itkupillit

Lätkäjoukkue hävisi loppuottelun.
Monet leijonista nyyhkytti ja silmät olivat kyynelissä. Sen ymmärtää, että tappio potuttaa, mutta ei urheilun pitäisi niin kauhean vakavaa olla.
Osa näistä itkijäleijonista on taas kisoissa mukana

kehittyvät lopullisesti vasta siinä kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen.

Se varmaan selittää, miksi täällä jotkut kirjoittajat eivät pysty ymmärtämään, että aikuisetkin voivat purkaa pettymystään itkemällä?

kyllin kovaa luonnetta jolla voitetaan isoja kisoja.he ovat liian "pehmeitä" menestyäkseen kovissa porukoissa..tulisivat jo kotiin pilaamasta suomen mainetta..siellä ei nyyhkyt pärjää.

ei tokikaan ole vaarassa vaikka joku "nyyhkyttäisikin" pettymystään. Kun osaa pitää silmänsä auki, niin huomaa, että tunteet ovat pinnassa monilla kansainvälisellä lajinsa parhaillakin niin voiton kuin tappionkin hetkellä.

Suomalaisen joskus sangen umpimieliseen mentaliteettiin tunteiden näyttäminen ei oikein mahdu. Tunteet tulevat sitten pintaan, kun otettu vähän miestä väkevämpää. Kun ollaan kännissä, niin sitten on ikään kuin lupa olla herkässä tilassa. Ja se vasta oikeasti onkin todella rasittavaa, kun kapakoissa isot äijät alkavat nyyhkien tilittää elämäänsä tuntemattomalle vieruskaverilleen.

Enemmän nämä känniset "tosimiehet" Suomen mainetta ulkomailla pilaavat kuin silloin tällöin tunteensa näyttävät huippu-urheilijat.