Capehills omalla nimellä

mitään kirjeitä Fintotolle tai sen johtajille, ei ne täällä käy niitä lukemassa - voisivat jopa oppia jotain miten hommat pitäis hoitaa

Mutta täälläkin kirjoitettu teksti on helppo copy/paste ja lähettää se mainitsemaasi yhtiöön.
Olen toki itsekin sinne suoraan kirjelmää toimittanut, Sinä tuskin.

Ehkä tuo kirjelmä sopii juuri tänne siksi, että täällä silloin tällöin esiintyy näitä Halis-faneja samoin kuin Breider on saanut ehkä kohtuuttoman paljonkin arvostelua siihen nähden, miten noin lyhyessä ajassa voi korjata 20 vuoden virheitä.

kuule jaksa kenenkään sähköposteja lukea, varsinkaan kehitysideoita nimim. kokemusta on
niillä on niin kiire vaan touhottaa muuta!

Kaikkiin lähettämiini viesteihin olen saanut Fintotolta vastineen, raviradan suuntaan lähetettyyn sen sijaan odottelu jatkui niin kauan, että lopetin lopulta vastineen odottelun.
Voi toki niinkin asia olla, että asialliseen kannanottoon saa myös asiallisen vastineeen.
Saattaa olla, että radalle toimitettu ei sitä sisällöltään ollut. Asia kyllä keskusteltu naamakkain sitten radan edustajien kanssa balanssiin.

Juu:
Kirjoitus on erittäin asiallinen, ja analyysien tekeminen päätösten taustaksi äärimmäisen tärkeää. On tärkeä selvittää, mihin kaikkeen sitä rahaa nykyään uppoaa, ja saadaanko niille rahoille järkevää vastinetta.

Ei:
Tätä ei suoraan Lappalaisen kirjoituksessa ole, mutta oletan olevani eri mieltä. Olen Mu-Tu -perusteisesti varma, että Lappalaisen mainitsemana vuotena 1990 maksettiin aivan liian isoja palkintoja - eli asiat eivät olleet silloin hyvin, vaan lujaa kyytiä menossa päin p..ttä. Maksettiin ulos kaikki, minkä irti sai, eikä osattu ollenkaan varautua tulossa oleviin vaikeampiin aikoihin.

Samaa idiotismia harrastettiin vv. 2007-2008 ja nyt on sitten armoton kitinä, kun yritetään elää järkevästi.

Lappalaisen peräänkuuluttamasta analyysistä paljastuisi ainakin sellainen suuri löydös, että nykyään menee rahaa esimerkiksi etäyhteyksiin (kuva, ääni) ja nettipelin ylläpitoon. Tuolloin v. 1990 niihin ei mennyt penniäkään. Ainakaan tuolta osin ei voi haikailla vanhojen aikojen perään - pelikertymät olisivat vain murto-osa nykyisistä, ellei noihin systeemeihin olisi vuosien aikana satsattu.

En väitä, että asiat olisivat nykyään hyvin, mutta yleinen kitinä on turhaa. Lappalainen ei siihen sortunut, mutta aika moni muu kylläkin.

Ja Lappalaisen artikkelin ulkopuolelta vielä lempiaiheestani:

Hevosen omistamisen on lähtökohtaisesti rahaa vievä harrastus. Siitä kiinnostuneiden määrä on olemattoman vähän riippuvainen siitä, tuottaako se vuodessa tappiota keskimäärin 5000EUR vai 6000EUR. Oleellista on se, että onko se mukavaa, ja kokeeko saavansa rahalle jotain vastinetta. Ratojen ja valmentajien ym. tulisi todella sisäistää tämä, jos omistajia tosissaan halutaan lisää lajin pariin. Pahiten kuitenkin uusia omistajakandidaatteja karkottavat nykyiset kitisijät. Kuka ulkopuolinen haluaa tuntea yhteenkuuluvaisuutta perseaukisten vinkujien kanssa?

"Kuka ulkopuolinen haluaa tuntea
yhteenkuuluvaisuutta perseaukisten vinkujien kanssa?"

Jos kirjoittaja olettaa, että ravien nykymenoa kritisoivat ihmiset (eli vinkujat?) ovat kaikki persaukisia, niin siinä mennään mielestäni metsään. Kyllä siellä kritisoivissa on niitäkin mukana, kenellä on pätäkkää taskussa.

Vai meinaatko ettei rahamiehet koskaan kritisoi mitään?

"En väitä, että asiat olisivat nykyään hyvin, mutta yleinen kitinä on turhaa."

Eli pitäisi vain olla hiljaa ja tyytyä niihin päätöksiin, mitä Fintoton ja Hippoksen miehet norsunluutorneistaan tekevät :)

Ainakin minulle hevosenomistaminen on riskisijoitus, ei pelkkä harrastus.

Tuo PJK:n kirjoitus on täyttä häränpaskaa. Jokainen, joka hevosen ostaa ja elättää, toivoo saavansa myös rahallista vastinetta harrastukselleen. Suomessa on harvassa henkilöt, joiden varallisuus antaa myöden elättää hevosia ainostaan elämyksien hankkimiseksi. Toki ne elämykset esimerkiksi suurkilpailuvoiton muodossa ovat ikimuistoisia, mutta niitä ei voi syödä.

Nimimerkillä "kokemusta on"

Oli vähän pidempi kirjoitus.

Lyhyesti:
"Fakta Homma"
Toimintaa saa kritisoida, mutta palkintotasokitinä on turhaa - jos ei ole rahaa, niin sitten sitä ei ole. Tuon kitinän jatkuva esilläolo antaa sen persaukisten imagon, vaikka se ei tietenkään fakta olekaan. Ja palkintotason vertaaminen sellaisiin aikoihin, kun on maksettu kantokyvyn ylittäviä palkintoja on turhaa.

"Jose" toivottavasti et oleta sijoituksen odotusarvoisesti olevan tuottoisaa. Sitä se ei keskimäärin ole, vaikka aina joitakuita onnistaa. Siitä olemme ehkä samaa mieltä, että palkintoskaala pitäisi olla jyrkempi, että edes huipuilla voisi jotain tienata.

"Hevosenomistaja" oli lukenut tekstistäni sellaista häränpaskaa, mitä siellä ei ole, joten jätetään omaan arvoonsa.

Hippoksen mukaan Suomessa on 6900 "kansallisen tason ratsua". En tiedä, sisältyvätkö business-käytössä olevat ratsastuskouluhepat tuohon lukuun, mutta joka tapauksessa Suomessa on ehkä jopa 5000 hevosenomistajaa, jotka eivät odota harrastukseltaan mitään taloudellista hyvää.

Ravipuolella noin ei ole, eikä tarvitsekaan.

Tuokin ilmiö on silti hyvä pitää mielessä, kun ravihevosomistaminenkaan ei tule koskaan keskimääräisesti olemaan voitollista. Ensimmäinen omistus jää helposti viimeiseksi, jos hommasta jää paska maku. Noin saattaa käydä esimerkiksi silloin, jos kuvitelmat tienaamisesta ovat olleet liikaa esillä projektin alkuvaiheessa, ja omistajan ainut konkreettinen toimenpide vuosien varrella on kuukausittainen laskunmaksu.

PJK- on esittänyt jo niin selviä kömmähdyksiä, että pakko kommentoida.

Rahaan liittyvän toiminnan suosioon on aina merkitystä sillä, millaiseksi voitolliseen toimintaan pyrkimisen edellytykset on tehty. Hevosenomistamisen lisäksi myös vedonlyönti on keskimäärin tappiollista, mutta se ei poista mahdollisuutta voitolliseen pelaamiseen yksittäistapauksissa. Tämän motivaatiotekijän löytyminen luo omalta osaltaan kasvun edellytyksiä. Listattujen yritysten omistaminen on keskimäärin voitollista, mutta se ei poista sitä mahdollisuutta, että yksittäisten arvopaperien kohdalla voi tehdä tappiota. Vaikka keskimääräisesti ajateltu asetelma on kahdessa edellä mainitussa esimerkissä vastakkain, molemmissa on edellytykset kannattavaan toimintaan, ja se saa suurelta osin ihmiset pelisijoittamaan tai sijoittamaan arvopapereihin. Yleinen yritystoiminta ei muuten myöskään taida olla juurikaan keskimäärin kannattavaa, mutta kokonaishyvinvoinnin kasvuun on merkitystä sillä, että mahdollisimman suurella joukolla on siihen riittävät mahdollisuudet.

Hevosenomistaminen ei siis koskaan tule olemaan keskimäärin voitollista, mutta kyllä palkintojen allokoinnilla voidaan vaikuttaa siihen, miten tietty osa hevosenomistajista pärjää suhteessa yleiseen kulutasoon. Tällä voidaan joko laskea tai nostaa merkittävästi kiinnostusta hevosenomistamiseen. Ehkä paras mittari ei edes ole keskimääräinen hevosenomistajan taloudellinen tulos, vaan menestyneimmän neljänneksen.

Useat ymmärtää, ettei rahaa voi jakaa tyhjästä. PJK sen sijaan ei ymmärrä, että rahapotit eivät koskaan ole vakioita. Toiminnan dynamiikan muutoksilla, esimerkiksi nykyisen rahapotin allokoinnilla voidaan merkittävästi vaikuttaa rahapotin koon kasvamiseen. Siihen vaikuttaa iso joukko eri tekijöitä.

Palkintotason vertaaminen 20 vuoden takaiseen on ehdottomasti siinä mielessä oikeutettua, että siitä näkee kuinka pahasti laji on polkenut paikoillaan suhteessa yleiseen kustannustason nousuun. Sivuun laitettavan rahamäärän tarve on vähäinen siihen nähden, kuinka paljon keskimääräisen palkinnon ja keskimääräisen kulun suhde on muuttunut.

Raviurheilua on valitettavasti kasvatettu kiihtyvällä tahdilla tuotantopuolella (hevosemäärät, kilpailupäivät, startit) ilman, että on hankittu vastaavaa määrää maksavaa asiakaskuntaa. Tämä on kiistaton fakta ja täydellinen laiminlyönti.

Vaikka nykyään rahaa menee tietotekniikkaan ja tietoliikenteeseen, on pelituottojen kerääminen uudemmalla tavalla poikkeuksellisen tehokasta entisiin tapoihin verrattuna. Tuollaiset isommat investoinnit, jotka ovat pitkällä aikavälin oikeinkin kannattavia, rahoitetaan velalla sekä kassavaroilla. Ei raiskaamalla yksittäisten vuosien tulovirtaa, jos on vastuussa tasaisesta tuloutuksesta. Kyseessä on ollut ja on edelleen huono johtaminen. Rahoja ei ole ainoastaan säästetty niukasti heikompia vuosia varten, vaan niitä on myös tuhottu epäonnistuineilla arvopaperisijoituksilla miljoonia euroja.

Täytyy silti todeta, että ei tuossa kovin paljoa ole yhteyksiä meikäläisen tekstiin, vaikka nimimerkkini siinä mainitaankin.

En ole missään yhteydessä kiistänyt vaurastumistoiveen merkitystä hevosenomistamisen motivaattorina. On kuitenkin tärkeää yrittää löytää muitakin motivoivia tekijöitä, kun se toive ei yleensä toteudu. Yleinen itse tuotettu negatiivisuus lajin ympärillä ei tuollaisena motivaattorina toimi.

Mielenkiinnosta pitää kysyä, että kuinka paljon enemmän meillä on nykyään kilpailupäiviä ja startteja kuin esim. vuonna 1990?

Meillä oli aikoinaan kimppahevonen vuosina 93-99. Voitti 9 kertaa urallaan ja tienasi vähän alle 6000 euroa. Katselin noita vanhoja tietoja hepasta ja 1.palkinnot noissa voitoissa olivat välillä 250 - 670 euroa. En silti muista, että silloin olisi jatkuvasti puhuttu siitä kuinka pienet palkinnot raveissa on. Hauskaa oli ja aina jännitti kun hevonen oli startissa. Hevosen myötä tutustui muihin hevosenomistajiin ja hauskaa oli.

Yksi parhaista ravimuistostani on Isla J Braven voitto vuoden -96 Finlandiassa. Olin katsomassa kisaa etäpeleissä ja muistan kuinka koko paikka repesi kun Isla voitti. Aikuiset miehet halailivat toisiaan tippa silmässä ja yhteenkuuluvuuden tunne oli käsinkosketeltavissa.

Nykyään sitten kun lukee ja katsoo ympärilleen niin joka paikka on täynnä valitusta. Tuntuu, että kukaan ei nauti mistään. Kaikki pyörii negatiivisen energian ympärillä. Tuntuu, että eihän tätä lajia jaksa seurata kun kaikki on vain märinää ja valitusta. Raviurheilusta on nykyään vaikeampi nauttia kuin silloin kun lajilla meni oikeasti todella huonosti.