Suuninstajasta

hieno urheilija. Ja sähäkkä...!

Aktiivisia harrastajia maassamme 60000. Suosittelen käymään iltarasteilla, kellä siihen mahdollisuus on, niin huomaa siellä olevan melkoista vilskettä ja vilinää. Tunnelmakin mukavan leppoisa. Hyödyllinen taito muutenkin kaikin puolin.

Jos huippuja pääsee näkemään, niin voi vain ihmetellä tässäkin lajissa heidän vauhtiaan.

ratkaisi tänään viestin kullan Suomelle. Lisäksi yksi henkilökohtainen maailmanmestaruus. Hieno ihminen ja sähäkkä kommentaattori Jukolan viestin lähetyksissä. Eikä hassumman näköinenkään...

Suunnistus on yksi niitä harvoja lajeja, jossa huiput ja harrastajat kohtaavat samalla viivalla ja iloisella mielellä.

Olen ollut lajin parissa pian 30 vuotta, enkä ole vieläkään törmännyt huippuun, joka vähättelisi harrastelijan suoritusta. Kisan jälkeen on kiva jutella ja vaihtaa kokemuksia radasta ja maastosta.

Toivon, että Minna valitaan vuoden urheilijaksi, hän jos kuka sen on ansainnut. Laji on lisäksi erittäin suosittu, vaikka me olemmekin nöyriä, emmekä pidä itsestämme suurempaa haloota missään.

Toinen loistava vaihtoehto olisi Nina Fagerström, vaikka ne mestaruudet puuttuvatkin, mutta urheilijana ja suomalaisessa mittapuussa Ninan saavutukset ovat esteratsastuksen saralla ainutlaatuisia.

Jep. Olin kerran suhteessa erääseen suunnistaja typyyn ja voin sanoa että parhaat kyydit ikinä !
Ei loppunut kunto kesken !

Rastittajalla hyvä pointti ja varmasti ihan totta tuokin :)

Ite oon tykänny aina eniten taitoluistelijoista. Taipuisia, innokkaita ja notkeita :)

täällä toisilleen märkiä uniaan kertovat

10 vuotta, ja vähättelen aloittelijoita. Miksikö?
He ovat tunareita, siitä yksinkertaisesta syystä. Eikä se tee minusta yhtään huonompaa suunnistajaa.

teillä, kun on kokemusta suunnistajista ja taitovoimistelijoista, niin mitä tapahtuu, kun ykkösrasti löytyy ?

huonompi ihminen, sunistus

no siinä oli semmoinen pöheikkö ja sen alla se rasti. Siinä sitten aikani sohelsin vaikka olin kyllä lukenut isojen poikien oppaasta kuinka se rasti tulisi hoitaa, se suunnistajatytsy kysyi että onko rasti hukassa vai mikä siellä mättää, nostin päätäni ja huusin ääneen...missä Vit#ssa on klit#ris!?

Tätä mä juuri tarkoitin. Nää pöheikkörastit on niitä kaikkein pahimpia. Niitä täytyy lähestyä oikealla tavalla, oikealla nopeudella ja juuri oikeasta suunnasta, jottei tule pummia. Itse leimaus täytyy tapahtua huolellisesti ja varmistaa, että kaikki meni varmasti perille. Itse leimaan ykkösrastilla varmuuden vuoksi useamman kerran. Tästä tulee koko kroppaan hyvä olo ja voi turvallisin mielin lähteä jatkamaan suunnistussuoritusta kohti seuraavaa rastia. Ykkösrastin koodi kannattaa aina tarkistaa moneen kertaan, ettei vaan "vahingossa" leimaa väärällä rastilla. Tästä nimittäin aiheutuu hylkäys, joka voi kestää pitkäänkin ja johtaa jopa ulkoruokintaan. Olen tämän joskus itsekin kokenut ja nykyään tarkistan ykkösrastin koodin hyvinkin huolellisesti. Siperia kun opetti ! Suunnistus on mukava ja terveellinen harrastus ja pitää miehen hyvässä iskussa !

Kuulostaa varsin monimutkaiselle seurustella suunnistajan kanssa.

Taitoluistelijoiden kanssa selviää tunarikin paljon helpommalla.