Kahdenkerroksen väkeä

On aika palata Oulun kuninkuusraveihin. Olin ensi kertaa Äimärautiolla ja kun tulin sinne sunnuntaina ensimmäinen ajatus oli, miten näin pienissä tiloissa voi olla kuninkuusravit. Kun oli alkuun viileää, halusi istua välillä sisällä. Vip istumapaikkoja oli, mutta muuten oli tilan puutetta. Kauhean ahdasta, ei mahtunut kulkemaan, istumaan. Kyllä tuli Vermoa ikävä. Naisten wc-jonot johtivat kahteen sisävessaan, jossa ei ollut saippuaa. Pyyntöni ohitettiin. Ulkonakaan ei ollut penkkejä riittävästi. Kyllä tuli Lappeenrantaa ikävä (bussisekoilut on unohdettu). Väsyttyäni löysin istumapaikan pubin perältä lattialta ( näyte 7 oikein lehti alla), josta näki radalle (en yleensä käy pubissa) ja aidan takaa maasta (lehti alla). Tämä kaikki oli nöyryyttävää ja raivostuttavaa. En halua istua ravintolassa, koska haluan liikkua, pelata ja olla lähellä rataa. Keltainen limu loppui - koska on suosituinta, niin. Kahvi loppui. Vesi oli ylihinnoiteltu. Tuollaisena ravijuhlapäivänä voisi pullapuolikin olla monipuolisempi ja juhlavampi tarjonnaltaan. Lappeenrannan vedentäyttöpisteet oli hyvät. Niitä on hyvä olla riittävästi. Rata oli hyvä. Päivitetyt kerrointaulut sisällä parhaat näkemäni, helpotti pelaamista. Pelipaikan ihmiset ystävällisiä ja palvelualttiita. Ravitunnelmaa mikään puute ei onneksi vienyt. Erityisesti päälähdöt huippujännät. Musiikki niiden välissä hieno (mm. Finlandiahymni?) Silloin heräsi kiitollisuus olla paikalla. Bussiyhteydet toimivat ja hyvät. Tapasi ja tutustui kivoihin ihmisiin. Odotukset Teivoon on kovat.