Jääkiekkomme tila

Noin yleisellä tasolla voidaan ajatella ikäluokissa tason/määrän laskeneen ja paljon.Tästä esimerkkinä käy nyt 20v. kisajoukkue ,jossa Suomen joukkueessa on pelaajia monesta(4)ikäluokasta.Hädin tuskin puolet joukkueen pelaajista on maksimiikäluokkaa ko. joukkueessa.Ja sitten ,kun tulee vastaan isot,partaset ,hampaattomat "äijät" niin pikkupojat on kusessa.Älkääkä kukaan sanoko ,että nää nuoret on parempia,koska lähtökohtaisesti näin nuorissa pitäisi vanhempien olla aina pystyvämpiä poikkeus tapauksiakin pitää ja voi olla ,mutta ei puolet joukkueesta.

JÄÄKIEKKOMME TILA ON PUOLIKARKEA PILA!

pitäisi palata takaisin 12 joukkueen sarjaan, josta vain kuusi joukkuetta pääsisi playoffeihin. karsintaan joutuisi kaksi heikointa karsimaan mestiksen parhaiden kanssa.

saataisiin runkosarjaan vähän enempi panosta... eix jee..

pitää ottaa huomioon se, että nyt nuorten maajoukkueesta ulos kasvava ikäluokka on mahdollisesti yksi huonoimmista koskaan suomessa.
tästä syystä pelaajia oli mukana myös nuoremmista ikäluokista (jotka ovat paljon lupaavampia) huomattavan paljon.

se ei silti muuta sitä tosiasiaa että virheitä on tehty juniorikasvatuksessa.

-kaikki pelaa periaatteesta on päästävä pois ja nuori suomi sekoilut lopetettava.

-juniorijoukkueisiin ei saa mahduttaa neljää kentällistä vaan kolme, jotta peliaika lisääntyy jokaiselle. samalla heikompia pitää siirtää omien tasoistensa kanssa pelailemaan ja kehittymään, kakkos ja kolmosjoukkeisiin.

-parhaiden / taitavimpien on saatava pelata paljon, paljon, paljon ja heille on annettava vastuuta. muussa tapauksessa huippuyksilöitä ei tule.

samalla on pakko huomauttaa siitä, että sm-liigan joukkueiden määrällä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. liigan joukkueiden vähentäminen ajaisi nuoret pelaajat kehittymään mestikseen, jolloin kiekkoilun taso romahtaisi.

siitä olen samaa mieltä, että karsinnat on oltava olemassa, kuten nyt keväällä tulee olemaankin.

ongelmana on vaan se, että mestiksessä on maksimissaan kaksi joukkuetta (kookoo, sport) jolla on oikeasti taloudellisia mahdollisuuksia liigaa pelata.

"Älkääkä kukaan sanoko ,että nää nuoret
on parempia,koska lähtökohtaisesti näin nuorissa pitäisi vanhempien olla aina pystyvämpiä poikkeus tapauksiakin pitää ja voi olla ,mutta ei puolet joukkueesta. "

minä sanon.

80-luvulta lähtien aina välillä on sattunut kohdalle surkeita ikäluokkia. sille ei mahda mitään.

kysykää vaikka ruotsilta, tsekiltä tai usalta.

Nuorten MM-kisoissa menestys oli odotetun kehnoa, mutta kylllähän tunnelin päässä on taas kerran valoa.

Ikäluokat 88-90 ovat varsin vaisuja, joten ensi vuonna tuskin menee tämän paremmin, mutta ikäluokat 91 ja 92 vaikuttavat todella kovilta.

Näistä Nuori Suomi projektien haitoista on puhuttu jo aivan tarpeeksi, mutta ongelma on mielestäni vielä syvemmällä suomalaisessa kulttuurissa.

Ongelmana on se, ettei Suomessa osata päättää halutaanko menestyä urheilussa vai kasvattaa nuorille mukavia harrastusmahdollisuuksia tukehduttamalla samalla tulevaisuuden huippu-urheilun.

Nythän asioista on päättämässä viisi-kuusikymppisiä poliitikkoja, jotka eivät ole koskaan urheilleet päivääkään ja asettavat urheilullisuuden edelle sen, että kaikilla on mukavaa, ketään ei satu ja kaikki pääsevät tasapuolisesti tekemään yhtä monta maalia.

Jääkiekko on raudanlujaa huippu-urheilua jo junioreille ja esim. Kanadassa tämä ymmärretään. Suomessakin pitäisi mahdollisimman pian ymmärtää, tai muuten tipahdetaan kelkasta. Ja jollei nuoresta ole urheilijaksi niin ainahan voi sitten ryhtyä pelaamaan pesäpalloa.

<<< siirretty viesti >>>

Häpeällistä missä jamassa on jääkiekon tulevaisuus, hädin tuskin Latviat yms. enää voitetaan.

Jääkiekkoa ei missään tapauksessa saa näyttää millään maksuttomalla kanavalla joku voi pian innostua harrastamaan sitä. Leikki leikkinä tosiasia on että ennen kun kolmonen näytti joka viikko jonkun pelin niin tuli seurattua lätkää, nyt ei ole hajuakaan mitä siellä tapahtuu kotoisessa sm liigassa.

Tuo pelien katoaminen maksullisille kanaville on varmasti vähentänyt monen mielenkiintoa liigaa kohtaan.

Samalla tosin liigaa ja seurojahan ei tämä kaiketi kiinnosta, niin kauan kuin halleissa katsojien määrä nousee...

Tämähän on itseasiassa kaksinkertainen hyöty seuroille. Paremmat lipputulot ja suuremmat tv-korvaukset.

Ja valitettavasti menestymiseen tai edes kilpailemiseen tarvitaan rahaa. Paljon rahaa.

Ja suurimmat rahat taitavat kääriä pääsääntöisesti ne ulkomaanavut, jotka vievät välillä "pakosti" peliaikaa kun niille noita suurimpia summia maksetaan.

Pelaavat siis vaikkei aina tulosta ihmeesti tai ainakaan suhteessa palkkapussiin ihan hirveästi synnykään.

Joskus aiemmin näitä ulkolaisia pelureita oli ehkä vain pari per joukkue, mutta olivat sitten tasokkaampia. Nyt niitä voi käydä testeillä tai muutoin 3-7 kaudessa vähän joukkueesta riippuen.

Joukkuiden menestymispaineet ja keskinäinen nokittelu palkoissa ovat kai sitten pakottaneet siihen, että "omia" tai sanotaanko kotimaisia junioreita ei voi kahta kentällistä olla per joukkue SM-liigajoukkueilla pelaavassa kokoonpanossa. Pikemminkin vain yksi kentällinen kokoonpanossa ja sekin saa peliaikaa niukalti.

Eli RAHA on osasyyllinen,Suomalaisen kiekkokulttuurin katoamiseen! On paljon taitavia kavereita kurvailemassa ulkojäillä,koska ei kaikilla vanhemmilla ole varaa maksaa 200-300e kuukaudessa seuroille läpi vuoden,että poika tai tyttö pääsee pelaamaan juniori joukkueeseen PISTE.JA HUOM!!! Osa myös lopettaa ja/tai siirtyy
reikä pallon pariin eli salibandyn.

totta puhut joka sanan .

Suurin vihollinen on yli-innokkaat vanhemmat, jotka ovat itse päättäneet omasta kullannupusta tulevan uusi Gretzky, vaikka lahjoja ei ole nimeksikään. Ja harvoin asiasta edes kysytään kullannupulta!

Itse juniorikiekkoa SM-tasolla 70-luvun alusta pelanneena muista hyvin, kun juniorijoukkueet olivat kaksivuotisia. Ja itse kuuluin siihen ryhmään, jonka oli erittäin vaikea mahtua joukkueeseen, kun olin sitä nuorempaa ikäluokkaa. Tuolloin jäi peliaika kortille ja monet olivat ne teipillä päällystetyt mailanpäät, jotka tuli hampain nakerrettua hajalle vaihtopenkin päässä.

Kuitenkin hinku harjoitteluun oli kova, ja kehitystä tapahtui, kun sai treenata vuotta vanhempien kanssa. Ja tietoisuus siitä, että seuraavana vuonna kuuluisi itse tuohon vanhempaan ikäluokkaan, ja saisi todella paljon peliaikaa, helpotti kun suurin itutus iski päälle. Ja kyllä harmitti, kun se oman joukkueen tähti sai tehdä periaatteessa mitä halusi. Niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Elkeet olivat suuren mestarin jo 12- vuotiaana. Ja niinhän tuosta pojasta tulikin yksi jääkiekkohistoriamme tunnetuimmista pelaajista... Silloin annettiin vähän ns. löysää, koska jos löysää ei tullut, ilmoitti poika vaihtavansa verivihollisten leiriin.

Mutta sitten hyvinvoinnin myötä 90-luvulla saapuivat nämä itse poikasina kiekkoa pelanneet iskät kaukalon laidalle, ja vaatimalla vaativat tasapuolista peluuttamista. Ja niinhän Suomen kaltaisessa sossedemokratiassa on totuttu tekemään. Kaikille peliaikaa tasaisesti.Vähemmän kilpailua, enemmän tasa-arvoa ja kaikille hyvä mieli..Diivat kuriin, ettei kullanupulle tule paha mieli. Voisi myös verrata siihen, että koulun alaluokilta poistettiin numerolliset todistukset. Ettei vaan jollekin tule paha mieli, kun saa vitosia ja kutosia kun toisilla ysejä ja kymppejä. Näin poistettiin kilpaileminen lapsilta jo koulussa. Kovaa on sitten aikanaan herätä todellisuuteen kun maailma perustuu täysin kilpailemiseen ja paremmuuteen.Kaikistahan ei tule Gretzkyjä eikä Einsteineja..

Nyt vaan odotetaan mitä Jääkiekkoliitto keksii tilanteen parantamiseksi. Mutta vaikeaa voi olla, sen verran passivoitunutta meidän nörtti-ikäluokat on. Juha Väätäinen puki sen hienosti sanoiksi kun häneltä kysyttiin, että miksi meiltä ei enää tule hyviä kestävyysmatkojen juoksijoita. Ero kuulemma on siinä, että samaan aikaan kun Kenialainen nuori juoksee 2 x 10 km kouluun ja takasin 5-6 kertaa viikossa niin meidän pullamössövekarat kinastelee koulutaksin takapenkillä munkkirinkilästä! Voisiko sen paremmin sanoa?

Varmaan on oma osansa sopassa tuolla tasapuolisella peluuttamisella (tai ainakin se syyksi haetaan kun ei muutakaan ole tarjolla).

Tosiasia on myöskin se, että mm. aikaisemmin sählyä ja nykyisin salibandyä pelataan paljon enemmän kuin joskus ja se vie mennessään myös osansa mahdollisista jääkiekkoilijoista, jotka ennen olivat varmaankin vain jääkiekkkoilijoita.

Mutta tasojoukkueet ovat olemassa esim. tällä kaudella 1998-syntyneille eli 10-vuotiaille. Kolme tasoa eli A, AA ja AAA. Jos tätä ennen tehdään tasojoukkueita (siis siinä vaiheessa kun jotkut vasta aloittavat tai aloittelevat koko lajia), niin harrastajamäärä tulisi tippumaan radikaalisti. Kun sieltä muista ja myöhemmin juuri tätä lajia aloittaneista nousee sitten niitä lahjakkaimpia myöhemmin "hyvällekin" tasolle.

Omasta mielestä tasojoukkueita ei pitäisi tuonne alle 10-vuotiaille tyrkyttää, koska kyllä esim. tuolla 98-ikäluokassakin jo näkee eri tasoilla ne erot selkeästi ja sieltä se oma sopiva ryhmä yleensä löytyy. Monilla pääkaupunkiseudun "kasvattajaseuroilla" onkin yleensä samassa ikäluokassa parikin ryhmää, jotka pelaavat sitten eri tasojoukkueissa.

Eli vähän vaikea on tuon tasapäisen peluuttamisen 9-vuotiailla ja sitä nuoremmilla todeta olevan se SUURIN SYY siihen, että 20-vuotiaiden joukkue ei pärjää Nuorten MM-kisoissa. Tai ainakin se on sitten kaukaa haettu juttu.

Syitä on todella monia;

- takavuosia laajempi lajikirjo, uusia lasten suosikkeja on karting, salibandy, jalkapallo, koripallo, lumilautailu, skeittailu.

- ulkojäiden katoaminen etelä- ja keski-Suomesta.

- lasten liikunnan määrän putoaminen.

- eroperheiden lukumäärä, harva yh-äiti kuljettaa poikaa 10 vuotta harjoituksiin.

- nykyvanhempien usko siihen että 2-4 ohjattua harjoitusta/vko tekee pikkupojasta pelimiehen on absurdi.

-80 luvulla tulivat videot kehiin. Filmejä vuokrattiin ja niitä katseltiin kasapäin. Ei tehnyt mieli ulos pelaamaan.

Sitten tuli playstationit. Aikaa vietettiin vielä enemmän sisällä pelaamassa. Ei tehnyt mieli ulos pelaamaan.

Nyt on netti yhden vuosikymmenen jo hallinnut. Vie vielä enemmän lasten aikaa. Ei sitäkään vähää tee enää mieli ulos pelaamaan. Tai edes jäähalliin, jos ei vanhemmat patista.

Tiivistettynä: suurin ero on siinä että 60- ja 70- luvuilla nuijat aina halusi pelata jotain. Urheilla siis. Eikä ilma ollut siihen este. Lumet luotiin jäältä ennenkuin peli pääsi alkamaan. Silloin tosiaan talvella aina oli jäätä. Jo järvelle meno hiihtämällä tai fillarilla kävi kuntoilusta. Samoin lumitalkoot. Kesät sitten pelattiin pesistä, futista tai yleisurheiltiin. Joka ainoalla normaalilla terveellä nuorukaisella oli aika kova kunto. Parhaat sitten jatkoi seuratasoille ja siitä sitten aina ylemmäs. Valinnanvaraa oli koska 95 % lapsista urheili.

Tänä päivänä ei nuo fyysiset harrasteet kiinnosta enää kuin osaa lapsista. Heilläkin se pitkälti on ohjattua. Muutama tunti viikossa. Vähemmän näkee enää sitä että pelattaisiin koko vkl valoisa aika. Tai näkee....netin pelien kimpussa.

Seuraukset on aika helposti arvattavissa.

Harrastaja määrät eivät ole tippuneet ainakaan silloin ,kun 88,89,90 ikäluokat ovat aloittaneet jääkiekkoharrastuksensa päinvastoin.Mutta olisikohan tason laskun kanssa jotain tekemistä näillä tosiasioilla ,että esim. 88 ikäluokka on ensimäinen ikäluokka jolla on ollut uransa alusta lähtien taklauskielto,lyöntilaukauskielto,poikkikentän pelimuoto,rajoitettu vaihtoaika,reikäkiekko ym..Itse olen seurannut 87 syntyneen poikani aikakautta ja voin selkeästi todeta myös runsaan materiaalin ja massan hukkaamista ainakin Tampereen seudulla seurojen olemattomalla ja yhteistyöhaluttomalla toiminnalla.

Sukupolvien pitääkin olla erilaisia, mutta kyllähän se totta on että nykyään ollaan laiskempia.

Jyväskylä ja Kuopio, edelläkävijät.

Kuopio tuottaa lahjakkaita nuoria vuodesta toiseen, Jyväskylässä aloitettu projekti ja kiekkoilijoiden ammattikorkea auttaa nuoria kehittymään junnusta pitkälle.

Ei se Suomi sieltä kovien jääkiekko maiden joukosta mihinkään tipu, aina on mitali kisoista (siis ihan miesten kisat) tullu vaikka kuinka ennen kisoja arvostellaan. Liian kriittistä porukkaa nykyään.

Jääkiekkomme tämänhetkisen tilan syyksi nostaisin päälimmäiseksi yhden syyn:

Pelaajien henkilökohtaisen taidon kiekon kanssa.

Siinä missä venäläinen/kanadalainen antaa jatkosyöstön suoraan syötöstä, suomalainen joutuu ottamaan kiekon haltuun ja jatkamaan vasta siitä. Monta potkua/sekuntia on jo hävitty.
Siinä missä venäläinen antaa ratkaisevan lättysyötön läpi hyökkäysalueen, suomalainen pelaa taaksepäin puolustajalle ja pahimmillaan ajaa syötöllään pakin totaaliseen umpikujaan => Seuraa kiekonmenetys ja vastutajan vastahyökkäys organisoimatonta puolustusta vastaan.

No mistä tämä henkilökohtaisen taidon puute sitten johtuu?

Voisimme ikuisuuteen asti kiistellä eri syistä kuten peruskoulusta, juuston kilohinnasta, kuun vetovoimasta aina naispappeuteen asti ja muihin asioihin jotka vaikuttavat toisiinsa. Haluaisin kuitenkin listata muutaman oleellisen asian jotka ovat johtaneet nykyiseen tilaan:

- Harjoitusmäärät

Tällä hetkellä juniorimme häviävät härjoitusmäärissä jääkiekon huippumaille useita tunteja viikossa. Kuinka kauan meillä on varaa antaa moinen tasoitus?

- Sisäinen kilpailu

Minä en millään saata uskoa että Koivut, Ruudut, Ville Peltonen ja Teemu Selänne ovat syntyjään olleet niin valmiita lahjakkuuksia että ovat voineet ottaa junnuvuodet lunkisti ja vain odottaa NHL draftia. Siellä on omien epäonnistumisten, omien heikkouksien huomaamisen kautta opittu kehittämään itseään. Treenaamaan kovemmin.
Mikä ajoi juniorit tuolloin omalla ajalla treenien jälkeen ulkojäille neppailemaan kiekon kanssa? Kesällä pururadalle ja punttisalille?
No tietysti suunnaton halu kehittyä paremmaksi pelaajaksi. Puutteellista jääaikaa oli pakko korvata jollain muulla toiminnalla. Tämä "kaikki pelaa"- systeemi on tuonut tullessaan sen sivuvaikutuksen että palo kehittyä maailman parhaaksi on ainakin alitajuisesti hiipunut. Peliaika on taattu jokatapauksessa vaikka kuinka taapertaisi kentällä.
En tiedä varmaksi nykyisten junnujen ammattiylpeydestä mutta itseäni vittutti sunnattomasti jos hävisi kaksinkamppailuharjoituksen joukkuetoverilleen saati vihulle itse pelissä. Ei auttanut kuin hankkia lisää taitoa ja potkua hartioihin niin jo rupesi rauta/liha tottelemaan. Taisi siellä muutama nykyinenkin SM-tason pelaajakin löytää itsensä ketarat ojossa jään pinnasta. Siitä huolimatta sen treenimäärän olisi pitänyt olla suurempi ja tehokkaampaa jotta samoissa ympyröissä pyörittäisiin. En ole katkera mutta kuitenkin...

- Säännöt ja ikäluokat

Tänä päivänä annamme hirmuisen tasoituksen vastustajille juuri ikäluokissa 8-12v. Tuolloin ihimislapsi on parhaimmillaan omaksumaan uusia asioita. Järjettömien lämäri- ja taklauskieltojen seuraukset on nähtävissä juuri nyt kun pelaajamme eivät saa kiekkoa maaliin. Lisäksi kun pelataan vain pienellä kentällä niin pelaajamme eivät omaksu käyttämään tyhjää tilaa yhtä tehokkaasti kuin pahimamt kilpailijamme. Taklaukst, lämärit ja iso kenttä käyttöön.

- Yleinen kuntotaso

Kuten eräs ystävämme jo yllä mainitsi. Lapsukaisille on tullut paljon muuta puuhaa pallon perässä säntäilemisen sijaan. Motoriset taidot eivät kehity enään ikäänkuin itsestään.
Uskaltaisin kuitenkin väittää että aikaimme huiput ovat fyysisesti paremmassa kunnosssa verrattaen huippuihin 30 vuotta sitten. Johtuen valmennuksen tasosta. Keskimääräisesti ollaan kuitenkin tultu alaspäin ja se on aina pois huippu-urheilulta.

No mutta kolikolla on aina kaksi puolta...

Liian varhaisessa vaiheessa lapselle ei saa antaa kuvaa että elämän ykkösprioriteetti olisi jääkiekkoilu tai mikään urheilu. Muistuttaisin kolmen kultaisen K:n säännöstä.

Koti
Koulu
Kiekko


Niin kauan kuin harrastustaq rahoitetaan vahempien rahapussista, on jokaiselle pojalle/tytölle taattava tasavertaiset mahdollisuudet tuoda oma osaaminen esille. Vai halusisitko sinä maksaa yli 500e kaudessa varusteineen ja lisensseineen vain nähdäksesi lapsesi istumassa vaihtopenkillä? Haluatko sinä lähettää lapsesi 5:30 lauantai-aamuna jonnekkin Pietarsaareen 500km pelireissulle vain istuakseen 2,5 erää vaihtopenkillä?

Oli miten oli, tämänhetkinen systeemi ei tuo meille riittävästi huipputason pelaajia jotka kykenevät ratkaisemaan otteluita.

Suomessa on roppakaupalla taitavia junnupelaajia. He eivät vaan saa tilaisuutta näyttää kykyjään kun valmentajat maajoukkueissa ovat liikaa sidoksissa paikalliseen kiekkoon (esim. Rautakorpi Tampereelle). Tilaisuuden antaminen kavereiden lapsille tai tuttujen valmentajien pelaajille vie motivaatiota oikeasti lahjakkailta junioreilta.

Monta hyvää asiaa oli otettu esille tuossa Free Bird:in kirjoituksessa liittyen harjoitusmääriin jne. Muutama kommentti kuitenkin.

"Tänä päivänä annamme hirmuisen tasoituksen vastustajille juuri ikäluokissa 8-12v. Tuolloin ihimislapsi on parhaimmillaan omaksumaan uusia asioita."

Tämä on aivan totta, mutta silti tuo samainen aika on lapselle paljon muutakin kuin vain taistelua jostain pelipaikasta tms. Ainakin tuossa 8-9-vuoden iässä.

"Järjettömien lämäri- ja taklauskieltojen seuraukset on nähtävissä juuri nyt kun pelaajamme eivät saa kiekkoa maaliin."

Paha varmuudella sanoa, mutta veikkaisin että suurin osa maaleista tehdään huipputasollakin muutoin kuin lämärillä. Toki sen taitaminen, harjoittelu ja sen osaaminen ei ole paha homma ja sitähän voidaan (ja kaiketi tehdäänkin) monessa junioriseurassa. Taklausten osalta noissa 8-12-vuotiaissa on niin suuria kokoeroja, että jonkinmoinen kielto tässä on varmaan paikallaankin. Se mikä on "oikea ikä" alkaa lämäämään ja taklaamaan on sitten vaikea ainakaan minun sanoa.

"Lisäksi kun pelataan vain pienellä kentällä niin pelaajamme eivät omaksu käyttämään tyhjää tilaa yhtä tehokkaasti kuin pahimamt
kilpailijamme. Taklaukst, lämärit ja iso kenttä käyttöön."

Tämän osalta pitää sen verran oikaista, että mainittu 8-12-vuotiaiden haarukka pelaa pikkukentällä 8-9-vuotiaana. Jo 10-vuotiaat ja sitä vanhemmat pelaavat sekä isolla kentällä että perinteisellä mustalla kiekolla; ja tässä ikäryhmässä on myös tasojoukkueet.

Ja se täytyy todeta, että 8-9-vuotiaat pelaavat ainakin harjoituspelejä isolla kentällä ja mustalla kiekolla. Mutta jos tuon ikäiset pelaisivat kaikki pelinsä isolla kentällä olisi se aikamoisella varmuudella muutamien luistelijoiden menoa päästä päähän ja monet katsoisivat kentällä niiden menoa vierestä; jos se on kehittävää ja kannatettavaa niin sitten tästä täytyy olla pikkuisen eri mieltä.

Yksi, jota en ole itse koskaan ymmärtänyt on se, että usein junnuissa valmentajina häärivät joidenkin poikien isät. Monasti näillä ei ole edes riittävää ymmärrystä valmentamisen taidoista. Tähän kun lisätään ne omien poikien suosimiset, vaikkei pojat omaisikaan riittävää taitotasoa tällaiseen kohteluun, tuottaa eripuraa poikien keskuudessa ja ennen pitkää moni poika tympiintyy koko touhuun.

Itse muistan junnuna ikäkausijoukkueissa pelatessani, että jo e-junioreihin meille tuli ammattitaitoinen valmentaja, joka oli kaksi aiempaa kautta valmentanut a-junioreja. Tämä toimintamalli oli silloin eräässä suuressa jääkiekkoseurassa, joka kuuluu sm-liigajoukkueisiin. Ihan varmasti kehityksen kannalta oli parempi tämä tapa kuin se, että isukit hääräävät valmennuspuuhissa. Nykyäänhän seurat haluavat säästää kaikessa, joten siitä syystä niitä isukkeja "värvätään" talkoolla valmentamaan junnujaan.

Kyllähän monien joukkueiden valmennus on jonkun isän vetämää; toisilla voi tietysti olla valmennustaustaa tai opintojakin ja toisilla sitten vaikkapa omaa pelaajataustaa. Vaihtelevaa voi tämä kokemus olla miltä pohjalta valmennetaan.

Mutta rahakysymyshän se paljolti on eli täysin "ulkopuolinen" maksaa aina jotakin ja se tuo lisää harrastuksen (sitähän se kuitenkin suurelta osin on) kustannuksia. Ja todennäköisyydet eivät ole koskaan kovin hyvät sille, että jostakusta yleensä tulisi sellainen pelaaja, joka siitä leipänsä hankkisi.

Matemaattinen totuus kun on se, että yhden ikäluokan sadasta pelaajasta vain yksi pääsee jossain vaiheessa myöhemmin edes kokeilemaan uraa SM-liigassa tai nykyisessä Mestiksessä. Toinen totuus on se, että mistä päin Suomea tahansa olevasta 15-vuotiaiden joukkueesta vain 0-2 pelaajaa pelaa 20-vuotiaana jääkiekkoa missään seurassa tai sarjassa.

Vähän vanhaa tarinaa, mutta pitänee edelleen paikkansa.

Linkki Pelin henki (http://www.finhockey.fi/mp/db/file_library/x/IMG/268399/file/PelinHenkiopas05.pdf)

Toinen asia mikä ennen oli paremmassa kuosissa kuin nykyään. Esim. Tampereella oli sekä Ilveksellä että Tapparalla laaja kaupunginosajoukkueiden määrä. Lähes jokaisessa kaupunginosassa oli molemmilla joukkue. Tämän lisäksi oli siis kuitenkin ikäkausijoukkueet molemmilla.
Nämä kaupunginosajoukkueet pelasivat talven sarjaa, Ilves omaansa ja Tappara omaansa. Lisäksi kerran vuodessa oli cup, Ilveksellä ainkin keväisin. Ikäkausijoukkueiden valmentajat sitten silmä tarkkana seurasivat keväisin jäähallissa näitä cup-pelejä ja tekivät havaintojaan pelaajien kyvyistä ja taidoista. Sieltä sitten poimittiin parhaat kesäksi harjoitusrinkiin, josta valittiin seuraavan kauden joukkue. Kyvyt ja taidot ratkaisivat, eivätkä valmentajat suosineet silloin ketään, kun ei ollut perhesiteitä yhteenkään poikaan.
Tosin tuolloin oli vielä ulkojäitä jopa 5kk vuodesta, marraskuun lopulta huhtikuun alkupuolelle. Tänä päivänä edes kaukaloita ei pystytellä enää samaan malliin. Yksi hyvä esimerkki 90-luvulta on tästä kaupungin säästötoimista se, että olisimme pitäneet eräässä kaupunginosassa kenttää talkoovoimilla kunnossa, jotta lapset ja nuoret olisivat saaneet höntsäillä. Muuta emme olisi tarvinneet kuin avaimen varastokoppiin, jossa säilytettiin kolia, letkua ym. kentänhoitoon tarvittavia tavaroita. Jäädytyksen, kentänhoidon ja valojen sytytyksen/sammutuksen olisimme kaikki hoitaneet. Jopa kentän laitojen pystyttämisen. Tähän kaupunki ei kuitenkaan suostunut ja näinollen nuo laidat ja muut kamat olivat koko talven siinä varastorakennuksessa tyhjänpanttina. Että silleen, näin sitä kannustettiin nuorisoa liikkumaan.

Helpoin tapahan on maassamme säästää rahaa, kun sitä nipistetään lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksista sekä vanhuksien hoidosta.

Free Bird kirjoittaa asiaa, nämä Kaikki Pelaa asian haukkujat kuuluvat siihen ryhmään jonka lapset eivät ole koskaan harrastaneet jääkiekkoa.
Ei niissä nappulajoukkueissakaan ole yhtään normaalia vanhempaa joka vaatisi etteivät huonommat lapset saa pelata yhtä paljon.

Näes kun isillä ei ole pakonomaista tarvetta nähdä lapsensa joukkueen menestyvän. Näillä foorumeilla niitä sitten kyllä riittää. Vanhemmat tosiaan maksavat siitä harrastuksesta, sekä harjoituksista että pelaamisesta.

Tuota kaikki pelaa- ongelmaahan esiintyy ainoastaan pienemmillä paikkakunnilla. Kaupungeissahan voi ns "kaupunginosajoukkueissa" harrastaa ja peluuttaa kaikkia tasapuolisesti. Mutta kun mennään tai päästään sinne "edustusjoukkueeseen" niin silloin aletaan jo olemaan enemmän tosissaan ja peluutuskin on jo pienestä pitäen johdonmukaisesti "parhaat pelaavat eniten". Näin saadaan motivaatiotekijä manselaisittain: "reenaa, reenaa, nii mahrut porukkaan" =) Kyllä nämä meidän huiput ovat kautta aikain harjoitelleet lukemattomat määrät tunteja omatoimisesti jo pikkupojasta asti päästäkseen tavoitteeseensa.

Tärkeäähän on kuitenkin, että kaikki kiinnostuneet saadaan pysymään lajin parissa, koska tuossa 8-14v iässä pojat kehittyvät hirmu erilaiseen tahtiin. Itse totesin sen konkreettisesti näitä junnuja valmentaessani, kun kymmenenvuotiaana kaukaloa hallinnut poika hädintuskin mahtui joukkueeseen 14- vuotiaana ja päinvastoin.