Sovittu nelkku

Otin muutaman juoksuaskeleen ja leväytin itseni x-asentoon. Nuuhkaisin muutaman kerran talvista yöilmaa ja painoin nenän kohti pimeyttä. Syöksyin kultakäätyjen vetämänä, lierihattu nahkaisen lentäjälakin alta pilkottaen, kohti alla aukeavia viljattomia peltoja. Lentokoneen ääni yläpuolellani vaimeni ja oli aika laukaista varjo. Voimakas nykäys ja nenän sijasta etummaiseksi pyörähtivät Cuccinin kalliimmanpuoleiset, krokotiilinnahkaiset bootsit.

Alkoi hitaampi laskeutumisvaihe ja aika jolloin saattoi ottaa vähän miestä väkevämpää, mutta vain kulauksen. Ilma oli melko viileä ja lampaanvillaiset välikalsarit olivat tarpeen. Puristin laskuvarjon naruja ja yritin ohjata laskeutumista oikeaan suuntaan. Turhaan, sillä tuuli oli päättänyt viedä minua kohti pohjoista. Pellot ja muutamat aittarakennukset lähestyivät mustina ja pimeinä. Metsikön keskellä loisti pieniä valopisteitä, Seinäjokisten kaikista kahdesta torpasta. Yritin laskeutua pellolle, kauaksi noista valopisteistä. Maa tuli lujalla vauhdilla lähemmäs ja lopulta päätin laskeutumisen keskelle synkkää peltoa muutamalla juoksuaskeleella. Yhtään ei kaaduttanut, mutta heitin kuitenkin sikiöasentoon keskelle kuraista peltoa juoksun päätteeksi. Riisuin remmit ja valjaat, kiskaisin nahkalätsän pusikkoon ja suoristin lierihatun tehtävään sopivaksi. Kiillotin kengät ja laskin luottokortit. Punnitsin kultakorut ja lähdin vakain askelin etsimään ravirataa. Pullo äidin kuumaa kaakaota lämmitti povitaskussa ja Vertu loi turvallisuuden tuntua.

Metsän rajassa aloin kuulla ääniä. Ne kuuluivat läheisen talon pihasta. Ryömin lähemmäs Vertu sojossa, valmiina nauhoittamaan keskustelun tai näppäisemään muutaman pikakuvan pimeästä. Kaverit olivat selvästi ravimiehiä ja luultavasti juuri katkenneita petsareita, koska molempien puntit ylsivät yli kenkien. Kieritin itseäni lähemmäs ja yritin varoa, ettei valo osuisi kultahampaisiini, jotten paljastuisi. Nyt kuulin selvästi. Nelkku on kuulemma sovittu ja kättä lyöty päälle.

Ensimmäisen lähdön siinä korkkaa Ellan kymppi tai Turon loisto. Nimet kuullostivat pimeässä niin samanlaisilta etten voinut olla varma. Toisen lähdön veisi pystyyn kuitenkin joku Salomon. Jouduin siirtämään asentoani, viimevuotisen joulukuusen kannan painettua mahaani terävän oloisesti. Miehet säpsähtivät nahkahousuistani lähtenyttä repeytymisen ääntä ja säntäsivät taloon sisälle. Jouduin keksimään loput nelkusta itse. Näpyttelin Vertun muistioon lähtöön kolme Hey Ciscon, Mr Momentin ja Royal Riplen ja viimeiseen Brisco Rodeon. Näillä oli pärjättävä ja tehtävän toimeksiantajan oli nieltävä tämä valkoinen valhe.

Samanaikaisesti, kun annoin silkkihanskojen verhoamien sormieni juosta Vertun timanttipinnoitetuilla näppäimillä, miehet palasivat ja päästivät koiran irti. Säntäsin juoksuun, oksat katkeilivat ja rytinä oli kuin ukkometson lentoonlähtiessä. Painelin pellolle, syöksyin, konttasin,kaaduin, ryömin, kauhoin kuraista multaa ja yritin piiloutua kuin strutsi. Tunsin koiran läähätyksen pääni vieressä ja haistoin sen kammottavan kissankalan tuoksuisen hengen. Kohta se haukkaisi palan minusta. Herätys rappukaytävästä oli tyly. Talonmies käski kerätä ympärilleni heittelemäni kamppeet ja tulla pois taloyhtiön eteismaton alta. Oli siirrryttävä porraskäytävästä asuntoon. Selitykset salaisesta tehtävästä eivät tehonneet. Jyskytys päässä oli valtava, ilta lähiöbaarissa oli vaihtunut aamuksi kovin nopeasti.