Kiskot Turkuun

Pääsiäinen. Cadillac oli kuoriutunut kadunvarressa sijainneesta lumipenkasta ja kiilteli houkuttelevasti. Vielä ei kuitenkaan ollut aika lähteä ajamaan, joten loin vain pitkän silmäyksen karvanoppiin ja pähkinäpuiseen rattiin marssiessani auton ohi. Olin menossa Turun junaan.

Lierihattu keinahteli mukavasti päälaella, kalliimmanpuoleisten Cowboy bootsien kannusten kalkattaessa asfalttiin. Olin kuulevinani lintujen laulua kultakäätyjeni kilinän takaa ja ajatukseni täytti kevät. Mieltäni hiveli myös uuden karhea, joululahjaksi saatu, taivaansininen Vertu, joka keikkui yhdessä kultaisen Vertun kanssa vyölläni. Talvi oli sujunut vetoharjoitusten merkeissä ja nyt saatoin vetäistä yhtä nopeasti oikealta tai vasemmalta. Nopeimmillaan olin kyennyt vastaamaan Vertun rahankilinältä kuullostavaan sointiääneen alta kymmenen sekunnin. Mikä on lajissaan varmasti maailman ennätys.

Nousin Turun junaan ja saapastelin suoraan ravintolavaunuun. Nikkasin silmää viehättävän näköiselle tarjoilijattarelle ja siirsin samalla etusormella lierihattua enemmän takaraivolle. Tilasin oluen ja levitin maksukorteista muodostuneen viuhkan esiin. Värisuorasta poimittiin Visa Gold. Siirryin läheiseen pöytään erään vanhemman pariskunnan seuraksi. Totesin kevään olevan hienoa aikaa petsareille. Vihjelinjat laulaa ja kaksarit kukkii niin somasti, että. Pöydässä viivähtikin jokunen tovi hevostarinoita iskien.
Lopulta siirryin normaalivaunuun ja ikkunapaikalle. Vielä oli aikaa ennen kabinetinpoikien soittoa, joten oli päivätirsojen aika.

Seisoin pimeässä käytävässä syvennykseen painautuneena. Etäänpänä pari pahamaineisen hoppoksen johtohenkilöä keskusteli keskenään. Miten pääsisin livahtamaan heidän ohitseen? Olin riisunut villasukille ja lähes lopettanut hengittämisen. Tiesin, että jossakin täällä säilytettäisiin salaista kassakaappisopimusta, jossa on sovittu muunmuassa käsimerkeistä joita annetaan silloin kun samaan hopposloosiin kuluva hevosmies tulee rinnalle ja korkeammat hopposloosin jäsenet ovat siunanneet kärkipaikan luovuttamisen ilman mutinoita. Samoin tuossa salaisessa sopimuksessa olisi jotain mainintaa kioskilla annettavista käsimerkeistä sovittuja lähtöjä pelatessa.
Eli oikealla tapaa viuhtoen samaan loosiin kuuluvan kioskinpitäjän tulisi antaa oikea pikapeli määrätylle henkilölle. Ja tietenkin asiakirjassa olisi myös loosiin kuuluvien nimet.

Juuri tuon asiakirjan vuoksi värjöttelin käytävällä. Johtajat olivat pysähtyneet käytävän risteävään osaan valoihin. Kyseessä oli t-risteys, eli olivat käytävän päässä. Johtajat tervehtivät toisiaan ja lopuksi moiskauttivat vielä aimo poskipusut ennen lähtöään käytävän eri suuntiin. Olin hiljaa ja hengittämättä. Saatoin kuulla kultaketjujeni värähtelyn lasien kilinää muistuttavana äänenä pulsiini tahdissa. Sitten rautaovet sulkeutuivat ja käytävään laskeutui syvä hiljaisuus. Etenin käytävän päähän ja katsoin molempiin suuntiin. Toisessa suunnassa oli raskas pommisuojan ovi ja toisessa pieni puuovi. Olin varma että raskaan pommisuojan oven taakse pääseminen olisi avain onneen. Mutta miten? Ennen rautaovea käytävällä oli metallinen viemärin kansi, olisiko se ratkaisu ongelmaan? Loikin viemärin aukolle ja kuulin sieltä ääniä. Laskin korvani kiinni rautaritilään ja kuuntelin tarkkaan. Pelureita? Kyllä vain, viemärissä säilytettiin katkenneita petsareita ja bonus voittajia. Menestymättömät valittajat sekä liian hyvin menestyneet oli laitettu samaan loukkoon. Karmaisevaa. Kuuntelin hetken juttuja ohimenneistä petseistä, fiksatuista tulojärjestyksistä sekä olemattomista bonuksista pelureiden kertoillessa tarinoita toisilleen jo ties monettako kertaa. Nyt oli toimittava. Vetäisin povesta kaksikomponenttiliimaa ja sivelin sitä nahkatakkini selkämykseen. Idea oli syntynyt. Liimaisin itseni kattoon ja pudottautuisin sieltä ovesta tulijan takana luikahtaakseni sitten ovesta sisään. Kiipesin jättioven saranan päälle ja liimasin takkini kattoon. hetken päästä pujotin oikean käteni takkiin ja perässä vasemman vasempaan hihaan. Nyt roikuin katossa kuin vanha lehmä. Muutaman tunnin odotuksen jälkeen ovi avautui ja ulos astui kaksi pitkiin nahkatakkeihin pukeutunutta hopposloosin jäsentä työntäen ulos jonkin näköistä pyörien päällä olevaa, Indiana Jones maista liitonarkkia.
Nyt oli oikea aika pudottautua. Katsoin alas ja lierihattu tupeineen valahti suoraan arkin päälle. Hopposloosin jäsenet huomasivat minut ja pelini alkoi haukata...

Heräsin otsa junan ikkunaan liimautuneena. Lierihattu oli vierähtänyt lattialle. Ryhdistäydyin ja laitoin lierihatun taas tyylikkäästi päähän. Viereisellä penkillä olleet finninaamat kikattivat minulle ja jouduin vetämään Vertut lonkalta hiljentääkseni heidät. Lopuksi puhalsin etusormeeni kuin pistolerot. Tirskuminen loppui ja teinit vaihtoivat paikkaa. "Toi on ihan kaheli": totesi vähiten elämää nähneen näköinen mennessään. Minä en moisesta ollut moksiskaan, mutta Kabinetin poikien soittoa aloin jo kaipailla. Oharit? Ei kait vaan, sillä silloin Turun reissusta ei tulisi mitään.

No ei. Nyt soi ja taivallinen rahankilinä täytti vaunun. Kaksikymmentä seitsemän sekunttia ja Vertu oli korvallani vastaa palkki valittuna. " Kabinetista kultasiakkaalle. Puhelun hinta 19,90 vastattu puhelu. Tänään Turkuun. Suosittelemme kahta riviä kerrottua ja normipanoksellista. Kerottuun riviin olemme ammattitaidolla valinneet 1 Gallela Brisbanen, 10 Raiverin, 1Greenhill*s Bobbyn 2 Marie Laveaun sekä 3 Hard to stopin ja 4 Romeo Kähön. Normihintaiseen lisäämme vain toiseen kohteeseen k merkin. Perustelut ovat ytimekkäät ja äärettömän ammattitaitoiset. Harrilla hyvä sauma viedä ainakin kolme neljästä. Hevoset kunnossa ja mies iskussa. Hard to stop ja Nyman omaavat saumat lähinnä Turussa, joten kuitille. Greenhill's Bobby jos on saatu kuntoon niin menee sellaista kyytiä, että vetoja kannatttaa lyödä lähinnä vain siitä saako E.P Mäkinen pysäytettyä edes maalilinjan jälkeen. Raiverin pitäisi myös olla iskussa ja hyvällä mallilla, mutta suomenhevosten epävarmuuden vuoksi perusriviin voi törkätä kaikki. Näillä lunastukseen. Ja kabinetin poikien pääsiäiset."

Suljin puhelimen ja hymisin tyytyväisyyttä. Itse asiassa kehräsin kuin kissa. Enään lapun palautus ja voittorahojen laskeminen. Jes. Petsarin elämä on kuin leikkiä vaan.
Lierihattu laitetaan siis keinahtelemaan. Juna pysähtyikin sopivasti ja ryntäsin ulos mummojen jäädessä heristelemään nyrkkejään.