa raviradan palkintokassasta sovulla Reiman ennestäänkin tuhtiin kukkaroon.