Vuosikymmenen levyt

vuosikymmenen paras levy on:
anssi kelan Nummela

paras on se sydämmet lyö....! Esittäjää en nut muista mutta on mahtava ääni laulajalla.

Eipä taida paljon olla listattavaa näissä -90 ja 2000-luvun biiseissä.
Tosi biisit kaikki -70, -80-luvuilta.

ihan ok vuosikymmenhän tää oli. huonompi kuin 70-luku, mutta sata kertaa parempi kuin 80- ja 90-luku.

tarttee paremmalla ajalla tuumailla.

Jotenkin "vanhana pieruna" palaa aina 70-luvulle : Santana... Uriah.... Led....Onnex osa noista pieruista jatkaa edelleen !!!

Mietitään, jos joku pomppais mieleen.

Antti Tuiskultahan on tullut niin monta hyvää levyä, että on valinnan vaikeus valita näistä se paras.

Sanotaan nyt vaikka tuo Antin neljäs levy New York.

Ja näille vanhoille taneleille huomautukseksi, että tässä ketjussa käsitellään levyjä vuosilta 2000-2009, eikä mitään 60-70 lukujen savikiekkoja.

mistähän se johtuu,aina kun joku avaa jostain
asiasta ketjun,niin aina muutama turvenuija
on heti työntämässä niihin muuta juttua kuin sitä
mitä kysytään..missä on näitten puupäitten järki..vai onko sitä puupäässä ollenkaan.

Kun toi Puikkosen Ajomies cd.

Tämä on juuri näitä iloja joita saamme lukea palstalla jossa ei ole rek. pakkoa. Tosi hassuttelijat taas vauhdissa. Mutta ollaan nyt toinen asiallinen kirjoittaja tähän topikkiin ja vastataan kysymykseen:

Tiger Army: MuMusic From Regions Beyond.

Linkki Tiger Army never dies! (http://www.myspace.com/tigerarmy)

tuonne musiikin kultaisille vuosikymmenille, vaan vastataan topicin aiheeseen. Tosin nämä kaikki 3 suosikkia ovat itse asiassa tältä vuodelta. Ei taida muisti kantaa edes koko vuosikymmentä enää:)

Ensimmäisenä tulee ykköstykkimme eli Paula Koivuniemen uusin LP Nainen. Taattua tavaraa naiselta joka ei petä koskaan.

Toisena otamme yli 40 000 myyneen A.Aallon Rytmiorkesterin Parhaat & Live.

Kokoelma on joten mukana vanhempiakin mutta aina yhtä ajattomia kipaleita. Fanit sai nämä biisit äänestää ja taso on huikea. Tämä bändi on livenä aivan uskomattoman hieno kokemus. Suosittelen lämpimästi.

Kolmantena yksi ulkolainenkin eli Uriah Heepin kokelma Celebration. Tästä on kolme versiota joten valinnanvaraakin on. Kyllähän UH niin omissa sfääreissään kulkee että kannattaa jokaisen nuoremmankin musafanin tämä hankkia. Jos tykkää nimenomaan melodisesta hevistä. Ei mitään raskasta mättöä vaan sitä oikeaa heviä. Salon legends live tapahtuma oli huikaiseva viikko. Bluesin kaveri vahvistanee tämän:)

Charles Plogman joka sai "ansaitusti" iskelmä finlandia! On kyllä parasta mitä on kuultu. Vai mitäs sanotte hitistä LANKA PALAA!

Lauri Tähkä on hyvä!

ton Edelmannin "itkuvirren" ....

Niin vastataan sitten , vaikka tosi vaikeeta on löytää :

Mika Sundqvist ja koko tuotanto , Mikahan kai kuoli vuosikymmenen alkupuolella ja sanoitukset elävät vielä mukavasti. Lisäksi perusti Johanneksen Pojat ja oli fudisfriikki.

näkyy HanssinJ olevan musiikista kuin raveista. Mika Sundqvist on säveltäjä toki, ja hengissäkin. Mahdoit tarkoittaa Göstaa? Ja se Johanneksen Pojat on lentopalloseura mihin Göstalla ei ole ollut osuutta aika arpaa. Gösta oli fudismiehiä ja seura oli Johanneksen Dynamo!

(Linkki siirretty, hyvin näyttäisi toimivan.. -Ylläpito)

Tuota ei saa muuten linkitettyä, ei hyväksi tuon muotoista alkua,(kannattas ylläpidon korjata asia)

Linkki Kokeillaas (http://fi.wikipedia.org/wiki/G%C3%B6sta_Sundqvist)

järkeilin itsekin tuon ikigunnerin ajatuksenjuoksua että koska puhutaan hormoonihiirimikasta ja koska poika nimeltä päivi-mikasta.

Luolajan kajastuskin kävi jo erään uskonlahkon sivuilla ja tuota lätkäseuraa en muistanut alkuunkaan.

Tehokkaasti Arsenalin mies sopan sekoitti:)

Linkitys ei tosiaan ole onnistunut hetkiin. Olen luullut että omissa vermeisä vika.

Toivotaan että alkaisi taas rulettaan, niin saisi linkittää mukavia tarinoita talvisesta suomesta.

hain toki ! ja Dynamo, josta tais tulla Atlantis, johon taas hänellä ei ollutkaan osaa ei arpaa.

Sattuukos näitä, meikäläiselle :)

Anne Mattilan kaikki
Anna Erikssonin kaikki
Paras iskelmä?
Katri Helenan Elämän langat ja Tulet aina olemaan tasapää juoksu.

Paras kautta aikain iseklmä?
Täysikuu.

Maku asioista ei ruoan,eikä musiikin asioissa kannatta kiistellä.
Yksi tykkää äidistä,toinen tyttärestä näissäkin asioissa. (Irwin tykkäsi iskelmässään aikoinaan kummastakin) :-)

Ihan liian aikaistahan se on tässä vaiheessa levyjä ainakaan mihinkään järjestykseen laittaa, mutta mainitaan nyt jotain silti.

Ihan varmasti kuluneelta vuosikymmeneltä muutama sellainen pop- ja rock-maailmaa muuttanut ja mullistanutkin levy taas löytyy.

Radioheadin Kid A (2000) taitaa olla kutakuinkin vuosikymmenen tärkein levy ja sen jäljet näkynevät populaarimusiikissa vielä vuosikausia.

Eräänlaisia virstanpylväitä olivat myös ainakin Mewin And The Glass Handed Kites (2005), Hellacoptersin By The Grace Of God (2002), Toolin Lateralus (2001) ja Sigur Rosin Takk (2005), kukin omalla alallaan.

Mitä sitten omiin suosikkilevyihin tulee, niin kuluneen vuoden aikana julkaistut Mastodonin Crack The Skye ja Solstafirin Köld osuvat ihan kärkipäähän.

Muita kärkipään julkaisuja ovat ainakin Cult Of Lunan Salvation (2004), Between The Buried And Men kaksikko Colors (2007) ja The Great Misdirect (2009), Intronautin Prehistoricisms (2008) , Jesun Silver-ep (2006), oikeastaan koko Amorphiksen kova kolmikko, Isiksen Panopticon (2004), Opethin Blackwater Park (2001), Shade Empiren Zero Nexus (2008), sekä Swallow The Sunin debyytti The Mourning Never Came (2003) ja miksei sitä seurannut Ghosts Of Losskin (2005).

Ainoastaan kotimaassa operoivista bändeistä tulee mieleen lähinnä Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan Röyhkä ja Mattila (2008), sekä CMX:n Talvikuningas (2007).

Jotain tärkeää varmaan unohtuikin, mutta samapa tuo.

Kulunut vuosikymmen oli mielestäni musiikillisesti oikein hyvä. Tällä vuosikymmenellä taidettiin taas astua radiohitti-hakuisuuden ja MTV/musiikkivideo-kiiltokuvamaailman vuosikymmeniltä (80- ja 90-luvut) iso askel nimenomaan musiikin, luovuuden ja vapaan ilmaisun pariin tarpeen vaatiessa kaihtamatta kokeellisuutta ja kuulijalle haastavampia ratkaisuja. Jopa ns mainstream-musiikissa.

Muuta merkittävääkin tapahtui mutta mainitaan nyt lähinnä se, että nettikauppojen myötä cd-single tuli formaattina tiensä päähän.

Ja en kehtaa olla täydentämättä sen verran, että Porcupine Treen ja Brother Firetriben aikaansaannokset unohtuivat kiireessä.

Syntiä melkein.

tää anna puu oo paras, varsinkin se sela vii tai jotain sinne päin !

onhan se tosi snobbia esitellä tälläsiä levyjä joista esim. itse voin 5 % tunnistaa nimeltä. Enkä sitäkään ole kuunnellut!

Mutta tiedätkö mitä....tuo tyyli on aikaa sitten kuopattu näiden juppien keskuudessa:))

Eli...tervetuloo vaan tälläisten tavallisten tasamaantallaajien joukkoon joiden mielestä Olavi Virta ja Tapio Rautavaara on ne kaikkein parhaimmat.

Ja uusista kyvyistä Paula Koivuniemi ja Katri-Helena:)

etten kyllä ikinä ole ymmärtänyt tälläsiä häiskiä, jotka luulee olevansa muita parempia musamaussa luettelemalla vinon pinon ihan outoja levyjä/esittäjiä.

Ilmeisesti samat hemmot kannattaa tätä taidetta missä huiskitaan jotain taululle ja sitten selitetään mitä se on:)

Urheilua kommentoidessa puhutaan hienoilla termillä ja esitetään asiantuntijaa.

En tiedä onko pelkkää tsoukkia mille kiherrelleen poikaporukassa vai voiko tosiaan tämmösiä olla ihan live-elämäskin?

Loppukaneettina sanoisin että nuo tragedianin jutut on kyllä hirmusen kaukana Kalle Päätalon kirjoista, mitä pidän kaikkein keskimääräisempänä ilmaisuna suomalaisista.

Toivotaan ettei padan kaveri ota hernettä nenäänsä:)

Tuntien ko. kaverin..voin sanoa...ettei ota:))

Virta ja Rautavaara on jo kuolleet, onko Paula ja Kutri-Helena vielä hengissä?

Brother Firetriben tuotantoa kyllä tunnen, mutta noiden sinun artistiesi en. Tuskin ne siis kovin suosittuja voivat olla :)

En ota nokkiini, enkä tiedä mikä on snobbi, enkä voi sietää juppeja.

Ja mainittakoon, että ketjun ajatuksena oli listata OMAT suosikkilevyt tältä vuosikymmeneltä. Näin tein. Kysyttävää?

Sille en mahda mitään, ettet seuraa musiikkimaailmaa sen vertaa, että pystyisit kirjoittamaan ketjun aiheesta.

ihan selvinpäin tässä runoillaan.

En vaan ymmärrä sitä että jotkut pitää huippuhyvinä niitä mitä ei kansa arvosta.

Koska kyllähän ne myyntimäärät aina loppujen lopuksi kertoo sen mikä musiikki on hyvää.

Ps. Miljoonia jannuja on jotka "tekee" maailman parasta musaa, mutta kauppa ei käy:)

voisit vähän miettiä mitä tänne jauhat. Luultavasti et osaa edes hävetä.

menee yli ymmärryksen.

" Vertaa sitä vaikka seuran/ iskelmäradion/ top 100....tai
mihinkä muuhun hyvänsä listaan!!"

- Eikös nämä kaikki listat, gallupit ja muut pitänyt olla ihan huuhaata?

"En vaan ymmärrä sitä, että jotkut pitää huippuhyvinä niitä
mitä ei kansa arvosta."

- Eli esimerkiksi Radioheadia, joka on tämän hetken yksi suurimpia ns. uusia rock-bändejä, ja myytyjä levyä 25 miljoonaa kappaletta. Tai tällä hetkellä Suomessa hienoa live-suosiota nauttivaa Opethia.

"Koska kyllähän ne myyntimäärät aina loppujen lopuksi
kertoo sen mikä musiikki on hyvää."

Eli pidät näitä 2000-luvulla menestyneitä Idols yms. artistien levyjä automaattisesti hyvinä? Tai oletat, että ne olisivat hyviä?

Eikö silloin, jos ole mitään sanottavaa, olisi parempi joskus olla vaan hiljaa? Tai ainakin voisi edes yrittää pysytellä ketjun aiheessa?

Edellinen viesti lähti vähän ennen aikojaan, joten kerätään ne levyt sitten tähän:

Kuten todettua, nyt on vielä liian aikaista tehdä lopullisia päätelmiä kuluneen vuosikymmenen parhaista levyistä, mutta tämän hetken fiiliksellä mennään näin:

Aloitetaan Brother Firetriben levykaksikolla False Metal ja Heart full of fire. Suorastaan uskomattoman hienot kategoriansa rock-levyt. En olisi uskonut 2000-luvulla tälläisiä kuulevani, ainakaan suomalaisten tekeminä. Näin hyväntuulista rokkia tuskin koskaan on julkaistu, suupielet kääntyvät väkisin hymyyn joka kerta kun One Single Breath kajahtaa ilmoille!

Sitten jatketaan kotimaisilla levyillä, jotka varmuudella pyörivät soittimessa vielä 10 vuoden päästäkin. Nightwishin Wishmaster (2000) ja Century Child (2002) olivat osana tuon ajan tärkeimpiä levyjäni, eikä niitä voi mitenkään unohtaa. Children Of Bodomilta poimitaan listalle Follow the Reaper (2000) ja Are you dead yet (2005).

Jatketaan kotimaisella, jo mainitullain Amorphis kolmikolla Tomi Joutsenen ajalta. Eclipse (2006), Silent Waters (2007) ja Skyforger (2009). Listalle on pakko mahduttaa myös Sentencedin ehkäpä paras levy The Cold white light (2002) sekä viimeikseksi jäänyt The Funeral album (2005).

Edelleen ei voi unohtaa yhtäkään Sonata Arctican levyä, ei Turisaksen The Varangian Wayta, ei Timo Rautiaisen Rajaporttia eikä Diablon Eterniumia.

Kotimaisilla siis suurimmaksi osin tämä lista, mutta lisätäänpäs loppuun yksi ulkomainenkin levy. Avenged Sevenfoldin self titled levy vuodelta 2007 ansaitsee kunniamaininnan. Tämä taitaa olla ainoa 2000-luvulla tietoisuuteeni tullut bändi, jonka uskon voivan nousta itselleni todella tärkeäksi bändiksi. Ja etenkin tämän levyn takia. Musiikillisesti toki erilaista, mutta jotenkin mieleeni tulee silti väkisin GNR-debyytti Appetite For Destruction vuodelta 1986. Ensimmäinen kosketus tähän bändiin oli kahdella Iron Maiden keikalla 2008, jossa A7X oli lämppärinä. Siitä lähtien on odotettu yhtyettä Suomeen klubikeikalle, mutta eipä ole vielä näkynyt. Ja tuskin heti näkyykään, rumpali kun taisi viime viikolla kuolla.

Linkki A7X - Critical Acclaim (http://www.youtube.com/watch?v=jTHv7UCiXf4)

Poolin miehen listauksiin lisäisin vielä ikivihreät Meiju Suvaksen, Lea Lavenin sekä tietenkin Jouko & Turkka Malin aina yhtä menevät rallit... ai että, täytyykin hakea mökiltä vinyylit.

Kiitoksia tragedianille tästä "vihjeestä"!

On tullut vähemmän kuunneltua näitä viimevuosina ilmestyneitä metallilevyjä, mutta tämä levy vaikuttaa yhden kuuntelukerran jälkeen oikein mielenkiintoiselta.

Paras folk/viikinkimetal levy mitä minä omistan on edelleen Stormin Nordavind. Tämähän oli vain yhden levyn julkaissut projektibändi, jossa esiintyivät Satyr Satyriconista, Fenriz Darkthronesta ja Kari The Third And The Mortalista.

"En vaan ymmärrä sitä että jotkut pitää huippuhyvinä niitä
mitä ei kansa arvosta."

se tiedetäänkin ettet ymmärrä, juuri mistään mitään

tuohon viking/folk metal soppaan muutaman levyn mitä mitä nyt lähiaikoina on tullut paljon kuuneltua ja täytyy myös tsekata muutama ylempänä mainittu teos.

Equilibrium-sagas(2008)
Eluveitie-spirit(2006)
Amon Amarth-twilight of the thunder god(2008)
Ja tietty näitten muukin tuotanto,ja eihän tuota Opethin tuotantoakaan voi mitenkään sivuuttaa.
Mukavia hetkiä metalli/rock musiikin parissa,myös vuonna 2010!!!

Deep Purplen live They All Came Down to Montreux jonka päätöskipaleena tietenkin Smoke on the Water:)

Meinasi unohtua yksi suomipopin kulmakivi levy kun just mahtui aikahaarukkaan eli Leidit levyllä.

Siinä nämä suomipopin ikonit (kutri, paula, lea ja marion) vetelee sellasen 30 biisin hittisikermän että pois alta! Kauan saa himit ja koopit väsätä ja kiertää ennenkuin tuollasen määrän ikivihreitä kasaan saa.

Jumaliste että on kova bändi! Täysin erilaista mitä tuo mainitsemani Storm, mutta vanhana Death Metal diggarina tämä kolisee ja lujaa!

Paula Koivuniemellä työt vähissä kun pitää alentua Grandiosan pitsamainokseen lurittelemaan :D

Otsikon vuosi oli kotimaisella rock/metalligenrellä täysosuma. Samoihin aikoihin julkaistiin neljä kovaa lättyä, joista peräti kolme olivat debyyttijulkaisuja. Näistä eniten kohahdutti koko vuosikymmenen suhteen NEGATIVEN 'War Of Love', joka räjäyttämällä avasi tien glamrockille takaisin suomalaisille myyntilistoille. Tampereen pojat käyvät elävänä esimerkkinä rock'n roll unelman todeksi saattamisesta vielä 2000-luvulla.

Marginaaliryhmien tasolle suosionsa puolesta jäivät To/Die/Forin uran tähtihetkeksi jäänyt (?) 'Jaded', kuolevan Sentencedin tilalle Laihialan kokoama Poisonblack levyllään 'Escapexctacy' ja metallimuusikoiden dream teamin For My Painin nimissä tehty 'Fallen'.

Viimeksi mainittu on nelikosta itselle se kaikkein parhaiten statuksensa säilyttänyt teos, valitettavasti jäsenien kiireiden vuoksi jatkoa ei olla vieläkään saatu yhtä sinkkua lukuun ottamatta. Valitsen 'Fallen'in vuosikymmenen levyksi. Parin, kolmen viime vuoden julkaisuja en listaani hyväksy, johtuen siitä, ettei niiden elonkaaren pituudesta vielä ole tietoa.

Kunniamaininnan saa vielä heti vuosikymmenen ensimmäisenä vuonna julkaistu Nightwishin 'Wishmaster'. Tämä jäi Holopaisen orkesterin parhaaksi levyksi. Parhaaksi siinä mielessä, että musiikillisesti sen anti on tasapainoisinta ilman heikkoja hetkiä, mitä nykyiset levyt tahtovat sisältää turhankin paljon. Heavy metal on musiikkityylinäkin lähempänä omaa sydäntä kuin nykyinen, voisiko sitä jopa leffametalliksi kutsua.

Loppukaneetiksi vielä maininta, että omaa taivalta musiikin polulla eniten hetkauttanut HIMin 'Razorblade Romance' on julkaistu joulukuussa 1999, eli ei tarvitse sen paikkaa listalla etsiä tämän enempää.

1. interpol - turn on the bright lights
2. ultramariini - juuri ja juuri olemassa
3. royal cream - death is not a destination...
4. radiohead - kid a
5. magyar posse - kings of time
6. johnny cash - american recordings IV
7. radiohead - amnesiac
8. isis - panopticon
9. the national - boxer
10.anathema - a fine day to exit