Klassikkojen ilta

Lierihattu valahti silmilleni, kun nyyskähdin lumihankeen polvilleni. Tärkeä tehtävä oli saanut minut jäiselle polulle. Hoppolan miesten perinteinen talvisoihtukulkue oli alkamassa ja halusin pieneltä etäisyydeltä seurata sitä. Läheisen kinoksen takaa oli esteetön näkymä tielle. Asetuin kinoksen viereen ja valmistelin itselleni kiikarointiaseman huolellisesti. Tunnin päästä tie täyttyisi paraatiin osallistuvista soihtukulkuelaisista. Kaivoin kunnon poteron eteen ja siitä taaksepäin pari polkua yyn muotoisesti. Toinen näistä vei polulle jota pitkin tulin ja toinen muodosti varapolun kohti kylää. Olin valmis.

Räpläsin kiikaria malttamattomana, kunnes tiellä alkoi näkyä liikettä. Viisitoista kaveria oli saapunut tienmutkaan soihtuineen ja nyt tietä lipui paikalle suuren hoppolan johtoryhmä jeepillään. Auton takana keinui marssijoiden rivistö soihtuineen kuin valtava tulipatsas. Satoja hoppolan miehiä oli saapumassa soihtueineen ja he lauloivat jotain tullessaan. "..kerit,..kerit..kerit" :kaikui rytmikkäästi joukon asettuessa parijonoon maantielle. Jeepistä noussut johtaja puhui heille ytimekkäästi ja sitten he kiskoivat päälleen oudon väriset paidat. Soihtuporukka lahti etenemään tietä laulellen ja minun oli lähdettävä hetken päästä heidän peräänsä. Vedin lumipuvun huppua paremmin lierihatun päälle ja varmistin kenkien nauhoituksen.

Seurasin joukkoa etäältä, kunnes huomasin yhden jättäytyvän muista. Vähän ajan päästä muista jättäytynyt kaveri loikkasi metsään. Juoksin hänen peräänsä ja pian näinkin hänen soihtunsa iskettynä hankeen pystyyn ja kaverin selin minuunpäin puupinon vierellä. Otin soihdun ja kalautin sillä kaveria kaaliin. Riisuin häneltä paidan ja puin sen ylleni. Juoksin kiinni edellä menneen soihtukulkueen ja liityin siihen muina miehinä. Aikamme marsittuamme ja laulettuamme saavuimme suuren stadionin porteille. Kansaa oli paikalla pilvin pimein ja jonoiksi asti. Meidät kuitenkin ohjattiin sivuun ja saimme laskeutua ainoastaan meitä varten avattuun ramppiin, joka vei suoraan stadionin alla sijaitseviin tiloihin.

Täällä suuri johtaja, joku Arkino piti palavan puheen liittyen johonkin jääkiekkopeliin. Minua se ei kiinnostanut, mutta loppulauseessa oli jotain, mikä säväytti. " Siirrymmme eliittipaikoille, muistakaa kannustuslaulut. Yksi asia vielä. Joukossamme on tänä suurena iltana Hoppolan miehiä ja heille on varattu oma paikka kabinettihallista ennen peliä pidettävää kokousta varten. Olkaa hyvä ja siirtykää sinne ja liittykää eliitti aitioomme kokouksenne jälkeen. Ja nyt ystävät.Aika on tullut":suuri johtaja päätti puheensa. Lähdin Hoppolan joukon mukaan, suurimman osan kulkueesta valuessa stadionin alueelle.

Meidät ohjattiin hienoihin kabinettitiloihin, jossa oli tarjolla pientä purtavaa. Eräs Hoppolan mies alkoi käydä tuttavalliseksi ja kyselemään miltä alueelta olin tulossa. Kehuin tulevani Onttolasta, ajatellen sen olevan vähän tuntemattomamman provinssin. Yllätyksekseni tämä Hoppolan mies muistikin alueelta jotain erityistä. " Hei, teillähän oli se ehdotus niistä suprajohteella kulkevista kärryistä. Miten se projekti?". Häkellyin, mutta vastasin pokkaa pidellen :" No se on kehitteillä, nyt olemme keskittyneet vain maalikameran kuvien fiksailuun". Tätä seurasi pieni hiljaisuus ja sitten kaveri jatkoi " Itseasiassa niin mekin, jos ei muutamaa voilokkitempausta lasketa mukaan. Tänään pitäisi tulla esiin jotain suurta liittyen Ruotsiin ja Ranskaan sekä osastoihimme noissa maissa." Samalla tarjoilija toi meille juotavaa. Otin lasin shamppanjaa ja tuskin kerkesin koskettamaan sillä huuliani, kun kaikki alkoi pyöriä ja silmissä musteni. Tunsin putoavani ainakin kilometrin ja säpsähdin hereille terveyskeskuksen aulasta.

Olin luisunut penkiltä alas ja nyt oli noustava nolona ylös. Suoristin ryhtiäni ja nakkelin niskojani muutaman kerran. Liukastuessani satuttamaani kättä ei särkenyt enään, joten saatoin jättää terveyskeskus reissun tähän.
Lähdin pariovista tuhahdellen. Saavuin Cadillacille ja tuiskasin lompakon ja muut roinat kuskin viereiselle penkille. Samassa soi. Vertu muistutti alkavista raveista ja kuuntelin kabinetin poikien ideat päivän nelkkuun. V75:n he olivat jättäneet väliin kinkkisten suomenhevoslähtöjen vuoksi. Nelkkuun kuitenkin löytyi ideaa. Pääideoina toimivat 4 Ultimo Brodde ja 11 Global Kid. Näiden varaan oli rivi laadittu, ammattitaidolla ja suurella asiantuntemuksella. Kaksi muuta lähtöä oli ajateltu vetää läpi.

Rahan tulo oli kuulemma yhtä varmaa kuin kalastus pakastealtaasta. Päätin viedä kupongin läheiselle kioskille takaperin kävellen, jotta onni pitäisi. Sisällä ojensin kupongin oikean olkani yli ja kuiskasin kioskineidolle, että :"ei sanaakaan ja pari askia pantteria mukaan". Kupongin jätetyäni juoksin kyyryssä Cadillacille. Vedettyäni pari pastillia huuleen alkoi olo tuntua taas voittajalta. Kupongin palautuksen onnistuminen lupasi hyvää. Lähdin liu'uttamaan Cadillaccia alas mäkeä. Uljaan ratsuni kanssa poistuimme näyttämöltä kuin Villin Lännen sankarit ja lauleskelin mennessäni "Lonesome Cowboy......."