Kestävin suomenhevonen ?

Jotenkin tuntuu, että pilasit koko ketjun tuolla Poika-Ritarilla:) Sehän oli erikoistunut noihin Pilvenmäki-maratoneihin. Ponnen-Terä ja Junkkari pärjäsivät noissa kisoissa myös.

Suviyön Suur-ajoissa ajettiin noihin aikoihin Mittumaari-ajoa, ja noista juoksuista muistuu mieleen ainakin Masina ja Holotna.

Venta.

el vihuri

No pistetään nyt tylsempi vastaus ja sanotaan, että Vieskeriä parempaa ei ole yli 1500m matkoilla suomenhevosissa. Myös periyttää paljon turolaisia jaksavampia koneja. Totemi Rok polki hyvinä päivinään kuin mieletön matkasta välittämättä. Poika-Ritari on myös erittäin hyvä vaihtoehto.

pöllytti Vieskeriä Porin kunkkareissa kuolemanpaikalla pitkällä että huh, Mutta taisi vielä Viesker kestää 3 ja El vihuri hölkytteli voittoon! Ehdottomasti El Vihuri ja Länkkäri rattailla !

Peto

Akapeetus, kolminkertainen ravikuningas jätti Seinäjoella 1951 kuninkuusravien päätösmatkalla toiseksi tullutta Rakea kokonaisajassa 8,4 sekuntia.

Samoin oli kestävyydestään tunnettu kolminkertainen kuningas pikkuori(150cm) Erkko, joka Lappeenrannan kuninkuusraveissa 1955, juoksi 3000 metrillä 18 vuotta kestäneen SE:n. Yleensäkin Erkko oli kolmella tonnilla aivan ylivoimainen.

Myös viisinkertainen kuningas Vekseli oli aivan "pitelemätön" pitkällä matkalla.

Mikkelin kuninkuusravien 1979 päätösmatkalla Vekseli taisi jättää seuraavaa jopa jonkin verran enemmän, kuin 8,4s.

1) Vekseli 4.19,1
2) Vilari 4.26,1

Tuleeko tuosta seitsemän(7) sekuntia eroksi? Onko se enemmän, vai vähemmän kuin 8,4?

b. helmiina

ei ehkä ole aina ollut paras 3 tonnilla mutta jaksaa kyllä polkea.

Poika-Ritari varmaankin ykkönen ja Vekseli sitten hyvä kakkonen.

Eräs joka olisi voinut uran jatkuessa pitkiä matkoja pistellä mukavastikin myös kovimmissa sarjoissa oli Villaus.

ei kai täälä oo unohdettu santeria joka oli käsittämätön kunnossa ollessaan!! 3 kuninkuutta ja 9 osa-matka voittoa=)

on tietysti Vekseli. Terveenä ollessaan täysin ylivoimainen. Ei ollut ruuhkaa maalikamerakuvissa. Mitä pitempi matka, sitä suurempi ero seuraaviin.

Itse livenä näkemistäni El vihuri. Tällä ei voimat loppunut. 2100m matkalla ei taas kerennyt. Söi tosiaan kaikkien aikojen suomenhevosen Vieskerin pyörryksiin Porin kunkkareissa. Viesker tosin ei ollut parhaimmillaan 3100m matkalla, mutta kuitenkin.

Vekseliä nuo vanhemmat miehet kehuvat ehtymättömäksi voimapesäksi.

Nykyisistä ja alempi sarjalaisista mm. Raimat on hieman tuollainen El vihuri tyyppinen. 2100m matkalla ei kerta kaikkiaan kerkeä, mutta kolmella tonnilla ja sitä pidemmillä matkoilla painaa koko ajan tasaista kovaa.

Lämminverisistä Graffiti kemp oli aikoinaan melkoinen pitkä matkan jyrä. Lähdössä tosin jäi aina sen 20-40 metriä:)

El Vihurilla nuo näytöt ovat kyllä aika vähissä. Voitti kerran Vieskerin pitkällä kunkkareissa mutta onpa myös Viesker voittanut sen pitkällä. Lisäksi El Vihuri on vain kerran voittanut pitkän matkan kun vastassa oli normiporukka.

Ei siis mitään niin ihmeellistä että sen kuuluisi jostakin syystä nostaa pallille. Aivan varmasti löytyy kestävämpiäkin kuten esimerkiksi Vekseli.

Noin 20v ravi kokemuksella: Santeri Dahlia.

kun Milli-Risto ajoi, voitti myös Pilvenmäki maratonin kait pari kertaa. Myöskään Olle ei sivannu millään. Sekä Pyttipannun Hurja oli kestävä ruuna. taisi sekin voittaa Pmäki maratonin.

kukaan pärjäis yli 2600 metrin-> matkoilla jos ravasi.

Vekselin näytöt on murskaavat.

Tämän vertailun näkökulmasta on harmi, että Santerin ei koskaan tarvinnut kunkkareissa juosta enää 3100 matkaa kaasu pohjassa, joten sen maksimit jäi näkemättä.

El Vihuri oli ehdoton stayeri - SE-lukemat kuolemasta tällä matkalla on huikea meriitti.

Nuo kolme ovat meikäläisen papereissa muiden edellä.

Patrikilla ja Pettellä oli poweria repiä keulasta riittävät marginaalit peesissä roikkuviin kuninkuuden tavoittelijoihin, joten kyllä nekin jonkin sortin stayereita olivat. Auraus oli lähellä päästä myös tähän kategoriaan, mutta Tapsa ja Antti osaltaan pilasivat ilon.

Viesker ei kuulu tälle listalle. Se oli aikansa maailman paras kylmäverinen normimatkoilla, mutta 3100m oli aina raskas, vaikka sopivalla vauhdinjaolla joskus voittikin. AT Eko ja Apassi ovat subjektiivisesti ajateltuna samantyyppisiä heppoja, mutta niillä on kuitenkin yksittäiset megasuoritukset tältä matkalta. Apassi meni huikealla keulasoololla kymmenyksen päähän SE-tuloksesta ja AT Ekollahan se SE on.

Poika-Ritari oli kova heppa, mutta se hyötyi myös toisinaan välipalkintosysteemistä, kun kaverit väsyttivät omansa ennen aikojaan.

Näistä huipuntakaisista nostaisin itse esille El Vihurin emän Tajuvein. Detaljit on hukassa, mutta muistaakseni tämä oli aivan ylivoimainen siinä ainoassa meikäläisen tietämässä todellisessa pitkä matkan ravikisassa, joka jossain Pohjanmaalla aikoinaan järjestettiin. Joku parempimuistinen voisi täydentää.

että nopea oli omana aikanaan ihmeruuna Vonkaus. Jo sen juoksemien kilpailujen valtava määrä yli 700 joista 317 voittoa osoittaa lähes uskomatonta sitkeyttä. Ura alkoi kolmivuotiaana Orimattilasta 12.7.1964 voitolla ja päättyi 16-vuotiaana 13.11.1977 Kuopion keskusraviradalla Vonkauksen omassa nimikkolähdössä voittoon lähes tasapääjuoksulla ravikuningatar Tarja-Tuulikin kanssa.

Ensimmäisen suomenennätyksensä Vonkaus teki kolmivuotiaana Hankasalmen Varnes-Hippoksella heinä-elokuun vaihteessa 1964 ja tuon kilpailun jälkeen se siirtyi Evert Ryyttärin omistukseen. Viimeisimmät ennätykset syntyivät 1973, jolloin Vonkaus teki uuden absoluuttisen SE:n 1.24.2 ja passitti Ero-Lohkon vuosia vanhan ennätyksen historiaan. Itse asiassa Vonkaus paransi ennätystä samana päivänä kahdesti, se juoksi uuden ennätyksen sekä Erilo-ajon karsinnassa että loppukilpailussa. Tuokin ennätys syntyi "vahingossa" vaikka siitä tuolloin poikkeuksellisesti maksttiin 1000 markan lisäpalkinto mutta kahdesta ennätyksestä kuitenkin vain yksi ennätyspalkinto :)

Samana vuonna Tammerajossa syntyi puolestaan 3000 metrin ja yli tasoitusajon SE 1.27.1 ja mm ravikuningatar Ilori hävisi selvästi, vaikka tekikin samassa lähdössä tammojen suomenennätyksen 1.29.0. Tuohon aikaanhan myös häviöjuoksuista voi saada ennätyksen nimiinsä. Vonkaus voitti tuon ennätyksensä myötä Tammerajon kokonaiskilpailun neljännen kerran. Kilpailu ajettiin tuolloin siten, että lämminveriset juoksivat omat lähtönsä ja suomenhevoset omansa ja suomenhevoset saivat 7 sekunnin hyvityksen. Vonkaus voitti siis tuon maratonkilpailun kokonaisuudessaan vuosina 1968, 1970, 1971 ja 1973.

Kaikkein vakuuttavimman näytteen sitkeydestään Vonkaus antoi vuoden 1971 kilpailussa, jossa se erittäin vaativissa olosuhteissa nousi 120 metrin takamatkalta voittoon, vaikka rata oli kuin kynnöspelto. Suoritus oli niin vakuuttava, että Vonkaus olisi sijoittunut palkinnoille myös lämminveristen sarjassa. Tuon sarjan voittaja Nono oli vain vajaat kaksi sekuntia Vonkausta parempi. Järjestäjät muistivatkin Vonkausta sen upeasta suorituksesta ja kolmannesta Tammerajon kokonaiskilpailuvoitosta 1000 markan lisäpalkinnolla.

Pilvenmäen maratoonilla 1974 Vonkaus voitti 4000 metrin matkalla ylivoimaisesti mm toiseksi tulleen Eri-Teräksen ja kolmanneksi sijoittuneen Siruttaren. Tuo kilpailu oli sikäli merkittävä, että voitosta tullut 6000 markan palkinto oli Vonkauksen kilpailukirjan suurin voitto. Pienin voittopalkinto oli uran alkuajoilta 1965 tammikuussa Suonenjoelta saatu 15 markkaa. Kun noita summia katsoo, hattua on nostettava myös uran kokonaispalkintosummalle, joka oli yli 310 000 markaa.

Tajuvei tosiaan voitti kilpailun, joka kulki muistaakseni nimellä maasto-SM, tai jotain sinne päin. Tuota nyt ei kyllä voi oikein hyvällä tahdollakaan ravikilpailuna pitää, siinä ajeltiin pitkin peltoteitä hiitti- ja vastaavilla kärryillä.

Tuo kisa ajettiin joskus -90-luvun alussa, olisiko ollut -92, kuitenkin niin, että Tajuvei oli ehtinyt jo El Vihurin varsoa.

Vekseli. Oli sekä kestävin että nopein

En luonnollisestikaan tunne tätä Poika-Ritaria, kun en raviurheilua vielä 80-luvulla voinut ikäni vuoksi seurata. Kuitenkin katsoin hevosen statistiikat Hippoksesta, ja vuosina 1984-1988 se oli startannut seitsemän kertaa yli neljän kilometrin matkoilla ja voittanut vain kolmesti.

Sanon "vain" sen takia, että täällä olleen vouhotuksen perusteella olisi voinut kuvitella olleen aivan lyömätön hevonen näillä pidemmillä matkoilla. Kuinka sitten rankkaatte Ero-Vipinän, Ponnen Terän ja Junkkarin, jotka onnistuivat Poika-Ritarin päänahan tällä ylipitkällä matkalla saalistamaan?

Lammisen Vilppa osoitti kestävyyttä.

PALMA KAKKONEN JA TOIVARIN HARRI!!!

Areenan poika/ Matti Ammalainen

Ei käynyt kolmatta rataa sisempänä eikä hävinnyt yhtään 3 km kilpailua.

on tullut allekirjoittaneellekin tosi paljon uutta tietoa tämän ketjun aikana. Tuo Vekseli oli aikanaan tosi kova ja mielenkiintoista olisi ollut nähdä Santeri Dahlian todellinen kestävyys, jos se olisi huippukunnossa ollessaan joutunut koville. Kuninkuudetkin tulivat mielestäni kohtuullisen helposti. Poika-Ritari ei näille olisi normaaliolosuhteissa alle neljällä kilometrilla todennäköisesti pärjännyt, mutta kurassa ja viimassa ja yli 4000 metrin matkalla sen mahdollisuudet olisivat parantuneet merkittävästi. Kaikki ketjussa mainitut hepot olivat/ovat kovia, eikä niistä monikaan häviäisi tämän päivän huipuille pitkien matkojen loppusuoralla ainakaan paljon !

Siis käsitän kestävällä todella kestävää hevosta. Junkkarilla suomenennätys starttien määrässä nykyisillä ravisäännöillä, muistaakseni 498 starttia. Eikä hevosella mitään vikoja ja vaivoja. Siis varmasti kestävin suomenhevonen.

Junkkari oli varmasti kestävä ja jaksava sanojen varsinaisessa merkityksessä. Varmaan sitä pidettiin ja hoidettiin hyvin, kun tuollaisen starttimäärän kesti, on se hurja määrä !

on saanut tässä ketjussa aivan liian vähän huomiota. Käsittämätön ura, hurja totoprosentti ja tuli kaikki matkat, myös pitkät. Yksi kaikkien aikojen suomenhevosista ja kaikilla matkoilla !

mainita Vekselin ohella kaikkein kestävin suomenhevonen eli Vieteri. Totoprosentti 97.
Startteja 214 voittoja 161 kakkosia 34 ja kolmosia 12. Oli kuninkuuskisoissa kolmella tonnilla monesti omalla suoralla. Pentti Savolaisen kasvatti, kuten Vekseli. Ei ollut mikään satunnainen suorittaja muutamalla onnistuneella juoksulla.

Kyllähän kestävin/paras on tietenkin Vieskeri.
Nettihörhöt yrittävät vaan päteä ja keksiä jotain väsähtäneitä koneja listalle ennen ylivoimaisinta suomenhevosta. LOL

Herätkää!

Montakos Vieskerin tai Vieterin juoksua oot nähnyt paikan päältä ? Aattelin vaan, että ois paremmin kanttia arvostella. Uskosin ite olevani aika laimee "Nettihörhö" moneen muuhun verrattuna. Mutta monta juoksua sekä Vieskerin että Vieterin osalta on tullut nähtyä, ja... LIVENÄ ! Molemmat oli aikansa legendoja ja aina tulevat olemaankin suomalaisessa raviurheilussa !

Noin 100?

Vieterin ?

kysymys kestävimmistä suomenhevosista. Vieterin ja Vieskerin radoilla nähneet eivät varmaankaan kirjaa kumpaakaan kaikkein kestävimpien joukkoon. Hienoja ravihevosia ne olivat ja vieläpä periyttäjiäkin molemmat.

En ole laskenut, kuinka monesti ja missä olen nämä livenä nähnyt. Omat henkilökohtaiset muistot ja muistikuvat alkavat Reippaan viimeisimmistä kilpailuista. Vonkauksen ja Vieterin kaksinkamppailuja näin montakin, samoin muistan Ollen sen ajan kuninkaallisista puhumattakaan.

Itse en Vonkauksesta kaikkein sitkeimpänä luovu, jollei sitten lähdetä historiassa taaksepäin ja tarkastella vaikkapa niitä 12879 metriä, jotka Lohdutus juoksi Viipurin kuninkuusravien yhteydessä vuonna 1938. Kilpailut olivat kolmipäiväiset ja juostiin päinvastaisessa järjestyksessä nykypäivään verrattuna eli urakka aloitettiin 3000 metrin matkalla. Tuo matka oli ennakkokaavailujen mukaan Lohdutukselle kaikkein paras, koska se juoksi pääasiassa pitkiä matkoja. Toisin kuitenkin kävi, tiukassa kilpailussa Lohdutus laukkasi ja Kirrin -Kurri otti johtopaikan.

Tuolloin sai vielä ajaa kaksi lähtöä päivässä kuten Vonkauksenkin uran alkuaikoina ja niinpä Pohjalakin ajoi oriillaan kaikkina kolmena päivänä vielä kuninkuuslähtöjen ohella kilpaa muissa lähdöissä. Toki muut osanottajat tekivät samoin ja mm Äly ja Lohdutus ottivat mittaa toisistaan kuninkuusmailin jälkeen yli 2000 metrin tasoituksessa, jonka voitti 90 metriä Lohdutuksen edeltä lähtenyt Leinon Keino ennen 30 metristä lähtenyttä Älyä ja 60 metristä lähtenyttä Eri-Aaronia. Eri-Aaroni kilpaili noissa lähdöissä vielä "tuorein" voimin, koska sen omistaja "säästi" 6-vuotiasta orittaan ja ajoi sillä kuninkuuskilpailijoita vastaan vain täytelähdöissä.

Kun näitä juostujen lähtöjen määriä jälkeenpäin katsoo, ei tarvitse ihmetellä, että Lohdutuksen voittamasta kuninkuuskilpailusta selviytyi loppujen lopuksi hyväksytysti läpi vain kolme hevosta.

Kyllähän se Viesker kestävin oli. Siitä todisteena viisi kuninkuutta. Kuninkuuden saavuttaminen, se jos mikä vaatii todellista kestävyyttä kun kahden päivän aikana on juostava kolmessa eri kilpailussa yhteensä lähes 7 kilometriä

El Vihuri voitti kuudesta juoksemastaan kolmestatonnista 2 kpl, viidestä juoksemastaan 2600 metristä yhden!

Uran 26 voitosta 3 kpl siis normaalia pitemmillä matkoilla.

on paljon tietoa myös noista vanhemmista sitkaista juoksijoista. Itse en tuota Vonkausta koskaan livenä nähnyt, valitettavasti. Vieteri oli kylläkin hyvinkin tuttu menijä Partasen Kalleineen ja värikkäine lausuntoineen. Mitenkäs Orvokki tuo Vonkaus nuo ylipitkät matkat selvitti, juoksiko koskaan yli 4 km:n matkoja ja miten menestyi ?

Vieteri ja Vekseli olivat todella hyviä suomenhevosia. Eihän siitä mihinkään pääse. Jalostus on kuitenkin mennyt siitä eteenpäin. Näin ollen Viesker on tällä hetkellä kaikkien aikojen kestävin suomenhevonen. Jos heitettäisiin tuosta parhaita huippukunnossa auton taakse ja juostaisiin 3100m, niin Viesker melkeinpä erkanisi muista. Vieskerin jälkeläisistä Boker ja Valtraus tosin saattavat kehittyä vieläkin paremmiksi.

aika vahva kannanotto Vieskerin puolesta. Hieman kyllä epäilen tuota erkanemista, sillä 3100 oli kuitenkin Vieskerille se vaikein matka kunkkareissakin. Ainakin Vekseli parhaimillaan oli heittänyt 3100 metrillä tiukan haasteen ja yli 4 km:lla ja kurakelillä Poika-Ritari olisi pessyt koko porukan !

Viisinkertaisten ravikuninkaiden statistiikka kuninkuusravien päätösmatkalla:

Vieteri: 1-2-2-2-1-1-6
Vekseli: 4-1-1-1-1-1-1
Viesker: 2-1-1-3-1-6

Vonkaus oli myös kova luu pitkillä matkoilla. Voitti mm. Tammer-ajon neljä kertaa, joka juostiin tasoitusajona kolmen tuhannen matkalla. Teki siinä 1973 SE:n 27,1/3100 metriä.

Vonkaus osallistui 4000 metrillekkin tarpeen vaatiessa. Vuoden 1974 Pilvenmäen maratonista jo tuolla kirjoitinkin, sen Vonkaus siis voitti ajalla 1.32.9. Vastaavalla suorituksella se olisi pärjännyt ko kilpailussa ainakin 90-luvulle saakka ja mm noille täällä esiinotetuille Junkkarille ja Poika-Ritarille :)

Vonkauksen ainutlaatuisuutta koetin kuvata myös sen vuoden 1973 ennätyksillä. Tuolloin se teki mailin SE:n 1.24.2 autolähetyksellä ja yli 3000 metrin tasoitusennätyksen 1.27.1, joka nykyaikaan verrattuna oli ehkä Vonkauksen kaikkein kovin suoritus. Nykyinen ennätys on Totemi-Rokilla tehtynä vuonna 2004 ja on 1.26.5 eli vain 0.6 sekuntia kovempi.

Ja tulihan se Pilvenmäen maratoninkin voitto myös 1973 tosin vaatimattomalla ajalla 1.36.9 :)

Yrittäkää nyt ymmärtää että on eri asia olla PARAS hevonen kuin KESTÄVIN hevonen. Parahaaseen hevoseen voi liittä myös muita ominaisuuksia, kuten ravivarmuus, nopeus ja juoksupään yms..

Kestävin hevonen on kyllä omasta mielestä Vekseli.
Tuo äskeinen tilasto noista kunkkareiden päätösmatkoista sen aika koruttomasti myös kertoo!
Ei ollut siis Vieskerin ja Vieterin bravuureita nuo pitkät matkat..

Vekseli kerkesi laukatakkin ja kierteli vaikka mitä ratoja silti, voittaen ihan pystyyn. Liekkö Vekseli ollut koskaan väsynyt maalissa kun Savolainen oli ajanut sen niin ällistyttävään pohjakuntoon.

"pokkapitää" : Tiesitkö että myös Vekselillä ja Vieterellä on 5 ravikuninkuutta, joten ei se mitään vielä todista että Vieskerillä on saman verran..

pitkästä ja asiantuntevasta ketjusta voisi vetää, että Vonkaus ja Vekseli taistelevat tasapäin kestävimmän suomenhevosen tittelistä. Viesker ensimmäinen varahevonen ja Poika-Ritari ja Vieteri toinen. Tästä saa olla eri mieltä ja varmaan ollaankin !

Pulistin oli hieno Lieksalainen hevonen, Jorma Heikuran omistama, mutta ei häikäissyt mitenkään valtakunnalisella tasolla, mutta lähes aina KOLMATTA RATAA ja ILMAN SUOJIA!

muistan minäkin :) Sen uran alkuaikojen statistiikkaa ei näy tuolla Hepassa , niinpä olisikin hauska tietää, hylättiinkö Pulistinta koskaan laukkojen takia tai muutenkaan. Hirmuisen ravivarma se oli ja kamppailisi kyllä korkealla varmaravisimpien suomenhevosten sarjassa :)

Pulistin taidettiin hylätä 1984-1990 alle 5 kertaa. Olen yrittäny selvittää noita puuttuvia startteja vanhoista raviluetteloista.

Pulistin laukannut v. 1984-1990 olevissaan starteissaan 6 KERTAA! Hylätty 0 KERTAA!

Ottaa vertailuun Pulistin vs. Tilikatti. ERO ON HUIMA!!!

nähnyt livenä vaan kerran Teivossa joskus 80-luvun lopulla. Ei ollut etelän radoilla kovin tunnettu, mutta varmaankin P-Karjalssa melkoinen menijä omissa sarjoissaan. Hepasta katsottuna statístiikka keskinkertainen, mutta kuten aiemmin ketjussa todettuna niin sitkas kilpailija.

Se ei ainakaan ollut koska ei juossut ollenkaan
"absoluuttisella" huipputasolla vaan kilpaili
pääasiassa "kakkostasolla".Vahvahan se toki
oli mutta kun ei juossut ehdottomia huippuja
vastaan niin tämä näyttö ei riitä.Vekseli on
"muistini" mukaan taas jotain saavuttanutkin
ja oli täysin pitelemätön pitkillä matkoilla.

ei todellakaan juossut aikakautensa absoluuttisia huippuja vastaan montaakaan kertaa, eikä alle neljällä kilsalla normaaliolosuhteissa näille olisi pärjännytkään. Mutta kuten olen jo pari kertaa maininnut, niin mitä pitempi matka ja mitä raskaammat olosuhteet niin Poika-Ritarin raaka voima tuli esiin. Nopeus ei riittänyt, mutta fysiikka oli valtavan kova. Jos olisi joskus juostu vaikka 10 km, niin veikkaisin PR:n olleen aika korkeella.

Tämä näkökulma että on mukamas kestävin ja
ei kilpaillut "huipputasolla" on "tyhjän päällä",
otetaan laji kuin laji niin huiput ovat juuri
niitä kestävimpiä ei "mutasarjalaiset" jos näin
voinee sanoa.

tämäkin yksi näkökulma. Näitähän voi pohtia niin monelta kantilta. Eikä tässäkään asiassa ole yhtä ja ainoata oikeata vastausta, enkä sitä suoraan ole hakenutkaan. Mielestäni tässä ketjussa on tullut esiin erinomaisia näkemyksiä ja paljon asiantuntemusta monelta kantilta. Vetäköön jokainen näistä omat johtopäätöksensä...

Tilikatti oli kilpaurallaan hieno hevonen, mutta pirun herkkä laukkaamaan.

Kyllä näitä kestojyriä riittää eri vuosikymmenille, ja yleensä ne eivät nouse aivan terävimpään kärkeen. Olen nähnyt kaikki nämä edellä mainitut ja pitäisin myös Esko Oijalan Poika-Ritaria yhtenä niistä kulmakivistä, jolle aina matka loppui hieman kesken.

samaa mieltä !

vielä ihmeruuna Ollen ? Oli muistaakseni 70/80-luvun vaihteessa kova kilpailija ihan terävimmällä huipulla ja haastoi ajan parhaat oriit tiukkaan taistoon. Tuliko Olle myös pitemmillä matkoilla vai oliko parhaimmillaan 2100/2600 metrillä ?

minä Ollen muistan hyvinkin. Ollehan joutui usein kilpailemaan ensin Vonkauksen ja sittemmin Vieterin kanssa. Ei Vieteri mitenkään ylivoimainen ollut esim vuonna 1975 ne kohtasivat 13 kertaa ja Vieteri oli parempi seitsemän ja Olle kuusi kertaa.

Olle ei ollut rakenteellisesti mitenkään ihanteellinen. Se oli kookas mutta varsin lyhytrunkoinen hevonen ja jalat eivät oikein sattuneet aina alle. Ep merkintöjä ja laukkoja tuli mutta parhaimmillaan Olle kukisti kaikki sen ajan parhaat selityksittä. Sillä oli voimaa, taistelutahtoa ja sitkeyttä, joilla se korvasi rakenteellisia puutteitaan. Ollekin oli enemmän sitkeä ja parhaimmilaan syksymmällä ja pitemmillä matkoilla, kuten itse asiassa usein Vonkauskin.

Suurmestaruuden Olle saalisti vain kerran vuonna 1977, muutoin Vieteri oli vahvempi. Suurmestaruus ajettiin tuolloin alkukaudesta ja se ei suosinut kumpaakaan ihmeruunaa. Vonkaus ei oikein aina ennättänyt Savon rospuuttokelien seasta parhaimmilleen ja Olle puolestaan kärsi keväisin mahavaivoista ja paransi syksyn vaativilla keleillä menoaan. Useamman kerran nämä kaksi muistaakseni päättelivät kauttaan Käpylän Grand Prixiin.

Löytyi Ollelta toki vauhtiakin, olihan sen mailin ennätys niinkin hyvä kuin 1.21.8. Olle kilpaili 235 kilpailua ja voitti 138 kertaa.

Olle, Vonkaus ja Vieteri tekivät määrällisestikkin mittavat urat, joten ne kohtasivat toisensa kerran toisensa jälkeen ja aina ne kohtaamiset olivat jännittäviä.

Yhtenä Vonkauksen merkittävänä kilpakumppanina on mieleeni jäänyt myös vuosien 1969 ja 1970 ravikuningas Forte, jonka kanssa Vonkaus mitteli käytännössä tasapääjuoksun vuoden 1970 Suurmestaruudessa. Käsittääkseni molemmat omistajatkin olivat asiasta samaa mieltä, niin Forten omistaja Ville Pernaa kuten myöskin Evert Ryyttäri. Forte siinä kumminkin voittajaksi julistettiin maalikamerakuvan suurennoksesta.

Forten ura ja elämä sammuivat aivan liian varhain keväällä 1971 suolisolmun vuoksi. Forten miellyttävä omistaja kuvasi hevosensa viimeisiä päiviä tavalla, jota muistellessa yksi ja toinenkin raavaskin hevosmies herkistyy. Onneksi tälle hienolle taistelijalle ennätti vuonna 1969 syntyä poika, joka on tuonut Forten lähtemättömästi suomenhevosen historiaan. Tuo poika oli pieni ja pippurinen Vokker, moninkertainen kuninkuuskilpailujen kävijä ja monien suurkilpailujen voittaja, sitkeä taistelija, joka kilpahevosena jäi Vieterin varjoon mutta joka siitoksessa on voittanut molemmat viisinkertaiset kuninkaat Vieterin ja Vekselin :)

Ollella kilpailtiin kyllä myös talvella. Muistan elävästi, kuinka talvella 76-77 Käpylässä useammankin kerran tuli pari Olle-Puli ja kerroin oli useimmiten reilusti alle kahden.

on yksi sitkaista suomenhevosista, jonka moni foorumilainen muistaa ja joka oli parhaimillaan 90-95 voittaen muistaakseni yhden kuninkuudenkin. Petten parhaat matkat taisivat olla 3100 ja 2600, mutta yli 4 km:n matkat eivät voittoja tuottaneet vaikka Pette suosikiksi niillä muutaman kerran pelattiinkin. Aika herkkä laukkaamaan eikä sopinut ollenkaan Kontiolle tai Teivaiselle, jotka muutaman startin ajoivat hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Sen sijaan Hartsa pärjäsi Pettellä hyvin ja Mäkisen Karikin kohtuullisesti. Ilman laukkaa Pette nähtiin yleensä aina kärkikahinoissa varsinkin yli 2600 metrin matkoilla. Minuun hevonen teki Teivossa pari kertaa vaikuttavan esityksen, ihan parhaiden joukkoon en sitä kuitenkaan nostaisi, lähelle kuitenkin.

Uutta tietoa hevosharrastelijalle! Antaa uutta kulmaa sukuihinkin. Lämminverisistä ketjua?

Mielenkiintoinen ketju täällä. Pette muuten voitti kaksi kuninkuutta 93-94. Hieman yllättävää, että Viesker on näin suosittu tässä keskustelussa, hevonen jonka, ilmeisesti ainoa heikkous oli juuri pitkät matkat. Aivan kuin isänsä Vokkerinkin oli. Tulee mieleen ainakin yksi täryjyrä ruuna, jota ei ole varmaan vielä tässä mainittu eli Olari. Oli ilmeisesti aika kestävä hevonen. En toki ole ikäni puolesta nähnyt livenä edes Vieteri.

poika Rick oli parhaimmillaan oikeinkin hyvä ja löi kerran kunkkareissa Vieskerinkin pitkällä matkalla. Ravi ei aina vaan maistunut ja monta totosijaa paloi laukkoihin.

tästä upeasta ja pitkästä ketjusta voisi todeta, että ketjun aikana on mainittu yli 50 aikansa täryjyrää, joista noin 40 on ehdotettu ainkin "totokolmikkoon" kaikkien aikojen sitkeimänä suomenhevosena. Kuitenkin kolme nimeä on mielestäni erottunut kannanotoissa joukosta.

Poika-Ritari on mainittu usein, sen vahvuuksia oli väsymättömyys ja olosuhderiippumattomuus (keli kuin keli sopi). Heikkoutena mainittiin, ettei kilpaillut montaakaan kertaa absoluuttisia huippuja vastaan omalla aikakaudellaan. Näin olikin.

Vekseli sai selkeästi eniten ykkösääniä ja Savolaisen Penan silmäterä onkin kiistatta yksi kaikkien aikojen suomenhevosten "täryjyristä".

Vonkausta kannatettiin parissa kirjoituksessa, mutta Orvokin esittämät, käsittämättömän asiantuntevat ja vahvat perustelut, vakuuttivat myös minut, joka ei Vonkausta koskaan livenä nähnytkään.

ELI YHTEENVETONA tästä ketjusta vetäisin tasapääjuoksun Vekselin ja Vonkauksen kesken. Totokolmikkoonn lisäksi ehdolla Poika-Ritari, Santeri Dahlia ja ikijyrä Junkkari, jonka uraan mahtuu käsittämättömät lähes 500 ravilähtöä, nykyajan ravurit eivät voi kuin unta nähdä tällaisista starttimääristä.

Hieno ketju kaiken kaikkiaan ja allekirjoittanut on saanut todella paljon uutta tietoa aikojensa kestävistä ja sitkaista suomenhevosista.

Kiitokset kaikille kirjoittaneille ja ketjuun muulla tavalla osallistuneille !

tähän mielenkiintoiseen ketjuun yhden täällä satakunnassa vaikuttanee hevosen,ei missään nimessä täällä mainittujen huippuhevosten veroinen,mutta startteja kiitettävän määrän keränneen hevosen,joka on jäänyt mieleeni.
Vuosina 88-1999 raviradoilla vaikuttanut ruuna v.v hippula juoksi yhden vajaa 400 starttia tototuloksin 399-22-25-34 ennätykset 25.8aly ja 26.0 ke.
Ohjastuksesta vastasi suurimmaksi osin Hannu Lähteenmäki ja uransa ehtoopuolella myös 12 monte starttia.
En tiedä onko tuo 399 starttia mikään ennätys,mutta paljon se on puhuttessa nykyajan raviurheilusta,missä pääosin startataan vain kerran päivässä,eli eräänlaisesta kestävyydestä tässäkin tapauksessa kyse.
Mainittakoon vielä että v.v hippula siirtyi vuonna 2005 taivaallisia ratoja kiertämään,eli ruuna sai viettää muutaman hyvin asaitun eläkeläisvuodenkin.

aiemmin muisteli, että Junkkarilla olisi ollut 498 ravistarttia. Junkkarihan oli myös äärettömän kestävä ja viihtyi hyvin ylipitkillä matkoilla.