PdA +6

Bonsoir à tous!

Kävi vähän kuten ounastelin eli kirjoittelut jäivät vähiin kun meni viikko töiden merkeissä Güntherlandiassa ja tuntuu että samalla huuhtoutuivat Amerique-tunnelmat päästä, niin kauan siitä tuntuu jo olevan. Mutta koitetaan vähän pinnistää ja palata vielä huikeisiin hetkiin.

PdA-0 poikkesi aattopäivästä heti kättelyssä sillä vaikka saimme suorittaa siirtymisen hotellilta sisäkentän nurmiparkkiin (2€) harvinaisen sujuvasti oli paikalla jo väkeä hyvissä ajoin reilusti ja italialaiset ja ruotsalaiset toivat mukavasti tunnelmaa.

Seremoniat ameriikantunnelmineen ja roomalaisvaljakoineen olivat jälleet näyttävät ja PdA:han poikkeaa pohjoismaisista suurkilpailupäivistä siinä että herkkua ei tarvinnut kauan odottaa vaan kovat lyötiin pöytään jo kolmannessa lähdössä. Ensimmäisellä kerralla ei taaskaan päästy matkaan mutta kun toisella kertaa lähdettiin tosissaan onnistuivat suosikkien kuskit loistavasti ja kärkinelikko oli eturintamassa jo reilun sadan metrin jälkeen.

Keulaan ampaissut Lana del Rio painoi tosissaan naruille ja vaikka Santo Mollon otteista näki että selkää haetaan odotteli "gubben in lådan" että LdR vähän rauhoittuu ennen kuin painui keulaan. Samalla tilanne eli niin että Oyonnax jäi kolmannelle ilman selkää vain todistaakseen Lurabon puheet selkäreissun vaatimisesta joutavanpäiväkseksi höpinäksi, sen verran hyvin tuli loppuun vain kahdelle paremmalle ja yhdelle loistavan juoksun saaneelle hävinneenä. Tuo juoksussa onnistunut oli tietenkin musta Olga, jolla Eric Raffin onnistui mielestäni vähintään 100%:sti. Tamma kiitti suojajuoksusta kärjen takana ja tuikkasi ohi hyvin taistelleesta Oyonnaxista.

Ja kärkipari oli sitten omassa kategoriassaan! Ready Cash näytti miksi niin monet pitivät sitä luokaltaan parhaana ja loppukurvin spurtti pahimman kilpailijan takellellessa oli loistava taidonnäyttö myös Frank Nivardilta. Se sai kurkku suorana huutaneen selostajan hullaantumaan ja kansan riehaantumaan. Suomessa valitetaan kun Lauri tai Antti selostaessa innostuvat, mutta heidän käytöksensä on suorastaan hillittyä verrattuna Vincennesin kultakurkkuun.

Maharajan ja Örjan tekivät loistavan esityksen mutta silti oli tyytyminen kakkossijaan, joka tuli runsaslukuiselle ruotsalaiskannattajajoukolle pahana pettymyksena, niin hyvä kun ori kuitenkin oli. Varmaan kakkonen oli pettymys myös Örjanille ja Stefanille, mutta loistavasti nielivät sen julkisuudessa ja antoivat kunnian voittajalle.

Juoksussa kävi kuten Fabrice Souloy ennusti että vaikka tekee sinällään voiton arvoisen juoksun jää se saamatta jos Ready Cash on siinä kunnossa kun se on parhaimillaan. Valmentaja Thierry Duvaldestin vei meikäläistä ja varmaan montaa muutakin pahasti kahville, niin huolestuneen ja varovaisen oloinen hän oli lausunnoissaan ja haastetteluisssa ennen lähtöä. Mutta lähdössä myös RC:n osalta voitiin todeta että puheet muiden avun tarpeesta ovat turhia.

Valitettavasti jälkitunnelmat jäivät viikolla lukematta mutta eilisen lehdessä Francois Hallopé kertaa Ready Cashin tietä PdA-voittajaksi: kun Philippe Allaire havaitsi että hän ei saa enää kultakimpalettaan kulkemaan kykyjen edellyttämällä tavalla hän antoi sen entiselle oppipojalleen Thierrylle joka, yhdessä toisen eläinlääkärin ja toisen kengittäjän kanssa, sai se jälleen raiteilleen ja näyttämään että kyvyt ovat tallella. Nyt täällä kysellään että onko seuraavan 12 kuukauden tärkein etappi Elitloppet-voitto, Nat Ray jenkkejä vastaan vai toinen PdA? Ja kansa vastaa että PdA 2012!

Prix d'Amerique kommentit ja muistelot päättyvät tältä erää tähän, muista asioista saatan joskus kirjoitella, aika näyttää. Tämän päivän näkemiset kommentoin toisessa viestissä.