Neuvoja elämää nähneet...

joten on todellakin oma asiasi mitä tehdä.
Itse vastaavassa tilanteessa ainakin lähtisin ulkomaille hankkimaan kokemuksia. Ketään ei voi pakottaa jollekkin tietylle alalle.

tasaantuu, kunhan muutaman vuoden vielä kestät.

Nuorella ihmisellä on kouhotuksensa.

Ja voithan noita hallunisaatioitaisi toteuttaa viikonloppuisin. Kai nyt joskus vapaatakin on.

Viiskymppisenä kiittelet ettet lähtenyt seikkailemaan. On turvattu työ ja vakaa vanhuus edessä. Silloin on sitten hyvä toteutella unelmia, kun on sitä järkeekin enemmän jo päässä.

Kokeile tuota hommaa odottele katsele,haistele.22 Vuotias on vielä liian nuori lähtemään heti unelmien perään!Odottele vuosi niin olet viisaampi.Kaikessa rauhassa,kyllä kroppa kertoo!

ensi kevääseen,sitten tee päätös! Mutta älä kuuntele poolin odota jää strategiaa,ne on puolikuolleiden juttuja!Keväällä vain floridaan!! Make plan then hope!

on kun otat koko possutilan heti omiin nimiisi.
muutaman kuukauden kuluttua myyt koko roskan pois
ja lähdet unelmien seikkailuretkellesi..muuten
kadut loppuelämäsi.minua harmittaa nyt vietävästi
kohta kuusikymppisenä kun en tehnyt sitä liikettä
aikoinani..

Niin, ikähän tässä pelottaa. Tiedän että jos nyt en nosta kytkintä, olen täällä vielä 10v päästä.

Nyt alkaa oikeasti tuntumaan siltä, että pää pamahtaa jossain vaiheessa. Jos aamuisin jo herästessä v*tuttaa niin ei ole kauhean kiva töihin mennä. Lisäksi kun ei ole samanlaista intohimoa näihin hommiin, mitä on musiikkiin niin joskus ajattelee, että ihan sama ja jälki saattaa olla puolivillaista.

Välillä ajattelen, että paskat tästä ja katson Los Angelesiin lennot, seuraavana aamuna nään Isäni toiveikkaat kasvot ajattelen no p*rkele pakko yrittää HÄNEN TAKIAAN. Heti kotiin päästessä unohdan kaiken ja otan pari olutta, alan tehdä musiikkia. Piano ja kitara soi, sekä laulu raikaa ja tunnen olevani taas elossa ja onnellinen.Sitten koittaa aamu ja masennus iskee päälle, sama paska alkaa taas.

Toki olen kiitollinen tästäkin mahdollisuudesta, mutta se ei kiinnosta. Kyse ei ole possutilasta vaan PK-Seudulla olevasta yrityksestä.

Toki tällä saisi turvattua tulevaisuuden, mutta kumpi painaa enemmän... Onnellisuus vai varallisuus? Toki musiikilla vooi rahaa tehdä, mutta ei ihan heti.

Edesmennyt pomokin se aina sopivassa paikassa muistutti kun tuiskittiin, että nelikymppiseksi se vituttaa ja sitten vähän helpottaa.
Tottapuheessa elämä on tosi lyhyt, ainaskin näin jälestäpäin aateltuna.
Onni elämässä on kuitenkin paljon muuta kuin materian ja rahankiilto silmissä juoksu.
Tietysti voi esim. ajatella kuten yks Timppa (koulukaveri Tornionperältä),kun painettiin soittoruokalaan,oli hanakka mies sen tuheron perään ja yritti vissiin jotain enkkaa ja höpisi aina mennessään ,että pitää saaha jotain aateltavaa keinutuoliinkin.

Pool kyllä vapaata on, nytkin työt alkaa vasta ensi viikolla. Sunrise kirjoitti, että katsele vuosi Jne, nyt on 4v katseltu ja tunnusteltu eikä ole maistunut montakaan päivää aloituksen jalkeen.

Jännää ajatella.. Vielä 16v vannoin etten koskaan tälle alalle lähde, mutta niin vain pari vuotta myöhemmin olin jo Isällä hommissa. Kai se paine oli niin kova, että nuoren Miehen mieli nöyrtyi paineen alla.

Ei muuta kuin elämyksiä hakemaan maailmalta. Toisten miellyttäminen on ainakin se vihoviiminen vaihtoehto. Eikä se rahan ahnehtiminen kyllä kannata pääasia että on muuten mukavaa. Ja niitä töitä ei kannata tehdä kuin juuri sen verran että saa laskut maksettua ja leivän pöytään kaikki muu on turhaa vai luuleeko se isäs saavan täältä paljonkin mukaan kun viiminen lähtö tulee.

tekee mieli säveltää, niin kolmen viikon loman ruinaat ja nokka kohti kiutaköngästä tai kaunispäätä.

Jonnekin missä on rauha eikä ihmisiä ympärillä. Siellä sitä materiaalia syntyy ja ajatukset seestyy.

Mihinkään jenkkilään ei kannata itteensä lähteen tapattaan. Satut huonolla tuurilla vielä väärään lentokoneeseen missä kaverilla ihme kalsarit jalassa.

Tokihan nuorena kannattaa kaikkea maistaa ( ei huumeita eikä samaa sukupuolta) ja vuolla lovee pesismailan varteen. Tai biljardikepin:) On sitten mitä muistella vanhempana.

Mutta jos töihin ei aamulla voi mennä hymyillen, niin ala tosiaan on väärä. Tai sitten asenne. Kannattaa muistaa että mikä viheltäen tulee, se laulaen menee.

Raha ei saa olla viiden tärkeimmän asian joukossa elämässä, mutta ilman sitä moni asia mutkistuu.

Ainoa mihin olisi joskus voinut lähteä mukaan oli tuo hippikulttuuri, mutta jälkeenpäin aatellen viisas ratkaisu ettei tullut mentyä. Huumeita liikaa.

Toki kymmenvuotiasta pojannassikkaa ei hevin olisi Woodstockiin päästettykään:)

Isäni on erittäin voimakastahtoinen henkilö, sellainen patruuna jolle ei sanota EI yleensä. Voisi sanoa, että vanhankansan Miehiä, jopa hiukan tekopyhä. Hänellä on kyllä rahaa riittämiin, mutta ei mikään miljonääri. On osannut ottaa viinaa aikoinaan, kun firma oli kukoistuksessa. Viimeiset 10v täysin raittiina ja olettaa muiden tanssivan hänen pillin mukaan.

Ainoa keino nykyään millä saa työasiat pois mielestä on, että ottaa humalan illalla kotona, Niin paljon ahdistaa tällä hetkellä. Aamulla toki ei ole niin hyvä olo, mutta pakko skarpata. Jostain syystä en uskalla sanoa Isälle vastaan kauheasti, tai jos sanon hän voittaa aina kiistan. Viimeinen sana tulee sieltä AINA.

Pahalta tuntuu, mutta kai se on pakko kuunnella itseään ja lähteä etsiä unelmia rapakon takaa...

En ihannoi huumeita tai vastaavaa, olen niin kovassa kurissa kotona ollut, että ei tee mieli edes maistaa. Olut riittää päihteeksi.

Voi olla vaikea selittää mitä on intohimo musiikkia kohtaan, ne tunteet on suuria. Kun pääsee lavalle, soittamaan,laulamaan ja pitämään hauskaa. Se haukanpito ilman päihteitä onnistuu musiikin kautta.

Olen kiitollinen, että on mahdollisuus päästä hyvää työpaikkaan ja jopa firman johtoon ilman, että lukee monta vuotta kauppatieteitä. En vain halua sitä, jotain ihan muuta...

Anna palaa vaan!

Jos mieli tekee jenkkeihin ja maailmaa katsomaan niin sinne vaan! Elämä on liian lyhyt siihen, että tekee aina toisille mieliksi. Ei se perheyrityksen jatkaminen mikään velvollisuus ole. Ja matkailu avartaa kummasti. Sitä ei ne käsitä, jotka eivät ole Ruotsia pidemmällä käyneet.

Jos joka aamu v***ttaa lähteä töihin, niin johan sekin jotain kertoo. Ei tätä elämää kannata hukata sellaisen tekemiseen, joka ei kiinnosta. Ja sitäpaitsi, olet nuori mies. Jos musiikkiala ei jostain syystä onnistukaan, niin sulla on aina vaihtoehtoja ilman sitä perheyritystäkin. Ja ei sitten tarvitse vanhana pappana miettiä että mitä jos...

Ja hei, kyllä se faijaskin ymmärtää kun sille asian perustelet. Ei tätä elämää ole tehty pelkästään työn tekoa varten.

Poikani lähti hakemaan kokemuksia ulkomailta,tuli sieltä häntä ns. koipien välissä takaisin. Ole tarkkana,mihin ryhdyt,jos onnistut,niin varmasti perheesi on tyytyväisiä sinusta ja meni niin tai näin saathan kokemuksia ja viisautta tuleville vuoisille,jos osaat käsitellä asiat päässäsi analyttisesti ilman suvun luomia tunnesiteitä.

Tässä taas yksi esimerkki, joka ihannoi jenkkilää. On taas liikaa katseltu saippuasarjoja, voivoi.

Todellisuudessa ei sinne jenkkilään tuosta vaan mennä kokeilemaan siipiään. Ei niitä työviisumeita ym. green cardeja purkka-automaatista pyöräytetä itselle. Pelkällä turistiviisumilla ei niitä siipiä sinne mennä kokeilemaan.

suosittelisin harjoittelemaan soittoa, sävellystä, sovittamista normi työn oheessa vielä muutaman vuoden! Keräät samalla rahaa varastoon, koska musiikkimaailmassa sitä tulee menemään kaikkiin juokseviin menoihin, ennenkuin sinusta kuuluisa tulee ja kaikista yrittäjistä 1-2% siihen pääsee! Ja niitä on paljon, sano mun sanoneeni!

Musiikin teossa ja esittämisessä EI koskaan ole liian hyvä ja tarpeeksi osaava, vaan itseään voi kehittää koko ajan. Uskoisin ja väitänkin, että 22-vuotiaana, et ole varmasti vielä tarpeeksi opiskellut musiikkia ja sen tekemistä eri muodoissa, joten siihen kannattaa paneutua, kuten myös erilaisiin musiikin muotoihin ja tyylilajeihin. Ne kun täydentävät jokainen toistaan. Näin pystyt kehittymään lisää musiikillisesti!

Koita löytää tasapaino työn ja musiikin välillä niin, että työ vähän vituttaa, mutta musiikin avulla sitä jaksaa. Voihan aina ajatella niin, että rahaa tarvitset soittimiin ja laitteisiin millä musiikkia teet ja rahaa saat toistaiseksi vain työllä!

Sitten kannattaa myös jutella isäsi kanssa kahden ja kertoa omat mielipiteet ja halut tehdä musiikkia, mutta samalla kertoa kuitenkin siitä, että et haluaisi hänelle ongelmia ja häntä pulaan jättää! Usko pois, hänelläkin on nuorempana ollut unelmia (voi olla jopa yritys missä työskentelet) ja niitä halunnut toteuttaa. Nyt kun saanut ( jos oli se yritys niin kuin puheistasi kuuluu) unelmansa siihen pisteeseen, että se pitäisi jakaa toisille, niin ihminen automaattisesti kuvittelee sen oman unelman myös toiselle unelmaksi.

Keskustelemalla isäsi kanssa saat varmasti sovittua jonkin aikataulun omalle unelmallesi, koska isäsi kuitenkin pohjimmiltaan haluaa suojella sinua kaikelta onnettomalta ja haluaa sinun olevan onnellinen. Samalla et lyttää ja vähättele hänen unelmaansa kokonaan, vaan kunnioitat sitä yhtäpaljon kuin toivoisit hänen kunnioittavan sinun unelmaasi!!

Mitenkään kauhean uskovaisena voin kuitenkin todeta, että joitain viisauksia sieltäkin löytyy! Yksi parhaimmista mielestäni on se, että kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohtelevan! Uskoisin, että kertomasi mukaan isäsi kyllä arvostaa suoraa puhetta ja selkärankaa. Mutta muista, että isäsi unelmaa ei kannata vähätellä, koska se on voinut olla yhtä tärkeä hänelle, kuin musiikki sinulle!

Sanotaan että raha ei tee onnelliseksi, mutta ei sitä suoranaisesti tee rahattomuuskaan.

Itse jäin aikanaan Suomeen, tosin pidin työstä täälläkin ja tuota ristiriitaa ei ollut. Uskonkin
sen olevan pitkälle asenteesta kysymys voiko viihtyä työssään.

Kaveri joka lähti ja nimenomaan meren taa kertoi että joutui siellä elääkseen tekemään kaiken maailman hanttihommia saadakseen leivän ja asunnon, ja ei ollut aikaa soitella kitaraa kuinöisin joten elämän ylläpitoon meni kaikki aika. Maaalaus ja tapetointihommilla eli siellä vuosia kunnes sai tienattua lentolippu rahat takas kotisuomeen.

Ehkä tosiaan kannattaisi soitella vielä pari vuotta öisin ja viikonloppuisin ennenkuin ainakaan mihinkään jenkkilään lähteä.
Kyllä siellä sitten kertareissulla voi joskus käydä toteamassa millainen maa on kyseessä.
Itse olen käynyt työn puolesta 9:ssä eri osavaltioissa ja monella eri kerralla mutta eipä siellä mitään sellaista ole mitä kaipaamaan oisi jäänyt.

Kuukaudeksi, niin kelejuttaa entistä enempi.

Palmun alla Panjoa ja sittenhän ne hommat luistaa, kun palaa sorvin ääreen.

Harvaapa se ei joku päivä pannuun ottaisi... Itseä nyppiny 10vuotta, joten pyysin joululahjaksi sellasen päävispilän, mitä hankaa edestakaisin. Joha on ruvennut helepottamaan.

Olen ajatellut itsekin lähteä Espanjaan asumaan, mutta sieltä vaikeempi ravinousuja puklata,
Toisaalta taas tekisi mieli pelata Messin ja Xavin kanssa Barcelonan keskikentällä. Ja Iltasin laulaa Pujolin kanssa Karokokeeta.

Millonkahan Barkeloonaan lähtee seuraava lento?