Viime tipassa Joensuu

Painoin koneen nokan alas. Curtiss vinkaisi ja lähti syöksyyn auringon valon viivähtäessä hetken suppilonmallisilla pilotinlaseillani.
Alapuolella kiisi V4 ohjus ja sen halusin napata. Silmäni tähyilivät tähtäinristikkoa, jonka keskelle yritin saada V4:sta osumaan.
Pari kiepsahdusta ja olin aivan ohjuksen peesissä. Nahkalakkini leukaremmi heilui vapaana ja huuleni yrittivät hamuilla sitä suuhun, joka kerta kun se hipoi kasvojani. Persuksen alla lämmitti turvallinen lierihattu. Asetin koneen vakaaseen lentoon ja tähtäsin tarkasti.
Tästä kulmasta tarkasteltuna monimuotoinen V4 ohjus näytti pelkältä suupalalta kaltaiselleni ässälle. Ajettunut peukaloni hamuili laukaisunappia. Ajattelin täräyttää koko järjestelmällä. Samassa kone heilahti ja karvanopat lennähtivät silmieni eteen. Pahus...täytyy vedellä sokkona ja sinnepäin. Ammuin täyslaidallisen ja vedin ohjainsauvasta koneen ylös. Kaljua kutitti ja heitin nahkalätsän hiiteen.Pian olisi laskeutumisen aika. Sitä ennen pitäisi kuomu aukaista ja raapustaa liidulla koneen kylkeen yksi epävarman pudotuksen merkki lisää. Heikommat lentäjät tekisivät sen maassa, mutta minä Lierihattu, ässien ässä kykenen tekemään sen ilmassa. Kuomu auki, kova rojahdus ja helvetillinen ilmavirta tempaisi minut, kuomun ja karvanopat matkaansa. Pidin kiinni kuomusta kaikin voimin. Silmät oli parasta sulkea, sillä ilmavirran pyöritys oli huikea.Tunsin kuinka veri virtasi kainalossani.......valoa.....ääniä. Sairaala, siellähän minä olin, turvallisesti sairaalan sängyssä. Jes. Mutta kainalo on silti todellisen märkä, mitä? Olin nukahtanut täpötäysi sorsa kainalossa ja nyt se oli kääntynyt hieman huonoon positioon ja alkanut valuttaa. Mikä helpotus. Hetken jo luulin saneeni siipeeni V4:lta.

Sekoittelin sokeria kahviini sairaalan kahviossa, enkä halunnut enään muistella aamuista herätystä. Mistä lie moinen painajainen.
Täällä eivät pidä minusta ja viereisestä pöydästä mulkoillaan. Eivät pitäneet siitä, että eilen linnoittauduin tv-huoneeseen. Oli kuitenkin pakko. Kyseessä oli minä tai he tilanne. Shittisarja vastaan Ravit ja minä sekä ravit voitimme. Harmi vain, että televisio otti ja lopetti toimimasta muutaman lähdön ja parin läiskäyksen jälkeen. Nykyään kun ei osata enään tehdä mitään kunnolla. Kaikki tehdään jossain vinkuintiassa ja laatu on mitä on. No siellähän mulkoilevat. Tänään ravit Joensuussa ja Vertu mäsänä muovikassissa ja nyt säilytyksessä jollain tädillä. Penakin on heikossa hapessa ilman puhelinyhteyttä. Pakko kai pärjätä omillaan. Kahvit naamaan ja osastolle, ehkä siitä Penasta puristamalla jotain irti lähtisi, jos ei muuta niin tupee.

Laahustin menemään pitkin sairaalan käytäviä, kun yhtäkkiä äkkäsin kabinetin poikien Paven, joka oli luultavasti tullut katsomaan Penaa." Terve Pave, kuis hurisee", tokaisin minä. "No,no mitäs mies. Vihjeitäkö?", heitti Pave takaisin." Jeps, juuri niitä" virkoin minä. "Odota hetki käyn puristelemassa ne sinulle viime tipassa", heitti Pave ja syöksyi vessaan. Odottelin ja pian Pave palasi mukanaan lapulle kirjoitetut vihjeet. "Näistä tulee sitten extra veloitus, tiedäthän sinä sen? Tämä nimittäin on henkilökohtaista konsultointia ja firma veloittaa triplat."kuittasi Pave."Miten vaan"; sanoin minä. Lapussa näytti olevan tuhtia tietoa. Ensimmäiseen oli lyöty kaikki, toiseen oli pyyhkästy joku Percevall sekä Pric du Ling. Kolmanteen molemmat lennot I.P ja Luvisan. Viimeiseen pyöräytetty varmaksi Mandi Girl. Hurja rivi ja nyt äkkiä pelaamaan se sairaalan kioskille. Mummot ja kipsijalat pois tieltä,sorsat kainaloon. Täältä tullaan.