Beatles-ylittämätön

Happopää alkoholisti Jim Morrisonin ja Doorsin musiikki sen sijaan elää ikuisesti.

oli beatles, mutta parhaasta päästä.

ei voi poolin kanssa aina olla samaa mieltä, niin tässä asiassa mieltymyksemme ovat yhteneväiset.

isot pisteet sinne!

"Valitettavasti se satama ei enää markkinajohtaja ole. Kiinassa ja aasiassa on edelle menty."

Valitettavasti se jalkapallo ei enää markkinajohtaja ole. Manchesterissa ja Espanjassa on edelle menty."

elää ikuisesti..ELVIS
beatlesiä kuulee enää aniharvoin radiossa ja teeveessä..vain dokumenttejä..
elvis soi joka päivä..

Oikeasti nämä tötterötukkaiset Elvis fanit on kaikkein huvittavimpia musiikin harrastajia.

Näitten mielestä ennen Elvistä, eikä Elviksen jälkeen ole tehty mitään hyvää musiikinsaralla. Tosin näiden mielestähän Elvis elää edelleen =D

Täyttä paskaa on kumpikin niin piitlesikin kuin eleviskin. Tapio Rautavaara sentään osasi laulaa ja vielä heittää keihästäkin ja ampua jousipyssyllä.

täysin oikeassa että Tapsa ihan meidän ykköslaulajiamme on. Vetää kyllä mahtavalla tunteella varsinkin lapista kertovia biisejä. Lisäksi huippu-urheilija oli ja todella harvinaisuus kahden lajin mestarina.

Mutta ei Elvistä eikä Beatlesia kukaan voi olankohautuksella sivuuttaa. Sellaisia ikivihreitä biisejä Lennon- McCartney teki ettei vastaavaa löydä. Näitä kipaleita soi edelleen meidänkin radiossamme päivittäin, vaikka aikaa pian kulunut puoli vuosisataa julkaisemisesta! Monet uudet bändit tekee covereita ja Beatles itsekin soitti menestyksellä muiden sävellyksiä. Tässä kuitenkin muutama oma sävellys, jotka on ketänyt ajan patinaa kulumatta. Eipä ihme että yhtye on kaikkien aikojen ykkönen levymyynnissä.

I Saw Her Standing There
Please Please Me
Love Me Do
All My Loving
I Wanna Be Your Man
Back to the USSR
Ticket to Ride
Can't Buy Me Love
A Hard Day's Night
Help!
She Loves You
Yellow Subramine
All You Need Is Love
Let It Be
Get Back
Yesterday
Girl
And I Love Her
Michelle
Hey Jude
I Want to Hold Your Hand
Eight Days a Week
Paperback Writer
Penny Lane
Lady Madonna


Tuossa pari tusinaa kipaletta joiden melodia varmaan putkahtaa heti päässä soimaan, kun kappaleen nimen lukee.

Ja paljon näitä on lisääkin jotka on soittoa saaneet vuosien aikana. Valtavia ideapankkeja on Paul ja John olleet.

Kyllä Beatlesin sivuuttaminen on mahdotonta. Teinipoppia tai ei, se tosiasia että neljä nuorta miestä mullistaa popmusiikin näin totaalisesti ei muutu.

Lennon-MacCartneyn klassikkolsita on lähes yhtä pitkä kuin julkaistujen biisien lista - ja niitähän on paljon. Nykyään tehdään levy joka neljäs vuosi, pojat sentään väänsivät yli kiekon per vuosi ja jokaiselta levyltä löytyy useita biisejä jotka ovat edelleen soitetuimpia hittejä ja jotka jokainen 20-65 vuotias maailmassa on kuullut.

Ja se on aika kova saavutus se. Elvis on toki oma lukunsa, hieno mies muttei tehnyt biisejään. Rollaritkin hieno bändi ja mielipiteet on kuin persreiät, mutta absoluuttisella tasolla (biisit miellyttäväksi kokevien osuus väestöstä) taitaa Beatlesin lyövää olla mahdoton löytää..ikinä

Nyt löytyi asia, jossa jopa Pool on täysin oikeassa. The Beatles on ehdottomasti suosituin rock/pop-yhtye mitä tähän mennessä on maailmasta löytynyt. Tähän mennessä siksi, että edelleen on mahdollista löytyä suositumpi ryhmä. Tosin se on hyvin epätodennäköistä, joskin silti totta kai mahdollista.

Samanlaista mullistusta pop/rock-musiikkiin, sellaisena kun se tällä hetkellä määritellään, tuskin silti kukaan enää pystyy tekemään. Tämän pystyy helposti toteamaan lukemalla ihmisten mielipiteitä vanhoja rock-yhtyeiden julkaistessa uusia levyjä: "Ei ole Master of Puppetsin veroinen" jne. Yhtyeet eivät kerta kaikkiaan pysty ylittämään aikaisempia tekemisiään edes yksittäisten levyjen kohdalla, joten siitä on helppo johtaa se, ettei myöskään vanhojen yhtyeiden tekemisiä ole uusien mahdollista ylittää. The Beatlesin kohdalla tämä tarkoittanee sitä, että seuraava vastaava yhtye voi syntyä vasta kun heidän aikansa kokeneet ihmiset ovat siirtyneet muille maille.

Siltä ajalta, kun olen itse pop-musiikkia tiedostavasti seurannut, keksin vain hyvin harvoja yhtyeitä, jotka ovat olleet edes sinnepäin lähellä mahdollisuutta tulla maailmanlaajuisesti yhtä suosituiksi kuin The Beatles. (Yhtä suosittu tarkoittaa tässä samankaltaista suosiota, ei välttämättä absoluuttisesti yhtä suosittua). Näistä kolme perustelujen kera:

1. OASIS. Ehkä yllättäväkin valinta? Ei liian raskasta, ei liian poppia. Alkuajalle jopa omaperäinen soundi. Sopivan hämärä veljespari, jonka johtamana yhtye oli kovassa nousussa 90-luvun puolivälissä. Heti debyyttilevy sisälsi hittejä, kakkoslevy What's the story (morning glory) oli todellinen jättihitti. Oasis näytti tuolla hetkellä olevan nousemassa todella suureen suosioon, mutta kolmas levy oli pitkälti pettymys, ei sisältänyt vastaavia hittejä. Sen jälkeen yhtye lienee tehnyt tasaista työtä ja on edelleen iso rock-nimi, mutta se suurin suosio jäi kuitenkin saavuttamatta. Potentiaalia siihen kuitenkin oli.

2. GUNS N ROSES. Aivan loistava debyyttilevy Appetite for destruction, jättihittejä pullollaan ollut tuplalevypläjäys Use your illusion I ja II. Stadionluokan suosio ja edessä tulevaisuus Rolling Stonesin veroisena rock-yhtyeenä. Ongelmia kuitenkin liikaa. Laulaja W. Axl Rosen henkilökohtaiset ongelmat ja ns. tuittuilu näistä kai suurin, mikä taisi pitkälti olla syynä Slashin ja muiden eroon/erottamiseen bändistä. Tämän jälkeen pitkä levytystauko, joka loppui vasta vuonna 2008 (toki tekivät coverlevyn UYI-levyjen jälkeen, mutta sitä ei tässä nyt lasketa). Henkilövaihdosten jälkeen yhtyeestä katosi suuri charmi, joten suurin suosio jäänee saavuttamatta.

GNR:n kohdalla pakko mainita myös se seikka, että aika ei ollut vielä täysin valmis hevimusiikille (kuten GNR silloin luokiteltiin). Potentiaalia tässäkin kuitenkin oli.

3. METALLICA. Vähän samoja sanoja kuin GNR:n kohdalla. Aika ei ollut valmis sille, että hevibändi saavuttaisi maailmanlaajuisen "hysteerisen" suosion. Metallicakin kuitenkin kävi tätä lähellä. Neljä ensimmäistä levyä kuuluvat laajasti lähes jokaisen hevidiggarin suosituimpiin ja parhaisiin levyihin. Sen lisäksi viides - The Black Album - sisälsi hittibiisejä, jotka nostivat Metallican myös suuren yleisön tietoisuuteen.

Tämän jälkeen koitti kuitenkin hevin ns. downswing aika ja 90-luvun loppupuolella hevi ei ollut kovin suosittua. Metallican kohdalla tähän lisättiin viiden vuoden levytystauko, jonka jälkeen julkaistu levy oli monen silmissä lähes täydellinen floppi. Yhtyeelle kertyi muitakin ongelmia liikaa, ja tämän kaiken summana jäi se hysteriasuosio saavuttamatta.

Tässä oma kolmen kohdan listan bändeistä, joilla olisi saattanut olla potentiaalia olla jättisuosioon.

ja lisää tulee.

Itse olen mieltänyt että ainoastaan Rolling Stones on ollut se joka ajoittain Beatlesta haastoi. Mutta...vain haastoi.

Jenkeillä oli Jeffersson Airplane ja Grateful Dead, muttei näistä maailmanvalloitukseen ollut.

Abba on kiistaton kakkosbeatles. Sävelmät on jääneet soimaan ja uskoisin että tänäkin vuonna eniten on maailmassa soitettu nimenomaan abba-musaa, kun kaikki tavaratalojen ja vastaavien taustamusiikit kartoitettaisiin.

Queen aloitti mahtipontisesti mutta hiipui Freddyn poismenon mukana.

Tuo hevipohdinta oli jännä.

Led Zeppelin, Deep Purple, Uriah Heep ja Black Sabbath oli ne neljä ensimmäistä, joista tätä nimekettä käytettiin. Hevibändejä. Monien mielestä myös ne aidoimmat. Ainakin vanhimmat.

Itse en oikein osaa näitä tuoreimpia Metallicaa, Motor Headia ym. oikein heavymusiikiksi luokitella. Ennemmin jotain Black Metalia, sanoisin.

Simon & Garfunkel on vielä mainittava. Ovat yksi ehdoton kulmakivi popin historiassa.

on ollut kasassa jo 70-luvulta ja Lemmy aiemmin ainakin Hawkwindissa. Se vasta oli mainio orkesteri.

on yhtä lähellä black metalia kuin Liverpool on valioliigan kärkeä. Ei siis sielläpäinkään :)

Jos Metallicaa pitää luokitella niin ainakin aiempien levyjen osalta puhutaan lähinnä trash metalista.

että Lemmy Motör Headinsa jo 70-luvun puolivälissä kasasi.

Mutta kun tuo supernelikko oli pinnalle jo tullut 60- ja 70-luvun vaihteen tienoilla, oli nuo reilut viisi vuotta se ero minkä mukaan luokitteli "uudet" yhtyeet. Viisikin vuotta on pitkä aikamääre nuoruuden kukoistuksessa, vaikka nyt menee vuosikymmenkin tuosta vaan:)

Hawkwind oli kovan luokan bändi. Kuten monet muutkin näiden supersuosikkien alkuaikojen bändi kasaukset. Niissä on sitä kaikkein aidointa tekemisen meininkiä. Usein jotain yhtyeeltä haihtuu siinä vaiheessa kun suuri suosio pamahtaa päälle. Tästäköhän johtuu että melkein kaikkien esiintyjien eka levy tahtoo olla se paras?

metalli on metallia ja hevi heviä!

En tuollasia ala erotteleen. Kuullutkaan mistään trashista...

Nykyajan suuri ongelma on tuo musan valtava lajittelu alatyyleihin.

Ei taida enää kymmenet riittää vaan puhutaan sadoista suuntauksista.

Ennen näitä lajeja oli muutama. Nuorilla karkea jakaus oli purkkaa ja jytää. Tuli sen niminen ohjelmakin aina 11.40 lauantaisin.

Sweet, T.Rex ja kumppanit purkkaa. Purple ja Zeppeliini jytää. Osa kannatti vaan toista, monet molempia suuntauksia.

Yksi iso muutos on se ettei käännöksiä tehdä enää läheskään niin paljoa kuin ennen. 70-luvulla vielä käännettiin kaikki isot hitit suomeksi. Osa hyvällä menestyksellä, osa ei:)

"Yksi iso muutos on se ettei käännöksiä tehdä enää läheskään niin paljoa kuin ennen. "

tämä johtuu siitä, että 2000-luvulla suomalaiset osaavat tehdä musiikkia. muinoin eivät osanneet ja kaikki oli pakko varastaa ulkomailta.

Pink Floyd on paras bändi ikinä ja dark side of the moon paras levy ikinä

Lisätään aiheeseen sen verran, että nykyolosuhteissa Beatlesin kaltaisen ilmiön muodostuminen on muutenkin lähes mahdotonta.

Tällaiseen musiikilliseen ja kulttuurilliseen vallankumoukseen tarvitaan lähtökohtaisesti aina jokin tietty tyhjiö musiikkikentässä (jollaiseen The Beatles tuli) tai vaihtoehtoisesti yhteiskunnallinen tila jonka vastavoimana syntyy jotain vallankumouksellista (esim. koko Punk-scene).

On vaikea uskoa, että koskaan enää tulisi vastaavaa tilannetta joka vallitsi 60-luvun alussa, jolloin kaikki nuorisolle suunnattu musiikki oli sanalla sanottuna luokatonta.

Tähän saumaan Beatles räjäytti potin, mutta toki omilla ansioillaan kuten tässäkin ketjussa on tullut selville.

Se on mahdollista, että jonain päivänä tällä planeetalla asiat ovat niin surkeassa tilassa, että tietynlainen kollektiivinen kapina-henki voisi lähteä musiikin kautta elämään, mutta silloinkin kyse olisi todennäköisesti monesta saman scenen artistista eikä yhdestä yksittäisestä nimestä.

Mitä sitten bändien ja musiikkityylien jakamista lokeroihin ja kategorioihin tulee, niin mielestäni Abban mainitseminen kakkosbeatlesina on loukkaus Beatlesia kohtaan. Ei menestyksellisesti tai hittien määrässä, vaan kaiken sen suhteen mitä Beatles edusti musiikillisesti.

Vaikka aikaa on kulunut ja 60-luvulla tehty musiikki kuulostaa nykykorvaan kevyemmältä, niin Beatles oli ROCK-bändi.

Abba oli hattaran ohut pop-yhtye, josta rock oli yhtä kaukana kuin nykyajan Lady Gagoista ja Katy Perryistä. Sitä en kiellä, että Abbakin oli hyvä yhtye ihan varmasti, vaikka itse kuuntelisinkin mielummin vaikka hiustenkuivaajaa. Se taas on puhtaasti pelkästään makuasia.

Abba puhtaasti iskelmää esitti. Ei rokkia. Pakko vaan nostaa hattua korkealle kun tuollaisen määrän iättömiä kappaleita väsäsivät.

Ja kyllä SOS, Mamma Mia, Waterloo ym. aina yhtälailla vanhankin rokkarin sytyttää.

Kun puhutaan kaikkien aikojen iskelmän tekijöistä, ei sovi unohtaa Chapman / Chin parivaljakkoa. Niin monet hitit teki niin Sweetille kuin Mudille. Ja tietenkin taskuvenus Suzielle:)

Nuokin kaikki hitit ovat ajattomia. Aina vaan jaksaa iskeä Poppa Joe ja Can the Can.

Kaikkiaan tuo 60- ja 70-luku oli ihan ylivertaista kevyen musiikin historiassa. Ei noin kestäviä kipaleita enää valmistu. Kaikki tahtoo olla kertakäyttökamaa. Ehkä silloin sitten käytettiin parhaat sanat ja sävelet loppuun jo.

Samahan se on klassisessakin. Nuo 1800-luvun taitajat ovat ylittämättömiä. Ei ole tainnut enää sataan vuoteen tulla yhtään isoa klassista teosta.

"Kaikkiaan tuo 60- ja 70-luku oli ihan ylivertaista kevyen
musiikin historiassa. Ei noin kestäviä kipaleita enää
valmistu"

- Tämä on puhtaasti jälleen mielipideasia. Jos "kevyt musiikki"-termi laajennetaan nykypäivän tasolle, olen jo heti eri mieltä. Varmasti on moni muukin, ja sen jälkeen väittely on loputon. Lisättäköön, ettei tätä edes voi mitenkään tietää. Tämän hetken hittikappaleet voivat olla 30 vuoden kuluttua ihan samassa asemassa kuin ABBA:n kappaleet nyt.

Muutenkin tässä kiteytyy paljon tuota mistä jo edellä mainitsin. Poolin kohdalla oman nuoruusajan (60-70-luku) musiikkia tuntuu olevan mahdotonta ylittää, ei vaikka joku tekisi maailmankaikkeuden parhaan pop-levyn. Omalta ja varmasti monen muun kohdalta löytyy se sama asia. 80-90 luvun taitteen ja muutaman sitä seuranneen vuoden aikana julkaistu, tai etenkin kuunneltu musiikki on edelleen parasta. Tai ainakin synnyttää suurimmat tunteet. Enkä usko tuon asian koskaan muuttuvan, vaikka tietenkin yksittäisiä uusia kappaleita silloin tällöin mukaan liittyykin.

"Tästäköhän johtuu että melkein kaikkien
esiintyjien eka levy tahtoo olla se paras?"

- En ole ainakaan oman musiikkimakuni kohdalla lainkaan samaa mieltä. Totta kuitenkin on se, että usein se levy, minkä kohdalla artistista kiinnostuu, on monen mielestä se paras levy. Se saattaa hyvinkin olla samalla artistin ensimmäinen levy.

herkkyysikäkausi, kun kolahtaa joku juttu niin se jää päälle.
itselläni ei mitään ylivoimaista suosikkia ole syntynyt, vain jotain hyviä kasarilevyjä tulee kuunneltua uudestaan, kuten paul simonin gracelandia, joka on mielestäni paaljon parempaa kuin simon ja garfunkelin luritukset.

elvikseen tutustuin paremmin vasta viime aikoina
ja oli luokka mikä tahansa, mies on kingi ja kuolematon sellainen, tapailee kennedyjäkin säännöllisesti, median ulottumattomissa tietenkin ;)

ps.
1900-luvun klassisista:
oi Suomi katso sinun päiväs koittaa...

ei mulla muuta

Kun Pink Floydin Dark Side of the Moon ilmestyi "tajuntani räjähti". Siihen asti olin pitänyt Rollareita ykkösbändinä, mutta en enää sen jälkeen. Toki Rollarit olivat (ja ovat) edelleenkin korkealla omalla listallani.
Tähän listaan lisään vielä Jethro Tullin, jonka musiikkia myös diggasin/diggaan.
Onhan Beatleskin hyvää musaa tehnyt, mutta enemmänkin popahtavaan suuntaan, ja se ei ole oikein oma juttuni.
Makuasioitahan nämä ovat, suosikkeihini kuuluivat
lisäksi Kinks, Animals, Led Zeppelin, Black Sabbath, Frank Zappa, eli kyllä niitä riittää.
Ah, kultainen nuoruus!