Mitä Mikkelistä jäi käteen?

Kaksipäiväinen ravitapahtuma on taas vierähtänyt ja on aika laittaa viikonloppu pakettiin.

Aloitetaan yleisistä teemoista. Sää suosi ja järjestelyt näyttivät toimivan. Sateen uhkaa ei ollut missään vaiheessa ja tulostaso kertoo kaiken radan kunnosta. Jäähallissa perusmeininki ja ainakin yksi allekirjoittanutta eniten viikonlopun aikana sävähdyttänyt hetki tapahtui juuri jäähallissa. Agentsit vetivät tänään ansiokasta settiä ja kesken keikan jättiruudulla alettiin näyttää aikaisempien vuosien ST. Michel-lähtöjä. Kahden biisin välissä soiton ollessa hiljaista kajahtaa scriinin kaiuttimista RUNSAAT SATA METRIÄ STARTTIIN! (jokainen voi arvata kuka kyseessä...) ja kyllä "Il fantastico, veni vidi vici, ihmehevonen" - fiilistely on aina vaan aivan priceless-osastoa...

Hienoja kamppailuja ja hyvää urheilua. Sitä saatiin koko rahan edestä ja selvästi näki, että montaa hevosta oli viritetty viikonloppua varten. Itse päälähtö oli aivan hieno ja varmasti paras hevonen voitti. Suomalaiset kai vissiin tekivät mitä vain kykenivät ja hyvä niin.

Tietysti muutaman täytelähdön taso olisi voinut olla parempi. Ehkä ensi vuonna voisi miettiä hiukan tarkemmin sarjamäärityksiä ja 12 lähtöä ei ole välttämättä ajaa kumpanakaan päivänä. Lisäksi voi ottaa tavoitteeksi tiivistää aikataulua -> kaikki turhat hehkutukset yms. ennen raveja ja jouheva kisojen läpivienti.

Niin ja sitten se suuri pettymys. Joku lupaili tinasotilaita ja mieli oli korkealla. Mutta ei näkö-eikä kuulohavaintoja tinasotilaista! Selitykset on nyt paikallaan, ostin uuden videokamerankin ja 10000 megapikslein järjestelmäkamerankin.

Mutta se siitä ja katseet kohti kuninkuusraveja!