Vermon vahanaamat

Tarkkailin Vermon ympäristöä kiikareiden läpi, kuten yleensä iltaisin. Kello oli jo paljon, eivätkä linnutkaan enään olleet liikkeellä.
Olin laittanut ylleni maastonvärisen vaatetuksen ja hiilennyt naamani. Paikalle olin saapunut jo hyvissä ajoin syöksyen ja välillä ryömien. Ilta oli hiljainen ja vain muutama koirantaluttaja oli ohittanut tarkkailupisteeni. Kahden korvilla alkoi kuitenkin tapahtua.

Terästin katsettani ja asetin kiikareita tukevammin silmille. Rata-alueella näkyi selvästi liikettä. Tarkemmin katsottuna keskellä rataa seisoi kolme hahmoa, jotka kättelivät toisiaan. Lähdin laskeutumaan haapapusikon yläoksilta kohti puurakenteista aitausosaa. Saavutettuani aidan yläosan laskeuduin alas rata-alueelle kuin mustakaapu. Juoksin nopeasti hiekkaradan yli ja syöksyin nurmikolle. Pari kierähdystä ja olin korkeamman ruohokasvuston seassa ja melko lähellä kolmikkoa. Keskityin seuraamaan kolmikon toimintaa, kunnes he yhtäkkiä alkoivat laskeutumaan maan alle, jonkinlaisesta viemäriaukosta. Seurasin perästä säilyttäen etäisyyden.

Aukko oli todellakin viemäriaukko, josta pääsi laskeutumaan lattatikkaita pitkin. Riisuin sukkasilleni, että pääsisin laskeutumaan äänettömästi. Laskua jatkui ainakin kymmenen metrin syvyyteen saakka ja vasta sitten sain jalkojeni alle tukevaa maata. Kyyristyin välittömästi tikkaiden viereen ja annoin katseeni kiertää pimeydessä. Kauempaa kuului ääniä ja näin kolmikon etenevän taskulamppujen avustamina. Lähdin reippaasti perään, jotta en eksyisi reitiltä. Muutaman sadan metrin päästä näin valtavan valoalueen noin kilometrin alempana ja kolmikon laskeutuvan alas jonkinlaisella hissillä. Jättäydyin ylös tarkkailemaan tilannetta. Pimeästä käsin minun oli helppo kiikaroida alas valaistulle osalle. Alhaalla oli väkeä enemmänkin. Mieleeni tuli lähinnä joulupukinpaja, mutta sillä erotuksella, että näillä kavereilla oli kaikilla puvut päällä. Minun oli päästävä alas.

Hissivaunu oli alhaalla, joten minun oli mahdollista laskeutua valtavia metallivaijereita pitkin alas. Homma vaati taitoa asettaa jalat päin vaijeria samalla painaen selän tukevasti toiseen vaijeriin. Pikkuhiljaa hivuttaen pääsin alemmas. Lopulta olin hissin katolla ja loikkasin alas. Oli pidettävä kiirettä ja livahdettava samantien ensimmäiseen seinämässä olleeseen painanteeseen, jotta minua ei havaittaisi. Samalla ymmärsin painanteen olemassaolon. Kookkaat metalliovet näyttivät siltä, että niiden takana olisi jotain. Onnekseni ovi oli raollaan ja saatoin livahtaa sisään. Yllätyksekseni huone oli täynnä porukkaa, säikähdin aivan totaalisesti ja tunsin jotain lämmintä valuvan saappaaseeni. Olin kiikissä.

Kukaan ei kuitenkaan tehnyt mitään, kaikki vain olivat. Salissa olivat kaikki tunnetuimmat ohjastajat ja hippolan merkkimiehet, tunnistin myös joitain valmentajia. Kosketin lähimpänä ollutta ja tunsin hänen olevan vahaa. Tämä oli kuin suuri Madame Tussautin vahamuseo. Mitä helv..... Olin aivan ymmyrkäisenä ja heräsin toimintaan vasta kuultuani kolahduksen salin toisesta kulmasta. Puhuva parivaljakko liikkui kohti minua. Kyyristyin erään ohjastajan taakse ja pidätin hengitystä.
Kuuntelin keskustelua ja aloin ymmärtää. Vahanuket olivat kuin olivatkin tehty tuuraamaan oikeita henkilöitä. Tämä selittäisi sen, miksi jotkut jaksavat painaa työtä vuorotta ja välillä näyttävät kuin nukahtaneen rattaille tai tuomaritorniin. Mikä skandaali ajattelin ja yritin ponnistaa ylös. Samassa kolautin pääni sohvan vieressä olleeseen tv-pöytään.

Pudistelin päätäni ja aloin hahmottaa kotini tuttuja nurkkia. Vihjelehti repsotti lattialla sikinsokin kaatuneiden tyhjien kaljatölkkien päällä, kymmenien viemättömien roskapussejen ja tiskamattoman tiskivuoren luodessa kotoista tunnelmaa.
Illalla olivat kabinetin pojatkin soittaneet ja antaneet vihjeensä Vermoon. Luultavasti he olivat saaneet aikaan myös painajaisen, jonka koin. Vihjeet olivät pätevät ja olin kirjoittanut ne ylös vihjelehteen. Ensimmäiseen pojat olivat valinneet 1 Fiery Sidin, 10 Rocky Valuen, 11 Pendolino Priden sekä yllättäjänä 11 Vertical Limitin. Vertical Limit olisi kuulemma iskussa ja Samilla varottava. Toiseen lähtöön olin ruksannut kabinetin vihjeiden mukaan 5 I.P Piirron, 6 Shemeikka Waltterin, 8 Saahin sekä 9 Santeriinan, eikä minulla ollut aavistustakaan miksi. Ehkä ne ovat vaan yksinkertaisesti lähdön parhaat.
Kolmannessa lähdössä muistan poikien painottaneen yllätyksen mahdollisuutta ja rastit näyttivät killuvan niin suosikeiden 1 Baker Birdlandin ja 9 Lord Mintin sekä yllättäjien 4 Con Affetto sekä 6 Tagline yllä. Nelkun neljännessä pojilla oli tutkittu varma. Kaikki ennusmerkit ja tosiasiat viittasivat vain 8 Sunhill's Columbuksen voittoon.

Otan päivän rauhallisesti ja vien Vertun sekä Cuccinin popot kiillotettavaksi panttilainaamoon. Kurvaan pelipisteeseen ja jätän tämän sadantaalan rivin sisään kerrasta ja siirryn käsiojossa odottamaan lundejonoon Vermoon. "Eipä mukavammin päivä voisi alkaa.....".