Kova on usko Waldenilla

Miksi näitä pelejä pelataan vielä syyslokakuun vaihteessakin kun ne voisi pelata keskikesällä?

Ps Litmasen juhlaottelussa 1600 ! hävettää.

on se kauheeta kun joutuu tällaisia lukuja
esittelemään.
ei auta sun saapikas muuta kuin muuttaa johonkin "sivistysmaahan" ja vaihtaa kansalaisuutta,jotta saat pullistella sitten
jalkapallomenestyksellä.

Siksi ei pelata kesän parhaipina aikoina,koska palloliiton herrat haluaa viettää kesälomaa.

Miksi ihmeessä me englannissa ja italiassa pelaa talvisin räntäsateessa? Sieläkin sentään voitaisiin pelata 3kk kesäsarja joka ei palvele ketään paitsi ehkä kermaperseitä...

ei varmaan koskaan ole käynyt ao. maissa?

Englannissakin on pikkasen eri kelit kuin Suomessa. Italiasta nyt puhumattakaan.

Kerrassaan typerä kirjoitus.

Kyllä siellä enklantissa ja Italiassakin on marras-,joulu-, tammikuukin aika pimeätä ja märkää.

Tuo keliasia onkin nimenomaan Suomen kohdalla oikea ongelma, ei niinkään Englannissa ja Italiassa tai muualla Euroopassa, jossa keli ei karkoita katsojia niin kuin meillä.

Edellisessä viestissäni muotoilin pointtini ihan väärin, mutta en kuitenkaan lähtenyt viestiäni enää uudella viestillä korjaamaan. No, tässä se nyt tuli korjattua.

Meillä ei ole sellaista futiskulttuuria kuin jalkapallon suurmailla. Suomessa porukka tarkistaa ensin minkänlainen keli on, ennen kuin raahautuu paikan päälle. Jos keli on syksyiseen tapaan huono, niin ei viitsitä suotta lähteä katsomoon palelemaan. Futismaissahan katsomot ovat täynnä kelistä huolimatta.

Suomessa ei ole pelimäärän vuoksi tarvetta nykyisen pituiselle kaudelle. Nykyisellä joukkuemäärällä pystyttäisiin vetämään kausi läpi parhaimpaan kesäaikaan (toukokuun lopulta syyskuun alkuun). Lämpimällä kelillä niitä katsojiakin voisi tulla paikalle. Suomella kun ei ole nykytasolla sitäkään ongelmaa, että europelitkään karsintojen jälkeen pahemmin jatkuisivat...

Belenossin kirjoitusta kritisoin, koska se oli selvästi provoksi tarkoitettu. Toki Suomessakin voidaan varmasti räntäsateessa pelata. Mutta miksi ihmeessä pitäisi?

Verrataanpa vaikka Ruotsiin tai Norjaan. Ei ne kelit sielläkään ole hirveän paljon paremmin kuin täällä mutta katsomot pullistelee. Maajoukkuetta tullaan katsomaan vaikka räntäsateessa marraskuussa. Pelasihan HJK europelejäkin kuten "isot pojat".
Kyllä ihmiset tulevat katsomaan jos puitteet (esim. katetut katsomot) ja koko "paketti" on kunnossa. Olihan eilen Turussakin yli 4-tuhatta katsojaa.
Ja ei ihmiset katso säätä kun ovat menossa jääkiekkoa katsomaan, eli lähtemisestä se ei ole kiinni vaan tuosta yllämainitusta.
Ja minulla itselläkin on kesäisin paljon muuta tekemistä kun istua jalkapallokatsomossa, syksyisin käyn paljon mieluummin. Pelit vaan voisivat alkaa aikaisemmin, esim. klo 1700 sunnuntaisin. Viikolla se 1830 on oikeinkin hyvä aika.

"Miksi näitä pelejä pelataan vielä syyslokakuun vaihteessakin
kun ne voisi pelata keskikesällä?

Ps Litmasen juhlaottelussa 1600 ! hävettää."

Moneenkohan Litmasen juhlapeliin on väki jo kesän aikana valunut ja todennut, et ei pelaa ei? Aika hyvin, että tuo 1600 jaksoi vielä uskoa..

Norjassa ja Ruotsissa sitä jalkapallokulttuuria onkin Suomea selvästi enemmän - ja melkeinpä missä muualla Euroopassa tahansa.

Ruotsissa on parhaimmissa peleissä yli 20000 katsojaa. Jossain Turun paikallispelissä voidaan yltää parhaimmillaan ehkä vajaaseen 10000 katsojaan - jos on optimaalisen hyvä keli.

"Ja ei ihmiset katso säätä kun ovat menossa jääkiekkoa katsomaan, eli lähtemisestä se ei ole kiinni vaan tuosta yllämainitusta."

Katsoja tietää, että jäähallissa on kyllä aina lämpöistä muutenkin. Eli säällä ei ole käytännössä vaikutusta halliin lähtemiselle.

Jalkapallossa tilanne on toisenlainen.
Katetut katsomot auttavat varmasti kovasti jalkapallokatsojaa viihtymään. Sade ei silloin häiritse, mutta jos ulkona on vain muutama lämpöaste, niin ei suomalainen todellista tosifania lukuunottamatta lähde vapaaehtoisesti ulos hytisemään.

Tuskin katsomoihin kuitenkaan pystytään kattavasti lämpöä tuomaan? Ja jos pystytäänkin, niin ei varmaankaan ihan pikkurahalla? Suomen olosuhteissa homma tuntuu aika vaikealta, ellei ihan mahdottomalta.

Pelkillä ulkoisilla puitteilla ei yleisömääriä taideta saada kohoamaan, jos suomalaisen futiksen taso ei nykyisestään huomattavasti nouse.

Eli parempi keskittyä olosuhteidenkin puolesta parhaimpaan mahdolliseen peliaikaan, eli kesään.

Pallon potkimisen taso on Suomessa sellainen ettei vaan jaksa kiinnostaa.

Pikkasen menee aiheen viereen mutta lyödään nyt löylyä lisää.

Suomessa ei ole ensinnäkään minkäänlaista futiskulttuuria. Paras potku persiille olis maajoukkueen menestyminen kansainvälisissä peleissä. MM- ja EM-karsinnoissa konttaaminen ei auta. Päinvastoin. Sillon olisi ihan sama mikä on vuodenaika ja mitä taivaalta sataa.

Ja turha Suomessa on haaveilla arvokisoista jos Azeria, Afganistania, Lihtensteinia, Mongoliaa yms. jalkapallon mahtimaita vastaan pelataan 0-0 tai jopa hävitään ottelut. Jos Suomen realistinen tavoite on kisapaikka, tuollaiset pelit pitäisi voittaa 5-0. Vasta tämän jälkeen voidaan alkaa odottaa/toivoa muilta apua esim. Venäjän ja Saksan ristiinpelaaminen tai näiden maiden pisteiden menetykset.

Ennen oli maajoukkue suomalaiselle urheilijalle kunnia-asia. Nykyään saa äkkirikastuneita miljonäärejä houkutella mukaan. Sama se on jääkiekossakin. Pelaajaa ei kiinnosta tai palkanmaksaja tai seuran sikariporras kieltää lähtemästä. Sitten kun saadaan avauskentällinen MYPA/HAKA-miehistöstä niin huh huh.

Ottakaa koppia ja jatkakaa muut tästä...

Miksei sitten Suomessa ole näitä tosifaneja jalkapallossa, jotka menevät katsomaan ja kannustamaan säällä kuin säällä? Onko se uskalluksesta kiinni, ei uskalleta "tunnustaa väriä"? Johtuuko se siitä ettei muut katso kieroon että mikä kummjainen tuokin on, vai mistä?
Minulla on oma suosikkijuokkueeni jota käyn melkein aina katsomassa vaikka se pelaakin nykyään 3-divisioonassa.

Nykyinen tilanne on varmaankin monen tekijän summa.

Mutta juuri tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että tuote nimeltä "suomalainen jalkapallo" ei oikein myy.

Onhan se vähän outoa, kun esimerkiksi Helsingissäkään ei löydy kunnolla väkeä pelejä katsomaan, vaikka HJK taistelee mestaruudesta.

Jalkapallo ei Suomessa ainakaan kansallisella tasolla liikuta massoja - valitettavasti.

Kait se johtuu siitä että se on niin paljon hienompaa kannattaa jotain liverpööliä tai muuta ulkomaanpellejoukkuetta.
Aikanaan kun menin katsomaan Hakan peliä juuri tuota pööliä vastaan olin oikeastaan tyrmistynyt kun kaikki kannatti sitä ulkomaanpellejoukkuetta, varmaankin olivat siitä ylpeitäkin. Hyvä etteivät sylkeneet "suomalaisten" päälle, niille harvoille jotka uskalsi kulkea valkomustissa.
Ihme kyllä HJK sai aikanaan tukea mutta sekin jäi käyttämättä hyväksi.

Suurin yksittäinen tekijä väen vähyyteen on futiskulttuurin puute. Se taas ei tule tuosta vaan nappia painamalla tai isoja toiveita juttelemalla.

Se vaatii useamman vuosikymmenen nousujohteisen käyrän. Tokihan suomessa palloa on potkittu vuosisata tosissaan ja edistystäkin on tapahtunut joka rintamalla.

Iso tekijä on ilmastomme. Toinen puoli vuodesta pelattiin ulkopelejä ja toinen talvisia lajeja. Kastijako oli erittäin jyrkkä ennenkuin alettiin rakentaa halleja mahdollistaen ympärivuotisen harjoittelun.

Ruotsissa sääolot ei paljoa meistä poikkea, mutta futiskulttuuri kuin eri maailmasta. Tuollainen kymppitonni on ihan normaalimäärä sarjaotteluissa. Jossain Tukholman paikallisessa puhutaankin sitten jo useammasta kymmenenestä tuhannesta. Ullevillekin taitaa vajaa 20 000 mahtua ja valtava on mekkala noissa kärkimatseissa tai paikallisten kohdatessa. Laulut raikaavat ja liput liehuvat läpi matsin. Tunnelma on ns. katossa.

Meillä voi jossain katsomon nurkassa 30 vierasjoukkueen fania heiluttaa lippua ja pitää mökää yllä parhaansa mukaan.

Ruotsilla on todella vahvat perinteet maajoukkueessa ja sen menestyksessä. Erittäin iso sykäys oli kun saivat MM-kisat järjestettäväkseen -58 ja etenivät Peleä, Garrinchaa ja Vavaa vastaan finaaliin asti. Tämä oli sellaista täsmäruokintaa mikä on tämänkin päivän suursuosion perustaa.

Briteillä taas futis on jo äidinmaidossa, ja siellä pelejä mennään katsomaan vaikka olisi millainen lumipyry tai räntäsade hyvänsä. Suurimmat katsojamäärät ja yleisöennätykset löytyvät ajalta maailmansotien välillä ja silloin ei häävit olosuhteet katsomoissa olleet. Kentät jäisiä ja sateet piiskasi. Tokihan silloin ei sitten muuta tarjontaa viihteen saralla ollut kuin murto-osa tähän päivään verrattuna. Nyt on ulkokuori kunnossa ja aina vaan väkeä piisaa. Se on sitä jalkapallo kulttuuria se.

Jos väkeä halutaan lisää katsomoihin, pitää tuotteen parantua. Pelaajien olla kiinnostavampia, seurajoukkueiden menestyä ja maajoukkueen päästä arvokisoihin.

Ei kovinkaan helppo yhtälö.

SM-liiga on hyvin näyttänyt miten käy kun tuote huononee. Reilu vuosikymmen jo siitä kun jellonat juhli MM-kultaa ja Koivun ja Lehtisen tapaiset pelimiehet otteli SM-liigassa.

Väkimäärät vähentyneet oleellisesti.

Mutta jos Vancouverista tulee se tavoitteeksi asetettu kulta ( en jaksa siihen uskoa), niin siitä siunaamasta kevään otteluihin tulee tuhat silmäparia lisää. Joka matsiin.

se lopulta on itsetuntokysymys suomalaisille.
odotetaan sitä tason nousua että saisi röyhistää rintaansa
ei juuri kukaan tunnustta avoimesti olevansa futisfani, kun Suomi "ei ole saavuttanut mitään".

siihen asti kelpaa mainita ennemmin vaikka Veikka Gustafsson tai cheerleadereitten em-kisat

-95 jälkeen kyllä leijonapaitaa on mennyt kaupaksi pilvin pimein.

suomalaiset on gloryhunttereita suuri enemmistö,
valitettavasti.

Surkeaa, ainoastaan TPS ja JJK kerää jonkun verran katsojia. Näistäkin JJK lähellä putoamista. HJK:n lukemat naurettavat verrattuna olosuhteisiin, menestykseen ja kaunpungin asukasmäärään.

TPS 4786
HJK 3502
JJK 3344
VPS 2506
Inter 2501
TamU 2320
Honka 2312
FC Lahti 2239
Haka 2090
KuPS 1867
IFK Mariehamn 1858
Jaro 1703
RoPS 1601
MYPA 1366

Miksi nämä ulkomaan joukkueet ovat täällä niin kovassa huudossa, vaikka todellisuudessa aika harvalla on mitään oikeaa syytä olla esim. Liverpoolin tai ManUn asiakas. Kuten FutisForumilla sanotaan, niin tällaiset ulkomaista futista seuraavat henkilöt ovat ns. mieshuoria. Naurettavimmillaan tämä ilmenee baareissa, jossa nämä mieshuorat laulavat television edessä. Suosittelen myös katsomaan YouTubesta pätkän, joka löytyy sanoilla Local Football, hieno pätkä!

Toisaalta ei tuo Allsvenskankaan tasoltaan ole lähelläkään Euroopan huippusarjoja, mutta siitä huolimatta siellä jengi viitsii seurata oman maan pelejä kiitettävällä aktiivisuudella. Mutta jostain syystä Veikkausliiga ei kelpaa meille suomalaisille, vaikka on varmasti tasoltaan lähempänä Allsvenskania kuin Allsvenskan Valioliigaa.

tämä...nim. sekakäyttäjä...kirjoitus.

Pieni poika siinä purkaa pahaa oloaan.

Haukkuu ulkomaisia futisjengejä kannattavia mieshuoriksi!

Tokihan futiksessa on hienoa kannattaa maajoukkuetta, mutta kyllä se seurauskollisuus on aina se a ja o. Tässä futis ja lätkä eroaa toisistaan kuin yö ja päivä.

Suomessa brittifutiksella on aina ollut suuri kannatus. Ainakin sotien jälkeisestä ajasta kun tippaus alkoi ja kiehtovat nimet ilmestyi kupongille.

70-luvun alusta meno senkun kiihtyi kun alettiin näyttää ligapelejä säännöllisesti televisiosta. Tokihan jalkapalloa oli ennemminkin näytetty elävissä kuvissa, mutta nyt sitä tuli suorana suoraan Englannista. Mustavalkoisena mutta ei osannut kukaan värejä tai HD-kuvaa kaivata.

1970-luvulla lauantaisaunan jälkeen katsottiin porukalla matsia kakkoselta(=siltä toiselta olemassaolevalta tv-kanavalta) ja kuunneltiin Aulis Virtasen selostusta: "Mustavalkovastaanottimissa kotijoukkue erottuu aavistuksen vaaleampiasuisena..."

Pelin jälkeen sitten kuunneltiin STT:n uutisista oikea vakiorivi. Ja jos pikkupojan vakiokupongissa sattui olemaan vaikkapa 11 oikein, niin sydän pamppaillen piti odottaa keskiviikkoaamuun asti, jolloin vasta lehdestä saattoi lukea, paljonko osumalla saisi.

Viikonloppuna ja alkuviikolla ehti miettiä moneen kertaan, miten "ison voiton" käyttäisikään.

Mukavia muistoja. Siitä lähtien on englantilainen jalkapallo ollut lähellä sydäntä.

jos kaikki pelit eivät päättyneet ennen iltaseitsemää, oikean rivin sait vasta STT:n iltakymmenen uutisista.

Ei yksinkertaisesti ollut muuta mahdollisuutta!

Ei vielä mitään tekstiteeveitä neteistä puhumattakaan. Urheiluruutuakaan ei vielä tullut lauantaisin. Oli sunnuntain itseoikeus.

Ainakin jossain vaiheessa alkoi alustavaa tietoa tulla voitonjaosta maanantai-illan kympin uutisissa. Täysosumien määrä sanottiin jo silloin.

Tiistaina seiskan uutiset sitten jo kertoi voitonjaon joka sitten keskiviikon lehdissä oli painettuna sanana.

Postiin taisi voitto tulla sitten parin viikon päästä? Kantaosa oli tärkeätä säilyttää ainakin protestien vuoksi. Niitähän oli silloin kohtuutiuhaan. Käsin kun tehtiin ruksit ja kalkkeeri jäljensi. Nimi- ja osoitetiedoissakin tulkinnanvaraa.

Tarkastaminen käsipelillä oli työläs homma varsinkin loton alkaessa. Paljon oli etupäässä naispuolista väkeä sitä tekemässä.

Pelit piti palauttaa keskiviikkona. Myöhemmin onnistui vielä torstainakin.

Pelien kierto oli siten n. viikko. Jos voittoa tuli niin ainakin toinen lisää.

Aika kontrasti jos vertaa tähän päivään missä voitetut rahat menee sisään jo seuraavassa lähdössä tai ottelussa:)

Ei kyllä pahemmin ollut peliongelmaisiakaan. Katki meni kyllä silloinkin ja nopeesti koska rahaa ei ollut siihen aikaan juuri kenelläkään peleihin pahemmin laittaa.

"Tokihan futiksessa on hienoa kannattaa maajoukkuetta,
mutta kyllä se seurauskollisuus on aina se a ja o. Tässä
futis ja lätkä eroaa toisistaan kuin yö ja päivä"

Saatoin käsittää väärin tämän, mutta oletetaan, että meni oikein. Väitätkö sinä Pool nyt, etteivät lätkäfanit kannata uskollisesti samaa seuraa? Vai väitätkö, että lätkäfaneille maajoukkueen tekemiset ovat huomattavissa määrin enemmän tärkeitä kuin futisjengille? Voi voi sentään....

Tuo mieshuora termi on ihan yleisessä käytössä jalkapalloa seuraavien parissa eikä siis minun keksintöäni. Terminä se vaan on minusta erittäin osuva.

Minua kun ei saa vaan ymmärtämään miten joku Juupajoella asuva voi "kannattaa" Liverpoolia ja "vihata" ManU ilman pienintäkään sidettä kumpaankaan seuraan, televisio ei kelpaa minulle siteeksi seuraan.

otetaan ensin esimerkki kotimaasta.

Kun Kärpät voittaa lätkässä, niin oulun seutukunta repeää viikoksi. TPS:n kohdalla aurajoen suisto ja Jokerien kohdalla Vantaan seutu sama juttu.

Mutta kun leijonat pelaa, niin koko (melkein) kansakunta pidättää henkeä ja MM-kultahuuma kesti puolisen vuotta.

Jalkapallossa veikkausliigan voitto juhlituttaa seuraavan yön ja futiksen maajoukkue menestyksen juhlinnasta ei vielä valitettavasti näyttöä.

Tiivistettynä: suomalaiselle lätkäniilolle maajoukkueen menestys on se kaikkein tärkein juttu. Sitten tulee se oma seura.

Futiksen isojen seurajoukkueiden ( Barcelona, Milan, Ajax, Bayern) kannattajille oman seuran menestys on kaikki kaikessa. Sitten jossain sen jälkeen tulee maajoukkueen menestys. Etelä-amerikka poikkeus koska sieltä parhaat pelaajat euroopassa: > sarjan taso kärsii. Varsinkin Brasiliassa koko maa pysähtyy viikoksi kun MM tulee.

Jopa umpinatiolistit britit pistää aina oman seurajoukkueen edelle. Vaikeahan olisi kuvitellakaan että Gerrard ja Rooney aidosti yhdessä riemuitsisivat voitosta:) Owenilta kyllä oli hyvin näytelty tuo maalin tuuletus. Kuinka moni manulainen siinä vuodatti sydänvertaan:)

Sekakäyttäjä....side kyllä voi olla ilman televisiotakaan. Se on just se juttu. Mutta jos sitä ei sisäistä...ei auta vaikka asuisit OLd Traffordin vieressä!

"Owenilta kyllä oli hyvin näytelty tuo maalin tuuletus."

Katkeraa tekstiä Liverpool"fanilta" :D

itsetuntojuttu on taustalla, kun fanitetaan ulkomaista seuraa.

sehän pelaa parempaa futista ja tunnelma on parempi vaikka tellistä katsoo.

edelleen sama itsetunto-ongelma näillä vesseleillä, jotka huorittelee toisia.

"eihän se Suomi-futis nouse,jos porukat kantaa penninsä maksukanavien ja fanikrääsän muodossa ulkomaille"
saarnaavat oikeinkannattamisen apostolit, joiden todellisena, tiedostamattomana motiivina on vain halu päteä olemalla suomalainen.

kun on valinnut lajikseen jalkapallon, pelaamisen ja /tai katselun, ei se tavalliselle suomalaiselle riitä, pitäisi päästä sinne arvokisoihin, mutta kun se vaadittava tasonnosto onkin kiinni näistä mieshuorista ja kendojanareista, jotka sotkevat hienot suunnitelmat kannattamalla väärin.

Mikäs sen kieltää kannattamasta sekä kotimaista, että ulkomaista seuraa? Kyllä itsellä ainakin on suosikit valioliigassa ja veikkausliigassa/divarissa. Tietenkin kannatan oman kaupunkini jengejä lajissa kuin lajissa. Se vasta huoraamista on jos vaihtaa kannattamaansa seuraa vähän väliä.

"Elämässä voi rakastaa 5-6 naista, mutta vain yhtä jalkapalloseuraa"

On pakko olla eräästä mainitsemastasi seikasta eri mieltä. Tai pikemminkin katsoa asiaa täysin eri näkökulmasta.

Tämä siis:

"Mutta kun leijonat pelaa, niin koko (melkein) kansakunta pidättää henkeä ja MM-kultahuuma kesti puolisen vuotta." .... jne


Pahoittelen leikattua lainausta mutten viitsi kopioida koko aihetta käsittelevää kirjoitustasi.

Nythän on niin, että jätät huomioimatta yhden todella oleellisen seikan, jonka vuoksi eksyt hieman harharaiteille.

Suomihan on jääkiekkokansaa. Tästä emme kaiketi ole eri mieltä. Tästä johtuen sattuu olemaan niin, että jääkiekon MM-kisoissa tämä "suuri massa" joka leijonien pelejä jännittää ja menestystä baareissa ja toreilla juhlii ei ymmärrä jääkiekosta oikeastaan yhtään mitään, eikä lajia edes seuraa kuin kerran vuodessa, MM-kisojen aikaan.

Totta kai myös jääkiekkoa ympäri vuoden seuraavat fanit ovat mukana MM-huumassa, mutta tuosta miljoonasta jännääjästä heitä on vain pieni murto-osa.

Jalkapallossa tälläistä huumaa ei olla koettu, koska Suomi ei jalkapallossa menesty. Siinä vaiheessa kun Suomi selviää arvokilpailuihin niin takaan ja alleviivaan, että juhlat kestävät yhtä kauan kuin jääkiekon MM-juhlat.

Tästä siirrytään takaisin itse pointtiin.

Uskon olevani kohtuullisen tavallinen jääkiekkofani, eli kannatan omaa seuraani (joka sattuu pelaamaan Liigassa) ja seuraan myös NHL:ää tiiviisti, sekä muita kiekkosarjoja ohimennen.

Omaan seuraani (joka sattuu olemaan Ässät) verrattuna, Suomen maajoukkueen tekemiset eivät kiinnosta paskankaan vertaa, olipa kyseessä sitten Olympialaiset tai varsinkin nämä joka keväiset MM-kisat. Niitäkin silti seuraan, ei siinä mitään.

Uskon siis hyvin vahvasti, että ne ihmiset jotka OIKEASTI ovat jääkiekon parissa kasvaneet ja YHDELLE seuralle sydämensä myyneet (kuten sinä futiksen parissa Poolille) asettavat AINA sekuntiakaan miettimättä seurajoukkueensa maajoukkueen edelle.

Se, että maajoukkueen etusijalle asettavia ihmisiä on enemmän kuin näitä itseni kaltaisia, kertoo ainoastaan siitä kuinka suuri laji jääkiekko Suomessa on. Leijonien otteita seuraavat sydän kurkussa nekin, jotka itse lajista eivät ymmärrä sen enempää kuin meikäläinen modernista tanssista.

Nämä kaksi kiekkofani-ryhmää on syytä pitää erillään mielipiteitä seurojen ja maajoukkueiden tärkeysjärjestyksistä yleistäessä.

Itse Englannissa paljon aikaa viettäneenä en allekirjoita tragedianin mielipidettä, että seurajoukkue tulisi ennen maajoukkuetta. Käyhän seuraavien MM-kisojen aikaan katsomassa Englannin peliä jossain ei-turisti pubissa, niin voin taata, että tunnelma on agressiivisen kiihkeä. Siinä maassa jalkapallo on se asia, mikä nostattaa kansallistunteen ja mistä he haluavat olla ylpeitä.

Seuraava onkin jo sitten uskomus, että väitän näin olevan ainakin myös Saksassa ja Italiassa.

Kyse oli omassa kirjoituksessani jääkiekosta.

Jalkapallon suhteen tilanne saattaa toki olla monessa maassa täysin eri.

Ja nauttivathan jalkapallon EM ja MM-kisat täysin eri arvostusta kuin lätkän MM-kisat.

olet yössä jälleen.

minulla on muutama tuttu pelannut englannin aladivisioonissa aikanaan. ja kyllä se niin on että monelle britille seurajoukkue on ainut jolla on jotain merkitystä.

eli pääsääntöisesti brittifaneille ykkösenä tulee seurajoukkue ja sen jälkeen maajoukkue.

ps: et näköjään kovin läheltä siellä briteissä lajia seurannut.
se on juuri sama juttu kuin suomen lätkämaajoukkueenkin kanssa, niin kuin joku tuossa kertoi. siellä on oikeita faneja ja sitten on näitä mm-kisa faneja joilla ei koko lajista ole tietoa pätkänvertaa.

oikea fani asettaa aina seurajoukkueen edelle, pitäisihän tämä nyt kaikkien tietää?

Poolin elämä perustuu erimaalaisen seuran kannattamiseen, sullakin on yksi elämä, kannattaisiko sen aikana käydä paikanpäällä.

Saisit hieman laajempaa näkökulmaa mistä on kyse.

Mutta kun ei uskalla kotomaasta lähtee..

Samaa mieltä näistä Suomen lätkämaajoukkue-faneista. On oikeita faneja ja sitten on näitä "faneja", joita näkee esim. MM-kisoissa kun kuvataan katsomoa. Jotkut nukkuu pelin aikana, toiset juovat (vielä) olutta, ja jotkut riehuu muuten vaan, ja yhteistä kaikilla näillä "fanella" on se että niillä kaikilla on leijonapaita päällä.

Tietäisitpä Viiksi-Vallu-kyssäri edes joskus mistä puhut! Johan sinun tarinasta näkee, että taas mennään pelkällä mutulla, kun minä puhun englantilaisista, niin sinä briteistä. Johan lapsikin tietää mikä ero niillä on. Esitän sinulle nyt kysymyksen ja voit siis vastata omien tuntojesi mukaan, että miksi luulet Brittein saarilla tiukasti pidettävän kiinni omista maajoukkueista ja ei pelata britteinä?

Huomasin, että King Valdemar on tullut viikonlopun vietosta ja unohtanut antoisan keskustelumme, niin ajattelin ystävällisesti nostattaa tätä vähän, jotta saisin kysymykseeni vastauksen. Ei siis mitään kiirettä....

olisin myös nikkisi kaltainen, jos vain yksi elämä olisi tiedossa.

kolmella joukkueella edelleen mestaruusmahdollisuudet.......

ja katsojia niukasti yli kymppitonnin seitsemässä matsissa. Just yli 1500 per matsi!

Onkohan tosiaan ihan järkevää venyttää ratkaisuja tänne lokakuun synkkyyteen. Tänään äänestettiin kyllä aikalailla jäämällä kotiin peiton alle. Vesisade ja koleus ei teho yhdistelmä maassa missä on totuttu kesälajit pelaan kesällä.

Päätöskierros pelastanee paljon koska Tepsin ja Honkan kapina kerännee ainakin 5000 jos hiukankin ilma suosii. Ja luulisi Klubinkin keräävän ainakin saman verran todennäköisiin mestaruusjuhliin.