Erään petsilesken tarina

Oli taas keskiviikko. Pertsa istui sohvalla hevoslehdet edessään ja tuijotti urheilukanavaa. Sitähän se aina oli. Tv:stä tuli V5-ohjelma ja Pertsa oli valmiina aloittamaan sen taas. Nimittäin sen kuskien haukkumisen kun ei ne taaskaan ajaneet niin kuin Pertsa halusi. Jotain teivaisia ja moilasia ne oli, en minä tarkemmin niiden nimiä muistanut. Ja Kontio. Sitä Pertsa vihasi oikein erityisesti. Oli kuulemma ihan iltaruskon miehiä eikä osannut ajaa ollenkaan. Mutta enpä minä enää jaksanut niin kuunnella.

Olin minä joskus yrittänyt sitä ohjelmaa Pertsan kanssa katsoakin. Mukavan oloinen kalju ja se rillipäinen mies siellä hymyilivät. Kerran minua oli naurattanut sen rillipään vitsi, mutta se loppui lyhyeen kun Pertsa kääntyi katsomaan minua oikein vihaisesti ja totesi, että tuokaan mies ei kuule ymmärrä raviurheilusta yhtään mitään. Nykyään istun sitten keittiössä ohjelman ajan.

Yks Pertsan petsarikaverikin kävi joskus siinä. Kasaksi ne sitä kutsui, oli kuulemma kova pelimies. Kasa vihasi nuorempia pelimiehiä kovasti ja kutsui niitä nettihiiriksi. Siinä ne sitten vaahtosivat koko illan manaten nettihiiriä ja kuskeja. Suosikkien vihjaaminen ei kuulemma ollut vihjaamista ja juoksunkulut oli pelkkää paskaa. Vaikka enhän minä ymmärtänyt mistä ne puhui.

Kerran siellä ohjelmassa oli joku totomestari. Oli kai voittanut jonkun totokisan. Pertsa suuttui ihan mahdottomasti ja haukkui sen nettihiireksi, jolla oli käynyt hyvä tuuri. Kasa oli kuulemma paljon parempi. Olin hiljaa ja nyökyttelin.

Kerran siellä ohjelmassa kehuttiin jotain sapliinia. Joku hevonen se kai oli. Pertsa hermostui siitäkin. Oli kuulemma ranskalainen toppari ja jenkit oli paljon parempia. Sitäkään ei voinut ymmärtää, jos ei ollut katsonut raveja 30 vuotta niin kuin Pertsa. Jonkun Finlandian voitti kai joku ösöödeföö tai mikä lie. Pertsa sanoi että sekin on ihan täysi toppari. Ei sillä, että olisin tiennyt mikä se sellainen toppari on.

Pertsa oli nuorempana kiertänyt raveja ravibusseissa ja pelannut vähän korttiakin. Nykyajan nuoret pelasi pokeria netissä ja sitä Pertsa vihasi syvästi. Ei ne kuulemma mitään osanneet ja Pertsa olisi ne kuulemma ihan varmasti sökössä voittanut. Olihan se Pertsa itsekin sitä nettipokeria kokeillut, mutta kaikki rahat meni kun ei se oikein osannut sitä hiirtäkään käyttää. Kasakin aina niitä nettipokerinpelaajia haukkui.

Lehtivihjeet oli kuulemma tälläkin viikolla ihan perseestä. Toimittajat eivät kuulemma ymmärtäneet mitään raviurheilusta. Sitä minä vaan jaksoin ihmetellä, että miksi se Pertsa ne vihjeet sitten kuitenkin aina kopioi.

Kerran Pertsa voitti muutaman tonnin sitten siitä V5:stä. Sinä iltana se oli ihan mukava, melkein semmoinen kun se oli silloin kun me tavattiin. Minun olikin ollut sitä oikeaa Pertsaa jo ikävä.

Niillä voittorahoilla se kustansi meidät sitten Teivoon. Siellä oli jotkut isot ravit ja Pertsa hommasi meille paikat istumakatsomosta. Kasa ja joku toinen kaveri tuli meidän kanssa samaan pöytään. Aluksi oli ihan mukavaa, mutta kun Pertsa sai vähän kaljaa se alkoi taas kehua kuinka se oli juossut nuorena sata metriä 11 sekuntiin ja voittanut mitalin nyrkkeilyn SM-kisoista. Minä en niitä kyllä sen nuoruudesta muistanut, mutta en viitsinyt sanoa mitään. Sitten se näki jonkun metsäneuvoksen tai muun ison kihon ja riensi vatkaamaan sen kättä. Metsäneuvos ei tuntenut Pertsaa, mutta yritti olla kohtelias. Sen jälkeen Pertsa tuli takaisin pöytään ja haukkui kuinka silläkin miehellä on raha noussut hattuun, kun ei muka enää kehdannut tuntea. Vastahan he olivat Vieremän puuraveissa nähneet. Siis vuonna –78.

Joskus minä mietin, että miksi se Pertsa niitä raveja viitsi katsoa, kun sillä on koko ajan niiden takia niin paha mieli.