'Tästä levystä en luovu kirveelläkään'

on tapio rautavaaran levyt.niistä ymmärtää jotain.

Mitenhän se nyt menikään: "Hummani hei, huputäti hummani vei". ;-)

pilvin pimein. Älpeistä nyt ei voisi ajatella luopuvansa alkuunkaan. Olkoon sitten vaikka vähemmän mielimusaa. Ovat jo osin keräilyharvinaisuuksia ja tunnelma on niin eri luokkaa kuin ceedeellä.

Myös kasetit on mukavia muistoja tuovia. Tuppaa vaan enää harvassa autossa olla kasettimankkua.

Tässä muutama ehdoton helmi:

SHOCKING BLUE / 20 Greatest Hits

MARC BOLAN & T.REX / The Essential Collection

MIDDLE OF THE ROAD / The Collection

GLORIA GAYNOR / The Very Best Of

JEHTRO TULL / Too Old To Rock'n Roll: Too Young To Die

KINKS / The Singles Collection

THE BYRDS / Hit Story

HURRIGANES / 25 Golden Greats

PAULA KOIVUNIEMI / Yöperhonen

RAULI BADDING SOMERJOKI / Täss On Rauli, Moi!

DEEP PUPLE / In Rock

URIAH HEEP / The Ultimate Collection

LED ZEPPELIN / IV

Tässäpä omat nopeasti poimitut kymmenen levyä, ei kuitenkaan missään paremmuus tai tärkeysjärjestyksessä. Jotain hyvin oleellista saattoi unohtuakin mutta korjaillaan sitten jos tarvetta ilmenee:

Dream Theater : Images And Words
Cult Of Luna : Salvation
Pantera : Vulgar Display Of Power
Opeth : Blackwater Park
Opeth : Damnation
Moonspell : Irreligious
Skidrow : Slave To The Grind
Katatonia : Last Fair Deal Gone Down
Amorphis : Elegy
Iron Maiden : Seventh Son Of a Seventh Son

Joukossa on levyjä pelkästään musiikillisista syistä, sekä lisäksi hieman "nostalgia-syistä". Jonain toisena päivänä tämäkin silti saattaisi näyttää aivan toiselta.

Keräilykama on sitten ihan erikseen ja ne jätän kokonaan ulkopuolelle.

Huomiona tuosta omasta listasta se, että näköjään vain yksi albumi 80-luvulta, eikä yhtään 70-luvulta. Yllätys itselleni, mutta enpä lähde muuttamaan tuota listaa tällaisen muotoseikan vuoksi.

Niin ja mainittakoon, että ihan viime vuosina ainakin Anathema, Porcupine Tree, Moonsorrow, Isis, The Mars Volta ja Swallow The Sun ovat julkaisseet levyjä jotka saattaisivat tuonne mahtua. Jätetään nyt kuitenkin vielä ulkopuolelle koska saattavat hieman sisältää "ylimääräistä hehkua" tuoreuttaan.

vinyyli - Crace under pressure!

Yliv. ykkönen King Crimson: In the court of the Crimson King. Siinä on kaikki melodisesta rankempaan.
Sitten John Mayall'S bluesbreakers: Diary of a band vol 2. Hillitön meno äijillä päällä.
sekä Tasavallan Presidentti: Lambertland. Aikansa ja vieläkin mahtavinta progea.

miten erilaisia musiikkimakuja on ravi-immeisilläkin. Tietenkin ikäerot tekee oman osansa. Itsellä ei juuri muuta löydykään kuin 60- ja 70-lukua. Tapani Kansa ja Fredi jäi tuosta eka listasta jotka kanssa heittämällä menisi toppiin. Ja tietty myös Tapsa Rautavaara.

Hätiksen listalta suurimman osan tunsin, mutta tragedian listalla vain Iron Maiden oli tuttu nimi. Iskin listalla tuttuja joskaan ei paljoa ole tullut kuunneltua.Rush myös tuttu...yhyeenäkin:)

Vinyyleissä on vielä vuosikymmenien jälkeenkin se ominaistuoksu ja musiikki soi jotenkin niin inhimillisesti, että on ihan pakko pysähtyä kuuntelemaan. Aina kun tuli ostettua uusi lp, niin sen kannet ja sanoitukset piti lukea alusta loppuun. Onneksi ei ole tullut hävitettyä yhtään helmeä. CD:stä ainut korvaamaton on se eka eli Tina Turnerin Private Dancer vuodelta 1984. Hyvää vuosikertaa muuten.

bändejä mitä tässä tulee nyt paljon kuunneltua,ja todennäköisesti ikuisesti,kun tuo kiihkeämpi tukanheilutus on jo laantunut,niskathan siinä tulee sairaan kipeeks.
-edge of sanity - spectral sorrows

-eternal tears of sorrow(fin,jo hajonnut)-virgin and whore.

-carcass - heartwork

-crematory - awake

-gardenian - sindustries

-entombed - clandestine
-graveworm - engraved in black ja scorge of malice

-hypocrisy - eternal

-shade empire(fin)-sinthetic

-summoning-stronghold

-cruachan(melko mielenkiintoista irkkumusaa,biisi ride on eräänlaista kulttikamaa täälläpäin) folk lore.

Tässä vain pieni otanta lempimusastani,musiikkimakuni on laaja,mutta metallirajoitteinen.

Kolmas Nainen : Koko tuotanto.
Tapio Rautavaara,lähes kaikki.
Iron Maiden,Number of the beast
Springsteen,River
Eppu Normaali(ajalta jolloin bändi teki oikeasti musaa),eli loppuen kahdeksanteen ihmeeseen.Sen jälkeen muutamia helmiä biiseinä,muuten täyttä huttua.
Juice,liki koko tuotanto.
Perunateatteri,kaupunkitarinoita.
Ja monia muita,mutta nuo nyt tuli mieleen näin äkkiä.
Muutamia mainitakseni.

Ei kai Eternal Tears Of Sorrow sentään ole hajonnut.

Mainio Before The Bleeding Sun ilmestyi 2006 ja uusi levy tulee kauppoihin kaiketi maaliskuussa... ;)

Vaikean kysymyksen heitti ilmoille tämä hätähousu. Kopioidaan tragediania ja otetaan mukaan TOP10 levyt. Ja mukaillaan otsikkoa kirjaimellisesti ja käytetään tunnetta mukana arvioissa, lista ei siis ehkä ole TOP10 parhaat levyt ever..Eikä myöskään missään järjestyksessä:

1. Iron Maiden - The Seventh son of the seventh son
2. Amorphis - Tales from the thousand lakes
3. Cradle of Filth - Dusk...and her embrace
4. In Flames - Whoracle
5. Manowar - Kings of Metal
7. Nightwish - Oceanborn
9. Sentenced - Down
10. Skid Row - Slave to the grind
11. Dream Theater - Images and words.
12. Guns n Roses - Appetite for destruction

alkuperäisessä listassa oli 12 levyä, joista poistin 2 livelevyä, enkä hyväksynyt myöskään kokoelmia mukaan. Aika perusrokilla mentiin :)

Siinä on hyvä levy, mutta koskahan se Chinese Democracy ilmestyy, kun on taas kuulemma jotain viivästystä? Kiinan muurikin valmistui nopemmin.

Siivosin viikonloppuna vaatehuonetta ja juutuin kuuntelemaan sieltä pölyjen seasta löytynyttä Dingon Kerjäläisten valtakuntaa C-kasettiversiona. Ei voi muuta sanoa, kun että kyllä kolahti pitkän tauon jälkeen.
"Kerjäläisten valtakuntaan eivät herrat saapuneet, eikä yli suuren meren hätähuudot kuuluneet, kerjäläisten valtakuntaan pääsee kaarnalaivalla vaan..."

Sieltähän se jouluksi - ehkä.

Linkki Iltis tietää (http://www.iltalehti.fi/popstars/200810148420898_ps.shtml)

Neljännellä sijalla kaikkien aikojen myydyimpien listalla. Harmi että en omista.

Linkki Tilastoja myydyimmistä levyistä (http://www.ifpi.fi/tilastot/myydyimmatkotimaiset.html)

Luulin, että tämä ei mahtuisi listalle, mutta mahdutetaan nyt sitten vaikka väkisin:

Sonata Arctica - Reckoning Night.

Laila Kinnunen "tupla" kaikki kauneimmat
Olavi Virta "koko tuotanto"
Tapio Rautavaara "kulkurin taival 1 ja 2
Robertino "Kultaiset vuodet"

Juice Leskinen "yölento"
Eppu Normaali "Valkoinen kupla"

Hienoin kansi taitaa olla Siekkareiden levyllä Kuka teki huorin (vaikka siinä käytetäänkin törkeästi hyväksi vauvaa katseenvangitsijana).

Rush: Moving Pictures ja Presto

Kaikki alla mainitut löytyy LP:nä ja yhdestäkin luopuminen tarkoittaisi totaalista romahdusta. CD-levyillä ei niin väliä.

Rainbow - Long Live Rock 'n' Roll

tämä ehdottomana ykkösenä, loput siinä järjestyksessä miten mieleen juolahtaa.

Free - Heartbreaker

AC/DC - Back in Black

Queen - A night at the Opera

Procol Harum - A Salty Dog sekä Exotic Birds and Fruit

Thin Lizzy - Live and Dangerous

Juice - Lahtikaupungin rullaluistelijat

Deep Purple - Shades of Deep Purple sekä The Book of Taliesyn

Vielä jokerina Kansas - Point of Know return.

hector
hotelli hannikainen

Mutta missä on Hiphop-levyt? Eikö tänne foorumille mahdu yhtään lökäpöksyä? Tai edes yhtään popparia? Aika homogeenista porukkaa tuntuu olevan kun levyt liikkuvat rockista metalliin ja taas rockiin..

CMX - Rautakantele
CMX - Aura
YUP - Homo Sapiens
CMX - Isohaara
CMX - Vainajala
Eläkeläiset - Humppamaratooni
Led Zeppelin - IV
Oasis - What's The Story (Morning Glory?)
Van Halen - 1984
Deep Purple - Machine Head

Jos ei muuta, niin ainakin lempiorkesteri kävi tästä selväksi :D

Ramones: It's Alive - tupla. Maailman parhaaksikin livelevyksi (Thin Lizzyn Live And Dangerous kilpailee tittelistä) mainittu levy sisältää niin tiukkaa soittoa ja energiaa että nupit ns kaakossa soitettuna nostaa mistä tahansa maalilaukan masennuksesta.
Itselle näinä aikoina hyvän musiikin määritelmä alkaa olemaan: Ei kuule radiosta.
Love Recordsin jäämistöstä julkaistu neljän cd:n kokoelma "Loveradio" on parasta mitä olen ostanut vähään aikaan, Anttilan alelaarista 4,95€/kpl...

TOP-3-ulkomainen:

1. Hurriganes: Roadrunner
2. Elvis: Greatest hits
3. Roy Orbison: Pretty Woman

TOP-3-kotimainen:

1. Yölintu: kangastusta.
2. Jaakko Teppo: uutisraivooja.
3. Paula Koivuniemi: jäit moskovaan.

Nykyhevi on yhtä örisemistä, ei siitä ota selvää.
Kari Tapiosta ei puolestaan koskaan tule euroviisuedustajaa, vaikka mummot kuinka äänestäisi...

Kari Tapion Valaise yö ainakin omasi sellaista hittipotentiaalia, että taisin äänestääkin sitä Euroviisu-huumassa. Hyviähän ne ratsastajatkin toki olivat, vaikka biisi ei noussutkaan aivan Lordin asettamiin 'liha ja kirves' -sfääreihin.

Live-levyistä tuon mainitun Thin Lizzyn lisäksi muistoihin on jäänyt ainakin Dire Straitsin Alchemy Alive. Se pitää hankkia. The Bossin Live-boksi 75-85 on myös maininnanarvoinen.

täytyypi hetimiten tsekata tuo e.t.o.s hommeli,olen sitten pahemman kerran pudonnut kelkasta,olisko tää bändi ollut sitten vaan telakalla,jossain välissä.

Erittäin lämmittävää huomata tämä Rushin saama kannatus,hienoa! Ei saa unohtaa George Thorogoodia,Nazarethia,Blue Öyster Cultia,Policea,sekä kaikkia tuotantoa mihin Ismo Alanko on jäätävällä sormellansa koskettanut!
Vaikeaa,vaikeaa mutta pääasia että kaikkea löytyy!

nimiä Hiilenkin listalla. Ennenkaikkea BÖC ja Nazareth maistuu kovasti!

Kotimaisista ei tietenkään saa unohtaa missään nimessä Suomen Talvisota 1939-1940. Baddingin, Laineen ja Nummisen lisäksi mukana Markku Into joka Intomielisten kanssa väsäsi yhden kovimmista kulttikappaleista...Keitä, keitä kahvinkeitin.

Martti "huuhaa huuhaa" Innanen oli myös aikansa legenda. Elsa, kohtalon lapsi taitaa edelleen olla top kympissä kaikkien aikojen levymyynnissä. Gunnar pässin muistaa kaikki aikalaiset.

Tabula Rasa nautti arvostusta taiteellisella otteellaan. Juicen sanoittama...Rakastatko vielä kun on ilta...kuuluu manserokin ystävien levyhyllyyn.

Dead End 5:n ja Kummituksen levyistä ei myöskään pikkurahalla otettaan irrota. Niin aitoa 70-luvun meininkiä että!

Näistäkään en luovu:

Beastie Boys: Licensed To Ill (Fight For Your Right)
Salt 'n' Pepa: A Salt With A Deadly Pepa (Shake Your Thang)
Grandmaster Melle Mell and the Furious Five (The Truth)
Prince: Sign 'o' The Times
Sly & Robbie: Rhythm Killers

Menikö 11 vuotta hukkaan vai tuliko hitti? Tämän voi ennakkokuunnella Myspacelta. Levy tulee kauppoihin viikonloppuna?

Linkki Myspace: musiikit (http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=music)

Muistan joskus ostaneeni Hanoi Rocksin vhs:n, joka oli nauhoitettu livenä Lontoon kuuluisalla Marquee Clubilla. Harmittavasti tuo nauhoite on päässyt häviämään. Ylen Teema esittää sen ehkä joskus, kun sieltä voi käydä tsekkaamassa vähän samaa aikakautta ja musiikkityyliä edustaneen Lords of the New Churchin konsertin.

Konsertin hikinen tunnelma välittyy varsinkin loppupuolella, kun purkka venyy... Vaikka ne suurimmat hitit tulevatkin ennen puoltaväliä. Lordsien Killer Lords -lp löytyy onneksi vielä levyhyllystä.

Linkki Lords Marquee Clubilla (http://areena.yle.fi/toista?id=1665940)

Sieltähän löytyy Hanoi Rocksiltakin vaikka mitä. Aika hienoja videoita ja monsterimusiikkia on tarjolla Lordiltakin - official-sivulla.

Taitaa tuubista jäädä kuitenkin katsomatta huominen Tokion live-konsertti, jossa pörrää vähän toisenlaisia artisteja. Katy Perry ei ole kyllä hassumman näköinen.

Linkki Youtube live: Tokio (http://www.youtube.com/live)

Top10 on hankala erotella, mutta koitetaan. Nämä ei ole missään järjestyksessä. Ehkä jopa yksipuolinen lista jonkun mielestä :)

Black Sabbath - Paranoid
Motorhead - Ace of Spades
ACDC - Dirty Deeds Done Dirt Cheap
ACDC - Let There Be Rock
ACDC - Back in Black
Iron Maiden - The Number of the Beast
Iron Maiden - Powerslave
Iron Maiden - Peace of Mind
Dio - Holy Diver
Rainbow - Difficult to Cure

Olisihan tuohon voinut lisätä Nightwishia, Sonata Arcticaa ja Metallicaa. Ja lisää Maidenia sekä ACDC:ta, mutta kun ei kehdannut niiltä kaikkia kymmentä levyä kasata. Tämä ACDC:n uusi Black Ice lämmitti kyllä vanhan fanin mieltä. Jospa ukkoja pääsisi ensi kesänä näkemään Suomessakin :)

On tullut viime aikoina osteltua nössölevyjä; Pitäisi parantaa tavat. Ainut mikä noistakin edellämainituista löytyy levykaapista on tuo Rainbown levy, jolla on yksi hienoimmista biiseistä power-balladeista - I Surrender.

Klamydyan äänitteet ovat pala musiikkihistoriaa positiivisessa mielessä.

Laura Branigan

että vaikka kuinka hyvää musaa (Purple, Zeppelin ym. ) löytyy maailmaltakin, niin sitten siinä viimeisessä illan fiiliksessä hurreja huippuna soittava cover-bändi ne kovimmat pojot kerää.

Good Morning Little Schoolgirlin rumpusetti herättää kuolleetkin haudoistaan, It Ain't What You Do kerää pöytien ja penkkien allekin nuokahtaneet nuorisoseuran lavan eteen ja Get On....vaikka aamuun bändi jatkaisi....jengi ei lopeta joraamistaan. Virtaa biisaa. Aina vaan.

Toisen vastaavan ilmiön koet kun laitat kaikki parhaat ENS:ssä soitetut levyt perä perään.

Helmenä tietty hairia.....Aquaris...Let the Sunshine In....eiköhän takkien ja veskojen pino aika iso ole ringin keskellä aika pian:)

Viesti saattaa kuitenkin hävitä tästä välistä.
Hyvä tapa olisi tosiaan ollut aina kuunnella ne sadat levyt mitä on tullut osteltua. Yli puolet olisi varmaan jäänyt pikakertakuuntelemalta ostamatta.

Pool - olet näemmä löytänyt Entisten Nuorten Sävellahjan - Niin minäkin, vaikka radiota tulee kyllä kuunneltua vain vahingossa. Tartu mikkiin -ohjelmakin oli ihan okei tänään, kun siinä oli hevijakso. Areenalta tämäkin löytyy viikon. Niin ne vaan ovat radio- ja TV-ohjelmat pikkuhiljaa siirtymässä nettiin.

Linkki ACDC: Black Ice (http://www.youtube.com/watch?v=uw3Ws7uRuig)

jännä ilmiö Vermon V5 nraveissa jos joku palstan tytöistä vetäis livenä The Power of Lovea?

Yhtään ENS:ää en ole missannut. Vuoden alussa alkoi ja kaikki on kuunneltu..ja moneen kertaan.

Aika harva on tullut kuunneltua suoraan koska silloin just V-75 menoillaan ja vakio/valioliiga alkamassa. Kesällä sitten usein muuta menoa.

Onneksi on tämä areena. Sieltä vaan ohjelma kuulumaan. Seuraavan viikon voi aina kuunnella. Parhaat ohjelmat tulee kuunneltua uusiksi harva se ilta. Jos höpinät käy liian tutuiksi, voi aina siitä nupista siirtää levyjen kohdille.

Paras ohjelma mielestäni mitä on viimeiseen pariin vuosikymmeneen keksitty. Ainoastaan canalin valioliiga lähetykset haastaa...ehkä menee jopa edelle.

Moneen haasteeseen olisi voinut jo vastatakin. Tuttuja tanssipaikkoja vilissyt kosolti. Tulihan niitä varmaan pari tusinaa erilaista kierrettyäkin aikanaan.

Taidanpa haastakin muutaman täältä. Parin viikon päästä voi olla sopiva ajankohta:)

Nauhoittavaa digiboksia ei välttämättä enää "huomenna" tarvita. Yle alkaa jo vaatia netissä rekisteröintiä, jos haluaa katsella joitain k-15-ohjelmia. Tuskin tällä lapsia suojellaan vaan lähinnä omaa tonttia.

Toisaalta tekniikassa voi olla omat ikävätkin puolensa: Nyt kun on katsellut Rolling Stonesin kurttuja blurayltä, lienee selvää että kaikkea ei voi saada - ikuinen nuoruus on haavekuva vaan. Silti isompaa taulua kun saisi tuijotella. Kunpa huomenna pelit osuisivat, tai ylihuomenna...

Pool. Sä alat käymään ylimieliseksi.

Älä nyt ala tuollaisia haastamaan.

Kovasti ajatuksissamme oot. Kukapa lustasta paremmin on kirjoittanut.

tää on sun kotikenttäsi. Kehtaatko hävitä täällä?

Mariza.

Vaikka Paulan versiona.

Puhuttelee aikamme lapsia.

Vielä ei ole tarvinnut kätellä voittajaa. Toki se aika lähestyy minuutti minuutilta.

Jos sä konduktöörin mieheksesi nait....tutumpaa Paulaa.

Aamulla ei näitä tekstejä enää ole.

jos noin varma olet. Pool. Sait taas tasoitusta rankkarin muodossa . Oletko tyytyväinen?

Maradonan hymyyn löytyy syy. MIksi hän hymyilee?

poista vaan.

se kuuluisa käsi oli joka hymyn sai suupieliin tälle kaikkien aikojen toiseksi parhaalle.

Toivotaan että maajoukkueen koutsin paikka saa kaverin pysyyn kaidalla tiellä.

Loistava oli Mexicossa.

Nyt Juicea....oon yksin ajatuksen raunioilla...voiko sen paremmin sanoa?

vaan olemme yhdessä yksin. Se antaa voimaa kohdata
.

Pantera - Vulgar Display Of Power

Metallica - And Justice For All

Metallica - Master Of Puppets

Pink Floyd - The Wall

Pink Floyd - Wish You Were Here

Iron Maiden - Powerslave

Iron Maiden - Seventh Son of The Seventh Son

Led Zeppelin - IV


Onhan näitä, joten jatketaan listaa joskus. Nyt tuli vain ulkomuistista näitä tunnetumpia tosi tärkeitä levyjä.

kuuntelin (jälleen kerran) entisten nuorten sävellahjaa areenasta. Uskomattoman hyvä ohjelma viikosta toiseen. Aivan kuningas on radion puolella.

Tuli Geordien All Because of You. Tämä kaikkien harakoiden kannattajien lempibändi.

Ainakin tämä esikoiskiekko Hope You Like It jäänyt klassikoksi.

Siihen aikaan (melkein) kaikki huippumusa tehtiin briteissä. Futishan on aina ollut siellä omaa luokkaansa.

Heijastus/Georg Ots.

The Rasmus: Black Roses

Tuottajavelho Desmond Child, joka on tuottanut ja sanoittanut Kissin ja monen muun tähden levyjä, otti pari vuotta sitten yhteyttä The Rasmuksen porukoihin, kun oli kuullut näiden In The Shadows -kappaleen. Ylen Areenalta voi nyt seurata tuotantoprosessia, jos ei omista CD:n erikoispainosta, missä on DVD-llä tuo samainen dokumentti. Täytyy sanoa, että kannatti varmaan mennä Amerikkaan Metallican miksarin ja DC:n pakeille.

The Katie Melua Collection

Tällainen CD:n ja DVD:n paketti ilmestyi juuri kauppoihin. Voisi sanoa, että musiikki on niin kaukana Guns N Rosesista ja Britney Spearsista kuin vain mahdollista. Melua ei kuulla vaan pääosin rauhallista, jopa jatsiin ja bluesiin kääntyvää, Simon ja Garfunkel -laulua. Katiella on omintakeinen voimakas ääni ja laulut ovat vähän tavanomaista mielenkiintoisempia. Mukana tulevalla DVD:llä on 1,5 tunnin mittainen konsertti ja dokumentti kiertuevalmisteluista. Nätti nuori nainen ei ryntäile vaihtamassa aina uutta toppia päälle. Musiikki toimii ilmankin.

Linkki The Rasmus: Making Of Black Roses (http://areena.yle.fi/toista?quality=hi&id=1641943)

"Tuottajavelho Desmond Child, joka on tuottanut ja
sanoittanut Kissin ja monen muun tähden levyjä"

Tähän on tartuttava ja pyydettävä faktaa. Eli itse olen aina elänyt siinä uskossa, ettei Child ole TUOTTANUT yhtäkään merkittävää levyä, poislukien Alice Cooperin Trashin, joka epätasaisuudestaan huolimatta joidenkin mielestä on klassikko Poisonin ja Hell Is Living Without Youn ansiosta.

Kyseinenkin albumi olisi tosin kaiketi kuulostanut luokkaa paremmalta esim. Peter Collinsin käsittelyssä.

Nopeasti en myöskään keksi Childin tuottaneen yhtään Kiss-levyä.

Korjaa toki jos olen väärässä.

Muutenkin Childin nimittäminen tuottajavelhoksi on vähintäänkin kyseenalaista, sillä tuottajana mies on mielestäni spesifioitunut yliturvalliseen AOR-soundiin, sekä puhtaasti yhdysvaltalaiseen iskelmä-poppiin.

Säveltäjänä ja sanoittajana mies onkin sitten saanut aikaiseksi huomattavasti merkittävämpiä asioita.

Rasmuksen uusinta en ole kuullut, mutta kuulemattakin uskallan arvata, että Childin pestaaminen tuottajaksi osoittautuu karmeaksi virheeksi, jota eivät pysty pelastamaan edes kohtuulliset sävellykset (jos niitä jonkun mielestä Rasmus-levyltä voi löytyä).

Bändihän on varmaan itse suurimmaksi osaksi myös tuottanut levynsä. Sanoituksiin ja sävellyksiin on joissain tapauksessa merkitty Desmond Child. Ehkäpä niistä ja monien muidenkin levyiltä on syöpynyt niin tuo DC:n nimi muistiin, ettei ole tullut tuottajaan kiinnitettyä huomiota. Se on sääli sillä tuottajan panos kuuluu levyllä.

The Rasmuksen kohdalla on vaikea sanoa mitään suuntaan tai toiseen, kun en ole aikaisempia levyjä oikeastaan kuunnellut. Piristysruiske bändin mielestä kollaboraatio kuitenkin heille oli.

Vuosiin mahtuu näemmä aika monta eri tuottajaa. Lordilla on vielä pitkä matka kuljettavanaan idoliensa perässä.

Showbusiness ei ole Amerikassa mitään herkkua. Lordikin keikkailee ilmeisesti vielä tälläkin hetkellä siellä vähäiselle yleisölle, kun bensiinin ja konserttilippujen hinnat ovat korkealla. Hollywoodin keikkatunnnelmia House of Blues -klubilla kuvailtiin hiljan Hesarissa: Paikalla oli muutama sata ihmistä ränsistyneessä salissa, jossa joku eturivissä liehutti peräti Suomen lippua. Takahuone oli tietysti siivoamatta edellisten kiertäjien oksennuksesta ja keikkabussi sai toimia hotellihuoneena. Rahaa tulee onneksi kiitettävästi fanituotteista.

Linkki Discografia (http://www.kissonline.com/music/)

Tämän kokoelman hommasin lähinnä siksi, että kansikuva on harvinaisen hieno. A.W. Yrjänää olen pitänyt tekotaitellisena, mutta sepä saattaa olla väärä arvio. Hieman tavallista pulliaista runollisempia hetkiä kuulokkeilla tai ilman tarjoavat sellaiset biisit kuin Ruoste, Ei yksikään, Kirosäkeet jne.

Tässäkin tuplalevyssä on mukana bonus:

Postimerkin hinnalla voi tilata ep:n, jota ei tule lainkaan myyntiin. Onkohan sekin hyvä?

yksittäisiä raitoja, mutta sellaisia joihin ei ajan hammas pysty.

A Horse With No Name / America

Hold Your Head Up / Argent

Lola / Kinks

Burn / Deep Purple

Maggie May / Rod Stewart

Vaatteet / Maukka Perusjätkä

Moottoritie on kuuma / Pelle Miljoona

Lumeen hukkunut / Nolo & Rähjä

Allright Now / Free

"Postimerkin hinnalla voi tilata ep:n, jota ei tule lainkaan myyntiin. Onkohan sekin hyvä?"

ep sisältää cmx:n uran alkuaikojen tyylistä, hieman hc-väritteistä kamaa. Eli ne joiden mielestä Kolmikärki on se ainoa oikea cmx-julkaisu, saavat Yrjänän sanojen mukaan makeaa suun täydeltä.

Kuinkahan kauan tämä CMX on ollut olemassa? Ei aavistustakaan. Pitää siis tilata levy tai ehkä on kuitenkin varmempaa käydä ensin kirjastosta lainaamassa maistiaiset, ettei mene postimerkin hinta hukkaan.

Hyvä kun joku viitsii kommentoida näitä meikäläisen juttuja, kun luulo ei ole tiedon väärti.

näitä ns. uudemman aallon bändejä tämä CMX on. 80-luvun puoliväliä elettiin, kun pojat pohjoisen päätti ottaa paikkansa musiikkikartalla.

Riippuu tietenkin kuulijan iästä pitääkö kuinkakin uutena tekeleenä yhtyettä:)

Ensimmäinen levy Kolmikärki näyttää julkaistun vuonna 1990. Torniosta 1985 aloitettu...

Aika hyvä idea muuten laittaa sanoitukset esille nettiin, mutta musiikkinäytteitä saa etsiskellä verkkokaupoista, My Spacelta sun muista.

Linkki CMX:n historia (http://www.cmx.fi/bio/)

Mukava tapa verestää muistoja, tai tutustua ihan ehtaan nyky-Hanoihin, on ostaa vastajulkaistu tuplakokoelma, jonka 1. CD pitää sisällään 18 biisiä 80-luvun parhaita ja 2. taas 2000-luvun tekeleitä 15 kpl - pari ennenjulkaisematonta. Hienon näköinen levykansio, mutta ennen kaikkea Hanoi rokkaa.

Surullista kyllä Andy ja Mike ovat ilmoittaneet hautaavansa Hanoi Rocksin nyt lopullisesti, kun kipinä biisien tekoon on kaikonnut. Jäljellä ovat enää tämän loppuvuoden ja ensi kevään keikat Ruotsissa, meillä ja Japanissa. Jos niitä ei tallenneta DVD:lle, täytyy olla tyytyväinen että Nottinghan Tapes on saatavilla. Muistoja voi toki verestää youtubestakin.

Linkki Hanoi Rocks info-sivut (http://www.hanoirocks.info/news/index.htm)

Tuolla toisaalla pohdittiin tällaista asiaa, kun lueteltiin maailman parhaita rockbändejä. En ota kantaa bändin yleisilmeeseen, mutta jotkut biisit ovat varmaan olleet mitä puhdasoppisinta rokkia. Onko Beatles muuten tehnyt itse yhtään biisiä, jonka nimessä olisi esiintynyt sana 'rock'?

Löytyykö levyhyllystäsi sellaisia biisejä, joiden voisi olettaa olevan "sitä itseänsä", kun otsikossa esiintyy tuo sanahirviö Rock 'n' Roll kokonaisuudessaan? Ainakin nämä löytyivät omasta hyllystäni:

Kiss: Rock And Roll All Nite, God Gave Rock 'n' Roll To You.
Hanoi Rocks: This One's For Rock 'n' Roll.
Michael Monroe: Dead, Jail Or Rock 'n' Roll.
John Fogerty: Rock And Roll Girls.
Meat Loaf: Rock 'n' Roll Mercenaries, Rock 'n' Roll Hero. Rock 'n' Dreams Come True.
Huey Lewis And The News: The Heart Of Rock & Roll.
David Bowie: Rock 'n' Roll Suicide.

Linkki Twisted Sister: I Wanna Rock (http://www.youtube.com/watch?v=wHz-vDsKyiM)

ainakin nämä löytyi ensi silmäyksellä...

Mott the Hoople : Golden Age of Rock'n Roll

Ramones : Rock'n Roll High School, Do You Remember Rock'n Roll Radio?

Rolling Stones : It's Only Rock'n Roll...

Smokie : Don't Play Your Rock'n Roll To Me

The Byrds : So You Want To Be a Rock'n Roll Star

Jehtro Tull : Too Old To Rock'n Roll: Too Young To Die

Elton John : Your Sister Can't Twist (but she can rock'n roll)

Gary Glitter : Rock'n Roll Part 1&2

Led Zeppelin : Rock And Roll

Blue Öyster Cult : Cities On Flame With Rock And Roll

Juice : Rock'n Roll'n Blues'n Jazz

Badding : Näin Käy Rock'n Roll

että glitterin levyjä käytetään vain frisbeenä ja ilmakiväärin tauluina.Tulee ihan kouluaika mieleen,kun pelattiin välitunneilla korttia ja kun rahaa ei aina ollut,niin levyjäkin oli panoksena.Sellainen bändi,kuin bobbers...niin sitä levyä ei kukaan halunnut voittaa,ennemmin laittoi voittokortit pakkaan.

Jos nyt joku levy pitää valita,josta en luovu,niin keittolevystä...kun en ole mikroruuan ystävä :-)))

Minä käytän kyllä mieluummin uunia. Uunimakkarat, sinappisilakat ja joulukinkku...

Löytyyköhän katsotumpaa musiikkivideota / liveä kuin yli 21 miljoonaa kertaa ladattu Bohemian Rhapsody?

Linkki Queen: Bohemian Rhapsody (http://www.youtube.com/watch?v=irp8CNj9qBI&feature=related)

ladatumpaa löytyä.Mikähän lienee,noin yleisesti "tuben" ladatuin linkki? Hain ac/dc:ta niin tuli ahmed dead terrorist,tai sinnepäin...joku vatsastapuhuja äijä...ladattu yli 76 milj kertaa.

Lähes 29,5 miljoonaa latausta on kerännyt Mikon yli 13 minuuttinen spektaakkeli - Thriller. Ihme että tuotantoyhtiö laittaa ilmaiseksi näkymään tällaisia, mutta onhan se hyvää mainosta.

Linkki Michael Jackson: Thriller (http://www.youtube.com/watch?v=AtyJbIOZjS8)

taitaa ohittaa Michael Jacksoninkin suosiossa. Miehen hauskoja parodioita jaksaa aina välillä katsella ja kuunnella.

Linkki Weird Al Yankovic: Like A Surgeon (http://www.youtube.com/watch?v=N26KWq7MmSc&feature=related)

tuo ESN netistä.

Ihan ehdoton helmi meinasi unohtua.

CAROLINE.

Englannin toiseksi suurimmasta kaupunkista tulee. Aston Villan kotimaisemista.

Status Quo.

Paper Plane toinen superi. Monta muutakin löytyy.

Nämä herrat on luoneet sen kolmisormiriffin.

Asentokin aina sama. Kolme kaveria ja yhteen. Siniset jeansit ja se on siinä.

Rossi, Parfitt ja Lancaster. Olkaa hyvä.

Linkki Se on Siinä! (http://www.youtube.com/watch?v=MY96gAVjz_c)

Youtuben ladatuin video taitaa olla tälläkin hetkellä joku Avril Lavignen pätkä. En tiedä miksi :)Reilusti yli 100milj latausta sillä kuitenkin taitaa olla. Achmed the dead terrorist on vatsastapuhuja Jeff Dunhamin taidonnäyte, ja on ansaitusti kerännyt miljoonia katselukertoja.

cmx-vainajala
eppu normaali-valkoinen kupla
metallica-loud

+ kaikki yrjänän tekoset

Bowie on kameleontti, joka on luonut nahkansa monta kertaa 40 vuoden aikana. Niinpä vain 39 biisin kokoelma ei ehkä ole kaikkien makuun. Miehen musiikki on parhaimmillaan uraauurtavaa ja kokeellista mutta biiseissä on silti imua vielä vuosikymmenien jälkeenkin. Kitarasovitukset ovat erikoisia esim. Scary Monsters, Super Creeps -levyllä, mutta kokonaisuus toimii silti. Honky Dory taitaa olla yksi aliarvostetuimpia levyjä myynniltään, mutta sellaiset hitit kuin Changes ja Starman elävät ikuisesti. Let's Dance oli kaupallinen huipennus mutta se ei kuitenkaan ollut mikään merkki siitä, että Bowie olisi myynyt sielunsa mammonasta: Hän vain oli saanut positiiviset vibansa takaisin synkkien huumeiden huuruisten vuosien jälkeen. Uuden aallon bändit saivat toki inspiraatiota kylmät väreet selkäpiissä nostattavista raidoista.

Glam Rock ruumiillistuu Bowiessa. DVD:llä on 1,5-tuntinen konsertti Hammersmith Odeonista vuodelta 1973, jossa hän "lopettaa" rock-uransa. Todellisuudessa transvestiitti avaruusolento tekee vain Rock 'n' Roll itsemurhan: hahmo vaihtuu kun vanha on loppuunkäytetty. Konsertti on mielenkiintoinen, vaikka siinä ei olekaan tekstitystä. Tunnin kohdalla kitaralla tehdään melkein Hendrixit, kun Mick Ronson pääsee oikein kepittämään. Jim Hendrix on kyllä pyhä asia. Se kitara soi mutta olisihan tuota MR:ääkin voinut kuunnella enemmän.

Kannattava ostos (ei homofobisille).

Linkki NME-lehti: Bowien tarina (http://www.nme.com/artists/david-bowie#news)

Ziggy Stardust & The Spiders From Mars on saanut äänestyksessä tittelin "the gayest album ever".

David Bowien lisäksi mm. Madonna ja The Smiths on saanut monta levyään sadan listalle.

DVD:llä on sii albumin nimeä - ilman etuliitettä The Rise And Fall - kantava The Motion Picture -konserttielokuva.

Kaksois-CD:lle laulaja Robert Plant ja kitaristi Jimmy Page ovat valinneet edustavan 24 biisin otoksen yhtyeen kymmenvuotiselta uralta, joka loppui traagisesti vuonna 1980, kun rumpali John Bonham löytyi kuolleena Pagen talosta: viina vei "maailman parhaan rumpalin". Basisti John Paul Jones täydensi hard rockin edelläkävijän, jossa kitarasankarin ja kultakurkun välillä oli sellainen yhteys etenkin livenä, että legenda elää: laulu jää pystyyn.

Kokoelmasta on olemassa versio, johon kuuluu myös parituntinen live-DVD, jolla on otteita useasta eri konsertista. Perusversion voi saada jopa kympillä nyt levyalesta. Tripla maksaa hieman normaalia levyä enemmän.

Jos kuitenkin haluaa vain kokea Led Zeppelinin magian livenä, voi tehdä niin kuin minä ja ostaa legendaarisen live-taltion The Song Remains The Same - Laulu jää pystyyn. Fantasiajaksot ovat ehkä jopa piristys parituntisen konsertin väliin, kun esim. Dazed and Confuzed kestää DVD:llä poskettomat 29 minuuttia! Page ottaa kaiken irti kitarasta. DVD on tupla ja mukana tulee dokumenttia ja noin 20 biisiä livenä vuodelta 1973 Madison Square Gardenista.

Linkki Bonzon soolo (http://www.youtube.com/watch?v=ed5YvFkcR7g&feature=related)

To 22.1. Klo 01.25

Hillittömän hauska rockparodia 'Hei me rokataan' yöllä maksullisella SubTV Leffakanavalla. Kuuluu genreen, josta edellä tuli tarinoitua. Leffa uusitaan varmaan pian, kun kyseisellä kanavalla ei kuitenkaan ole ääretön tarjonta. Saahan tuon ale-laaristkin. Joskus tuli telkusta myös 'Hei me räpätään' mutta se taisi olla yhden kerran juttu se.

Koko Lauri Tähkä & Elonkerjuun tuotanto !
Menköön kaikki muut, mutta niistä luovu =).

nyt kun led zeppeliniltä on tulossa uusi levy ja kiertueellekin lähdetään ympäri maailmaa niin on sääli jollei mikrofonin varress olekaan plant.

mies voisi folk-projekteistaan ottaa pari vuotta lomaa, pyörtää alustavan päätöksensä ja lähteä messiin.

säälihän se on jos zeppelin palaa ilman plantia.

ei Zeppelin ilman Plantia ole aito Led Zeppelin. Muut voikin vielä korvata, muttei Plantia ja Pagea.

Olisihan se kaikkien aikojen comeback jos vielä kiertueelle lähtisivät ja rummuissa olisi "melkein" aito Bonham.

nimet löytyi ihan muissa yhteyksissä. Hanne v 1984 sinkku:A-puoli:Rakas,rakas,rakastellaan sen B-puoli:Kun ei,niin ei. *LOL*

Uusi levy ja maailmankiertue on Zeppeliniltä tulossa ja vahvasti näyttää siltä, että ilman Plantia.

Henkilökohatisesti uskon mikrofonin varressa olevan Black Crowesin laulajan Chris Robinsonin joka on Plantin kanssa Zeppelin veisuja vedellyt ennenkin.

Niin, siis korjataan sen verran tuota aivokuolemaa yllä, että luonnollisesti PAGEn, eikä Plantin kanssa Robinson on Zeppelin-biisejä vedellyt maailmalla ja myös julkaissutkin.

Vihdoinkin se on ilmestynyt: Pomon vai pitäisikö sanoa E Street Bandin uusi levy. CD on saatavilla myös tehostettuna DVD:llä, jolla on aineistoa levytysprosessista, jota piiskurinkin mainetta niittäneen Pomon historian varrelta ei varmaan ole paljoa saatavilla. Toivottavasti joku pian paljastaa minullekin, mitä DVD:llä oikeasti on, kun ostin levyräkkiin sopivankokoisen tyylikkään pahvikantisen CD:n, jossa on tietysti lyriikat mukana.

Musiikin yleispohjavire on tällä kertaa hyvin positiivinen, kun USA sai vihdoin presidentin jolla on aivot yläpäässään. Biisit ovat kahden kuunteleman jäljiltä vielä hieman piirtymättömiä, mutta helmiäkin löytyy. Särmikkyyttäkin.

Levy on omistettu viime vuonna edesmenneelle Dan "Phantom" Federicille, joka soittaa itsekin vielä tällä levyllä urkuja. Mies on siis nyt jo suuren taivaallisen orkesterin jäsen. Kaunis kiitos.

PS.
Suosittelen myös levyn edeltäjää eli Magicia, jolla soi ehkä vielä perinteisempi E Street -soundi. Tulee ihan mieleen The River.

Itse tykkään enemmän levyarvosteluissa, joissa ei lytätä täysin mahdollisia täytebiisejäkään. Outlaw Pete on ainakin cool. Toisaalta sijoitan itsekin tämä levyn rankkingissa jonnekin sijalle kahdeksan. Rollingstone-lehden katsanto on taas ehkä hieman liiankin mairea. Silti any Bruce is better than no Bruce at all.

Toivottavasti DVD:llä tulee saataville vielä uudempaa livemateriaalia, kun E Street Band on päässyt taas mukavaan vauhtiin. Vaihtoehtoisesti saisivat julkaista jonkun Live/1975-1985 -levyn aikaisen konsertin kunnon kuvanlaadulla.

Pahveista on kyllä hankala saada CD kännyyn. Siinä soundilaiset ovat aivan oikeassa. Miten temppu tehdään oikeaoppisesti?

Linkki Soundin arvio levystä (http://www.soundi.fi/arkisto/arvostelut/?nid=8628)

mistä johtuu Brucen suuri suosio. Etenkin jenkeissä nauttii ihan tähtiesiintyjän statusta. Meillä ei koskaan ihan Madonnan tai vastaavien tasolle ole suosiossa päässyt, mutta eiköhän top kymppiin mene pohjolassakin.

Born in the USA oli sellanen letkee ralli kyllä aikanaan, mutta silti....

Jotain täytyy silti noissakin olla, koskahan onhan esim. U2 hyvin suosittu maailmalla. Sekin jäänyt sellaiseksi kolmosluokan bändiksi arvosteluasteikolla. Dire Straits jo pikkasen parempaa kamaa. Gun's Roses samaa sakkia. Liikaa samaa huttua...jos pitäisi tiivistää nämä uuden ajan yhtyeet.

Ehkä nykyään...käsittää 80-luku ja eteenpäin...on jo niin vähän käsittelemättömiä riffejä, ettei enää yksinkertaisesti tule tälläisiä Zeppeliinejä ja Purpleja. Tai sitten Moody Bluesin tai ELO:n kaltaisia. Nuo kaikki edustavat niin erilaisia musiikkilähteitä.

Tällä vuosituhannella ei ole varmaan yhtään selkeesti erottuvaa enää, jos ei Lordia lasketa.

Et taida olla Pool ihan tosissasi, kun annat tuomiosi esim. tästä vuosituhannesta. Se että erottuu ei välttämättä tarkoita että erottuu hyvällä tavalla. Lordin ymmärrän enemmän ns. vitsinä. Laulaminen noin ei todellakaan ole Putaansuun bravuuri.

Pomo on tehnyt niin monta hienompaa biisiä kuin tuo mainitsemasi "letkeä ralli". The River, Born To Run, Jungleland jne. Ennen kaikkea mies osaa kirjoittaa tekstejä ja orkestroida. Biisit ovat välillä letkeän svengaavia, välillä rauhallisia ja sitten taas räjähtää. Tekstit ovat kepeitä, ja kohta taas synkkiä ja kiperän kantaaottavia.

Bob Dylan on sanonut aikoinaan, että hän on nähnyt Rock 'n' Rollin tulevaisuuden esiintyvän livenä. Toisaalta Pomo pitää varmaan Dylania yhtenä idoleistaan.

Maailmaan mahtuu paljon hyvää musiikkia, ja hyviä levyjä tehdään myös näinä päivinä. Niitä ei välttämättä voi bongata hittilistoilta.

Siis minkä elokuvan musiikeista on koostettu se huippulevy?

Kuuntelin juuri ihmeissäni 90-luvun puolivälin Forrest Gump -elokuvan Strn kasettiversiota, jolla on 25 Amerikan historian klassikko 50-, 60- ja 70-luvulta. Tämä on rautainen kokoelmalevy ja CD:llä on näemmä jokunen muukin biisi esim. näiden lisäksi:

Elvis Presley - Hound Dog.
Aretha Franklin - Respect (Pool huom.)
The Mamas and the Papas - California Dreaming.
The Doors - Break On Trough To The Other Side.
Randy Newman - Mr. President (Have Pity On The Working Man).
Lynard Skynard - Sweet Home Alabama.

"Born in the USA oli sellanen letkee ralli kyllä aikanaan, mutta silti...."

Springsteenin kulta-aika osuu vuosiin 1973-1980, jolloin kaikki kovimmat albumit, etenkin Greetings from Asbury Park, N.J. (1973), The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle (1973) ja Born to Run (1975) tulivat.

Kyseiset julkaisut olivat innovatiivisia, elinvoimaisia ja ennen kaikkea tuoreita. Suosittelen tutustumaan.

Sen jälkeen tuotanto on ollut jatkuvassa alamäessä, vaikkakin kyseisen artistin kohdalla se tarkoittaa edelleen melkoisen kovalaatuista materiaalia.

Niin ja Born In The USA on kyllä yksi hirvittävimistä biiseistä mitä levylle on eksynyt tämän miehen toimesta. Biisi on heittämällä levynsä heikoin ja oikeastaan vain Tunnel Of Loven materiaali on huonompaa.


"Tällä vuosituhannella ei ole varmaan yhtään selkeesti erottuvaa enää, jos ei Lordia lasketa."

Lordi on suorastaan häpeilemätöntä Kissin ja Twisted Sisterin kopiointia lavashowsta jokaiseen riffiin jokaisessa biisissä. Kyseinen artisti erottuukin lähinnä sillä, että meni menettämään uskottavuutensa niissä homopiirien arvostamissa techno/iskelmä kekkereissä.

2000-luku vaikuttaisi itse asiassa nousevan yhdeksi parhaista vuosikymmenistä (70-luvun ohella) historiassa, mitä uudenlaiseen ja omaleimaiseen rock-musiikkiin tulee. Ja Lordilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Mitä soundtrackeihin tulee, niin en ole koskaan hirveästi jaksanut innostua ns. tekemällä tehdyistä kokoelmista.

Ehkäpä Beautiful Girls - leffan sountrack voisi olla sellainen maininnan arvoinen niistä.

Ideana siis mielestäni on se, että soundtrackin pitää palvella ennen kaikkea elokuvaa, eikä missään tapauksessa olla kokoelma hittejä, joiden tarkoituksena on mainostaa leffaa, vaikka niillä ei mitään annettavaa elokuvalle ole.

Sensijaan jotain leffaa varten sävellettyjä levyjä jos katsellaan niin mielestäni kovimmaksi nousee varsin uusi tapaus eli Pearl Jam-laulaja Eddie Vedderin soundtrack elokuvaan Erämaan Armoilla (Into The Wild).

Muita kovia jotka nopeasti tulevat mieleen ovat ainakin Pink Floydin ja Jerry Garcian Zabriskie Pointin musiikki, sekä monet Ennio Morriconen työt, totta kai.

Väistelen itsekin yleensä soundtrackeja, koska ne ovat 90-prosenttisesti tekemällä tehtyjä tai hutaisten koostettuja. Mutta jos muistan oikein niin elokuvan rakenne - se että kuvataan yhden miehen taivalta läpi usean vuosikymmenen ja samalle peilataan Amerikan lähihistorian tapahtumia - toimii motivoivana tekijänä. Pitää varmaan katsoa raina uudelleen joskus.

Itselläni ei taida juuri muita ollakaan enää levyinä edellämainitun lisäksi kuin elokuvista Princen Purple Rainin ja David Bowien Christiane F:n LP:t sekä - tietysti Miami Vice -sarjan LP. Viimeksi mainitussa on puolet instrumentaaleja eli kyseessä on "aito" soundtrack. Hieno levy, jos oikein muistan.

Höpisin alussa ihan yleisesti ottaen soundtrackeista enkä siis viitannut mainitsemaasi Forrest Gumpiin, jonka sountrack on omastakin mielestäni ihan toimiva kokonaisuus leffankin kannalta.

elokuvamusiikkia tullut ostettua.

Ennio Morricone kylläkin ja onhan se upeaa kuultavaa. Varsinkin jos tykkää noista Leonen klassikoiksi kohonneista spagettiwesterneistä. Noo....eiköhän meissä kaikissa asu jonkinlainen John Wayne tai Istuva Härkä:) Suurinta amerikkaisnäyttelijää ei tietenkään saa sekoittaa näihin uusimpiin länkkäreihin mitä Sergio Leone tehtaili 60-luvulla.

Varmaan osa noista Brucen biisien tehoista häipyy siinä kun ei niitä sanoja tule pahemmin kuunneltua. Eli soundi ratkaisee ja se ei mielestäni mitenkään iskevä.

Bruce Springsteenin & The E Street Bandin vuonna 1975 ilmestynyt kolmoslevy Born To Run on ehkä maailman paras levy. Tähän päätelmään tulin - taas kerran - kun kuuntelin levyä remasteroituna CD:nä.

Levystä kannattaa Bruce-diggarin hankkia sen 30-vuotisjuhlan kunniaksi tehty CD:n ja 2 DVD:n boksi, jonka saattaa saada jopa normaalin levyn hintaan levyalesta, jos vain viitsii etsiskellä. DVD:eistä ensimmäisellä on 1,5-tuntinen varsin valaiseva dokumentti Wings Of Wheels: The Making Of Born To Run sekä 20 min eli kolmen biisin verran vanhaa E Street Bandia livenä. Toisella DVD:llä on hieno konsertti Lontoon Hammersmith Odeonista vuodelta 1975.

DVD-levyt on tekstitetty englannin lisäksi vain muille suurille kielille. Dokumentilla bändin nykyiset jäsenet ja levyn tuottaja kommentoivat levynteon eri vaiheita - paineita, ystävyyttä, luovuutta. Alkuperäistä studiokuvamateriaalia on paljon eikä tästä "aika kultaa muistot" pidäkään aivan paikkansa, sillä 14-tuntiset päivät olivat selvästi Brucelle itselleenkin kärsimystä, mutta silti hän halusi saada jokaisin nuotin ja sanan aivan kohdalleen. Born To Runin aikana bändistä muotoutui lähestulkoon nykyisenlainen, kun rumpali Vini "Mad Dog" Lopez ja pianisti David Sancious lähtivät ja koe-esiintymisten kautta löytyi pianoon Roy Bittan ja rumpuihin Max Weinberg. Jos levytyksen alkaessa Bruce oli vain 24-vuotta nuori, niin varmasti Born To Run -kappaleen levyttämiseen kulunut puoli vuotta teki hänestä "The Bossin". Onneksi Levyntekoa seuranneelle kiertueelle haalittu "Miami" Steven kävi studioassa ja huomasi virheellisen nuotin täydellisestä rock-biisistä. DVD paljastaa niin englantilaisten ylenkatseen jenkkejä kohtaan kuin Brucen kitarankin salaisuuden.

Alla linkki Junglelandin hyvin poikkeukselliseen ja epäviralliseen videoversioon, joka tuotettiin vuonna 1989. Niin visuaalisia kuin Brucen biisit ovatkin, tekstejä ei tietenkään voi siirtää niin täydellisesti kuviksi, että se voittaisi oman mielikuvituksen. Valitettavasti biisin äänenlaatu on heikkotasoinen, mutta näytteitä on jopa tuolta Hammersmithin keikalta youtubessa.

Linkki Jungleland produced by Dennis Lee (http://www.youtube.com/watch?v=Td7iWpuRmPY)