HU:ssa 23.4 julkaistu yhteenveto kokonaisuudessaan

TOTEUTTAAKO HIPPOS MISSIOTAAN –
PARHAAT EDELLYTYKSET HEVOSTALOUDEN MENESTYKSELLE ?

Kärkölän hevosseuran, joka kuuluu Etelä-Suomen Hevosjalostusliittoon, vuosikokouksessa 17.03.2008 laadittu yhteenveto.
Yhteenvedossamme haluamme herätellä keskustelua ja vuorovaikutusta tulevaisuuden näkymistä ja tämänhetkisistä kenttää kautta Suomen puhuttavista aiheista.

”Suomen Hippos ry: n tulee rakentaa yhteistyössä viranomaisten ja muiden järjestöjen kanssa hevostaloudelle toimintaympäristöä, jossa kestävä ja pitkäjänteinen toiminta olisi tarkoituksenmukaista koko maassa.
Hevostaloutta tukeva ja jatkuva kehittäminen tulisi olla oleellinen osa Suomen Hippos ry n toimintaa.
Yhteydet ja kanssakäyminen niin kotimaassa kuin kansainvälisesti on tae toiminnan tuloksellisuuteen.”
Tämä on suora lainaus Hippoksen missiosta ja tavoitteista.
Näiden toimintaperiaatteiden pohjalta pohdimme otsakkeessa olevaa kysymystä.


kohta 1. hevosen lanta
kohta 2. hevosen kuljetus
kohta 3. hevosen loppusijoitus
kohta 4. hevosalan organisaatio - Hippos


Lantatilanne
EU direktiivi hevosenlannasta on Suomessa tulkittu siten että lanta onkin jätettä. Onko näin käynyt vahingossa vai onko se harkittua? Oli miten vaan tuloksena siitä hevosenlanta alistetaan Suomessa jätelainsäädännön alaisuuteen. Muualla Euroopassa hevosenlanta on biomassaa. Hevosenlantaa voi käyttää erinomaisena energianlähteenä poltettuna ja näin myös tehdään useassa maassa. Meillä se ei ole kansallisen lain tulkinnan takia mahdollista.
Viljelijä –valmentaja voi toki sijoittaa hevostensa lannat omille pelloilleen tai järjestää asia myötämielisesti suhtautuvan viljelijän kanssa. Ongelmana on usein etteivät viljelijät halua hevosenlantaa pelloilleen hukkakauran pelossa. Valmentajan pitäisi sitoutua ostamaan ja syöttämään hevosilleen lantaa vaastaanottavan viljelijän kauroja jotta viljelijä voisi luottaa lannan puhtauteen. Sinänsä ymmärrettävää.
Suuret talliyhteisöt joutuvat kuljetuttamaan lannan jätteenkäsittelylaitokselle ja maksamaan niin kuljetuksesta kuin käsittelystä kohtuuttomat summat. Maksut maksaa viime kädessä hevosten omistajat. Lannan kuljetuksesta kuluu uusiutumatonta energiaa polttoaineen muodossa. Lannan käsittelyssä vielä lisää. Talliyhteisöjen yhteydessä olevat kiinteistöt ja lähikunnat voisivat hyödyntää tämän nopeasti uusiutuvan energialähteen lämmittämällä sillä kiinteistöjään ja tulevaisuudessa muuttamalla sitä jopa sähköksi.
Hevosten ruhoja saa Suomen jätelainsäädännön mukaan polttaa, esimerkkinä Mäntsäläläisen yrittäjän eläinkrematoorio. Miksi ruhon poltto on turvallisempaa kuin lannanpoltto asianmukaisissa polttolaitteissa?
Suomessakin jo on tietotaitoa lannan poltosta ja sen muuttamisesta hyötykäyttötavaraksi, lämmöksi. Se tietotaito ja siihen tarvittavat laitteistot myydään Suomesta muihin EU maihin jotka säästävät uusiutumattomia energialähteitään ja polttavat uusiutuvan energialähteen, hevosen lannan. Vaikka hevosen lanta ei suoranaisesti liity totalisaattoripeliin, niin välillisesti se on osa sitä.
Hippoksen tulee valita viipymättä oikeat ja osaavat henkilöt sekä eduskunnan hevosystävistä vaikutusvaltainen lähetystö, jotka neuvottelevat maatalousministerin ja ympäristöministerin kanssa uuden lakialoitetteen tai asetuksen muutoksen, joka sisältää muutosehdotuksen lupamääräyksiin koskien ympäristönsuojelulakia, jätelakia ja jätteenpolttolakia.
Kenttä keskustelee ja pui nyrkkiä, mutta etujärjestö, hallitus ja valtuuskunta ovat tahoja, jotka kentän puolesta toimivat.
On aivan selvää, että virkamiehet ympäristökeskuksessa noudattavat lakia, jonka seurauksena olemme täysin eriarvoisessa asemassa Suomessa kuin muissa Euroopan maissa. Jos ja kun direktiivin käännösvaiheessa suomenkielelle on tapahtunut virhe, on se viipymättä korjattava, kun siihen ei asetuksen tullessa lainvoimaan Hippos älynnyt kiinnittää huomiotaan ja ennakoida tulevaisuuden haastetta mm. energiapoliittisesta näkökulmasta. Energiapolitiikka on päivän kuuma sana, siksi kaikki kortit on käännettävä, jotta olemme samalla viivalla kun yhteisiä EU direktiivejä tulkitaan, valvotaan ja toteutetaan.
Suomen Hippos ry:n säännöt §3,kohta 3.


Kuljetuslupa - eläinten kuljetus - Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

Vuoden 2007 alussa uudistunut kuljetuslainsäädäntö koskee kaikkea eläinten kuljettamista Suomessa. Säädösten tarkoitus on periaatteessa hyvä ja eläinsuojelullinen. Se suojelee eläimiä - hevosia - kuljetuksessa ja sen yhteydessä vahingoittumiselta, sairastumiselta ja kärsimyksiltä.
Jos olet liikkeellä hevoskuljetuskalustolla tulonhankkimisaikeissa, ( esim. matkalla ravikilpailuihin) kyydissä hevosia jotka eivät ole omiasi sekä jos matkaa on enemmän kuin 65 km sinulla tulee olla kuljetuslupa eli pätevyystodistus. Pätevyystodistus pitää olla myös hevosen hoitajalla joka on mukana kuljetuksen aikana. Pätevyystodistuksen ehtoina ovat eläinkuljetusasetuksen liitteen IV mukainen koulutus sekä hyväksytysti suoritettu pätevyyskoe. Kuljettajan ja hoitajan pätevyystodistus haetaan sen läänin lääninhallitukselta jonka alueella on hakijan kotipaikka. Myönnetty lupa kattaa kuljetuskalustoa kuljettavien, eläimiä hoitavia sekä kuljetuskalustoa. Kustannus on €350 kuljetuskalustolta sekä+ erilliset pätevyystodistukset à €50.
Kuljetuskaluston lupa on voimassa viisi vuotta. Sen jälkeen lupa pitää uusia. Pätevyystodistus on voimassa kunnes todistuksen haltijan täyttää 70 v. Sen jälkeen harkinnan mukaan. Jos kuljetus kestää yli 8tuntia kuljetuskalusto pitää olla sekin varustettu uusien normien mukaisesti ja hyväksytty läänineläinlääkärillä, kaavakkeita saa www.lääninhallitus.fi. Mikäli kuljetus kestää yli 8 tuntia pitää vuorokautta aiemmin ilmoittaa reittisuunnitelma ja aikataulu läänineläinlääkärille. Jos kyydissäsi on rekisteröimättömiä hevosia ( esim varsoja) hevosen pitää nukkua yö karsinassa ennenkuin voit lähteä paluureissulle…ja niin edelleen… säännöt ovat loputtomia… Tämän kaiken hallinnoi Elintarviketeollisuuden keskusliitto, EVIRA.
Direktiivien mukaiset asetukset ja määräykset ovat tarkoitetut teuraseläimiä kuljettaville kuljettajille ja ajoneuvoille. Suomessa hevostalous on alistettu noudattamaan teuraseläintenkuljetuksiin säädettyjä asetuksia, vaikka meillä hevosten teurastusasiaa ei ole saatettu inhimilliselle tasolle, vaan se laahaa valovuosia
jäljessä 2000 luvun tavoitteellisesta hevosten kunniallisesta loppusijoitusmenettelytavasta.
Oheiset määräykset lisäävät kustannuksia niin valmentajille kuin hevostenomistajille. Paperisota vie aikaa, asetusten valvontaa on mahdotonta valvoa aukottomasti, ajankäytöllisesti ja oikeudenmukaisesti.
Hevosseura kyseenalaistaa etujamme ajavan Hippoksen toiminnan ja yhteisteistyön kun yllämainittuja
sääntöjä on otettu voimaan Suomessa. Hippos ei ole neuvotellut molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua, vaan on nöyrästi kumartanut ja tyytynyt direktiiviin. Mission tarkoitus on motivoida niitä, jotka
ovat sitoutuneita organisaatioon, tässä tapauksessa Hippokseen.

Hippoksen yhdistyksenä tulee ajaa kentän etuja ja edellytyksiä mieluummin etuajassa ja ennakoiden tulevaisuuden haasteet.

Hevostalouteen on luotava tahtotila, joka kantaa meitä kaikkia. Hevosseura haluaa hevosten parasta, mutta ei säännöillä millä tahansa.
Viestiksi seuraaviin neuvotteluihin : oikeat kyseisen alan asiantuntijat neuvotteluihin tulevaisuudessa, joilla on tietotaitoa ja kykyä neuvotella oikeudenmukaisia ja kenttää vakuuttavia päätöksiä. Seuraava neuvottelun paikka saattaa olla ajopiirturin pakollinen käyttö muihinkin kuin kuorma-autoihin, koska hevosia kuljetetaan muillakin ajoneuvoilla.
Suomen Hippos ry:n säännöt §3,kohta 3.

Hevosen loppusijoitus

Jos hevosen saisi teurastettua ja siitä saisi korvauksen, useat sadat hevosparat jotka vaihtavat omistajaa million mistäkin vastineesta ja kiertävät paikasta toiseen voisivat päästä ansaituille vihreille laitumille kun sen aika on. Samalla kilpahevoskanta tervehtyisi ja kohentuisi sekä myös kasvattajien tilaisuudet myydä varsojaan paremmilla hinnoilla paranisi.
Kasvattajat eivät saa varsoistaan edes kuluja peittäviä hintoja.
Tammakanta on asiallinen ja maailmalta saa tilaamalla lähes kaikkien hyväksyttyjen siitosoriiden siementä. Kasvattajan tilanne vaan kun ei ole taloudellisesti mitenkään kadehdittava. Hevosten kasvatus voisi olla toimiva elinkeino ja työllistävä tekijä maaseudulla jos varsoja voisi myydä järkevään ja kaupalliseen hintaan. Tätänykyä Suomessa on liikaa keskinkertaisia ja huonoja kilpahevosia, niitä saa ilmaiseksi tai muutamalla satasella, miksi sitten maksaa varsasta useita tuhansia? Olisi raviurheilun kehityksen kannalta tärkeää että hevoskanta muodostuisi hyvistä kilpahevosista eikä keskinkertaisista entisistä kilpahevosista. On toki huomioitava etteivät kaikki hevosen ostoa suunnittelevat hae varsaa.
Hippos ei ole riittävästi käyttänyt asemaansa painostaakseen kehitystä loppusijoituskysymyksestä suotuisaan suuntaan. Nyt on se aika. Suomen Hippos ry:n säännöt §3,kohta 3.

4. hevosalan palveluorganisaattio - Hippos

Pohdinnassa olevat kohdat 1 - 3, ovat tärkeitä osa-alueita hevostaloudessa. Ne koskettavat myös Hipposta.
Ne eivät ole elämyksiä, iloa, mielihyvää ja tulosta tuottavia toimintoja, mutta kuuluvat myös Suomen Hippoksen toimiin, sen ollessa edunvalvojana ja neuvotteluiden osapuolena kun määräyksistä päätetään. Määrätietoisuus ja ammattimaisuus ei tuloksista päätellen ansaitse hyvää arvosanaa. Raviurheilu ja hevoskasvatus pitää sisällään työpanoksena huikeita määriä miestyövuosia ennen kuin hevonen on marssin tahdissa katsomon ja tuomareiden edessä, saatikka voittajaesittelyssä.
Hevoset pitää hoitaa, ruokkia, elättää, kasvattaa, opettaa, valmentaa, kuljettaa ja paljon muuta.
Se hetki, kun marssi ja kello soi on jäävuoren huippu tässä jatkumossa. Valmistautuessa Eviran kuljetusta koskevaan pätevyystodistustenttiin , jossa mm. yksi sääntö kieltää oriin ja tamman kuljettamisen samassa osastossa kuljetuskalustossa, tulee mieleen, että onko hevostalouden etuja valvoma yhdistyksemme Hippos, sen hallitus ja valtuuskunta pohtinut näitä yllä mainittuja kohtia oikein syvältä ja olleet korvat kuulolla. Unohdetaanko hevostaloutta rasittavat säädökset ja kustannukset. Toki ne ovat toisarvoisia heinäkuun helteessä juhlinnan keskellä, johon koko ravivuosi huipentuu.
Valtuuskunta käsittää jäsenet ympäri Suomea. Kentällä on tunne, että vahvin ja tuloksellisin sen toiminnasta on ollut kuninkuusravipaikkakuntien valinta. Valtuuskunnan jäsenet ovat lähetetty päättämään kentän asioista ja edellytyksistä hevosseurojen ja liittojen valtakirjalla. Yksilöllä on oikeus tulla kuulluksi seuransa yhteisössä. Kautta maan on seurojen asia viedä viesti alueen valtuuskuntaan osallistuvalle ja sitä kautta Suomen Hippoksen päättäjien tietoisuuteen. Mikä viesti?
Viesti siitä, että Suomen Hippos ry ottaisi työkalut käyttöön, joilla yhdistys voisi aukoa ruosteisia ja luutuneita käsityksiä, korjata rakenteita ja rakentaa yhteistyötä - meidän kaikkien hevosystävien parhaaksi.
Muistettakoon että Suomen Hippos ei ole yritys, se on yhdistys. Yhdistyksen tehtävät ovat säännöissä selvästi määritelty.

Ote Suomen Hippoksen säännöistä (www.hippos.fi) tässä heille luettavaksi joilla ei ole mahdollisuutta lukea ne internetistä tai joilla ei ole sääntöjä käsillä:

3 §
Valtakunnallisena keskusjärjestönä ja EU:ssa hyväksyttynä jalostusjärjestönä Hippoksen tarkoituksena on
1) johtaa ja kehittää Suomen raviurheilua ja hevostaloutta,
2) edistää kotimaista hevosjalostusta, -kasvatusta ja hevosen käyttöä,
3) huolehtia hevostalouden yhteiskunnallisista ja kansainvälisistä suhteista,
4) luoda edellytykset ravipelien järjestämiseksi koko hevostaloutemme kehitystä hyödyttävällä tavalla sekä
5) edistää raviratayhteisöjen, hevosjalostusliittojen ja muiden jäsentensä toimintaa ja yhteistyötä.

4 §
Tarkoituksensa toteuttamiseksi Hippos
1) suorittaa lainsäädännössä ja muissa normeissa osoitetut hevoseläinten jalostus- ja kilpailutoiminnan järjestämiseen sekä hevosten ja näiden alkioiden ja sukusolujen käsittelyyn, kauppaan, maahantuotiin ja vientiin liittyvät tehtävät,
2) järjestää maamme ravikilpailutoiminnan,
3) järjestää pelitoiminnan joko suoraan tai omistamansa peliyhtiön kautta,
4) huolehtii totopelien tuottojen käyttämisestä hevoskasvatuksen ja hevosurheilun edistämiseen, siten kuin totopelin tuottojen jakamisesta lainsäädännössä ja muissa normeissa määrätään,
5) pitää hevosten ja ponien rekistereitä ja kantakirjoja,
6) järjestää koulutusta ja neuvontaa,
7) harjoittaa hevostalouden tiedotus- ja kustannustoimintaa