Kaarteita Kalevankankaalla

Jääriitteen sekainen sora narskahtelee aamun pikkupakkasessa mukavasti kesäkenkieni solukumipohjien alla. Kynsin pienen dieselin ikkunoista paksuja kuurankukkia aikomuksena suunnata Kalevankankaalle kuuntelemaan kavioiden kuminaa Mikkelin pyöreällä raviradalla. Kaakkoisella taivaalla Aurinko on jo saanut polttavasti häikäisevän päänsä puunlatvojen ylle ja valaisee kirkkaasti keltapunaisen koivikon ympärilläni. Paiste lämmittää.

Jätän koneen murisemaan ja poikkean sisälle. Kerään taskuihin pari kynää ja lähtölistavihon, joka on täynnä merkintöjä. Aamu on kulunut mukavasti netin videokirjastossa ja aikomus olisi päästä rahoille. Ainahan se on? Kävelen vielä riitteistä nurmikkoa pitkin rantaan, työnnän käteni veneenpohjan jäisen veden läpi ja nykäisen tapin pois. Tyytyväisenä huomaan, että paatti ei vuoda, ainakin sen sisälle satanut vesi pysyy tiukasti laitojen sisällä. Illalla pitää laskea verkot.

Vedän rantalepän alta puisen, vanhan ja rähjäisen jakkaran, se sentään kestää allani. Istun häikäisevään huomeneen tyynen veden äärelle ja avaan lähtölistat.

V4-lähdöt avautuvat varsin vaikeasti. Alkuun on lykätty kaksi täyttä alasarjojen lähtöä olemattomilla hevosilla. Suomenhevoslähtö on vieläpä varsalähtö. Vaikeuskerrointa on siis aivan riittämiin.

Ensimmäisessä V4-lähdössä on pelattu paljon Manimicia ja nimihirviötä jota numerolla 5 ohjastaa leppeä Lustapappa. Hevosen taulu ei kuitenkaan ole vielä pappamaisen näköinen, joten laitetaan hepo kylmästi luiskaan ja odotetaan, että taulusta löytyy tarpeeksi kirjaimia ja kaksinumeroisia sijoituksia. Sitten vasta lapulle.

Manimic kelpaa, samoin juoksuradalta Holopaisen Esan Sugar Green, jonka voisi odottaa tässä ottavan uransa ensimmäisen ykkösen. Taitava kuski ja jos tamma isäänsä tulee, osaa myös voittaa. Yllätystä ja kerrointakin pitää hakea tästä lähdöstä, joten mukaan vielä starttiväliään tihentänyt Niverin Pertin naruttama Albert Ale ja Hakkaraisen Eeron Hardboiled Face. Enempää tässä lähdössä ei mielikuvitusta kannata käyttää, sillä tasapääjuoksuinkaan nuo kaikki tuskin mahtuvat totoon.

Toisessa V4 lähdössä sitten suomenhevosvarsat laukkaavat varmasti valtoimenaan keskenään hirnuen. Niistä tulee mieleen elävästi sivuston Jossittelu-osio. Sielläkin nuoret oriit näykkivät ympäriinsä hirnuen, laukaten ja potkien joka suuntaan hormonejaan roiskien. Ei näitäkään mihinkään paremmuusjärjestykseen pysty asentamaan, vaan täytyy hakuammunnalla koettaa löytää ne, joita raviurheilu kiinnostaa enemmän kuin muita. Tässä mielestäni Lauri Hyvönen on onnistunut ihan hyvin. Otan mukaan 7 oikein -lehdestä viisi ensimmäiseksi rankattua, jotka ovat 14,4,5,12 ja 15. Holopaisen 1 Turbo-Urpo vielä mukaan, onnistuessaan saattaa olla hyvinkin lähellä. Ainakin sillä on lyhin matka paalulle.

Kolmannessa V4-lähdössä Venture Windboy on varmaan suuri suosikki, nostan sen kanssa kilpaan kirkkaimmasta totosijasta Malabar Hossin ja Batzeba Fortisin. Tonttilan vain siksi, että kyllä Mikkelissä näitä lähtöjä voitetaan vielä radalta yksitoistakin!

Neljänteen V4 lähtöön monet varmaan pelaavat Josefinea, Emma Rosea, Anna Smileä tai Mandi Girliä. Itse nostan ykkössijalle Mr Momentin, tuulennopea ruuna, jota ei takarivi haittaa. Soininen luotsaa sen tuosta Mandi Girlin selän kautta kuolemanpaikalle ja siitä keulaan Stormy Sandin myrskytessä ensimmäisessä kaarteessa ulkoradoille laukan yllätettyä.

Noista kun vielä johonkin lähtöön löytäisi varman, niin kiva olisi. Tästä kun jyristelee pakkasen kovettamaa soratietä vitostien jäiselle asfaltille, on Kalevankankaalla jo vähän ennen yhtä. Ehkä ne alleajot sitten kertovat sen aivan lopullisen rivin.
Nousen jakkaralta, siirrän sen takaisin tervalepän alle ja kipuan rannan jyrkkää törmää ajotien alkuun. Huurre alkaa sulaa nurmelta ja mökin katon pohjoiseltakin puolelta. Lukitsen tönön oven ja astun sisälle lämpimään autoon. Ravirata odottaa, minä olen valmis.