onko?

Kyllä! Ja jos joku muu jotain muuta väittää niin valehtelee. Kaikki harrastaminen maksaa.

Perustilastomatematiikalla arvioiden vain hyvin pieni osa(oma arvio 1-2 %) pelaajista pystyy voitolliseen pelaamiseen pitkässä juoksussa. Eli pelaajalla pitää olla keskivertopelaajaan verrattuna paljon paremmat tiedot hevosista, raviurheilusta ja pelaamisen teoriasta, jotta voitollinen peli olisi mahdollista.

Ihan matemaattisia suureita käyttämällä ei voi puhua voitollisuudesta kuin ehkä joka sadannen kohdalla. Jos taas voitolliseksi pelaamiseksi katsotaan se, että lyö pelimuotojen keskivertoa palautusprosenttia paremmat lukemaan mittariin, niin voittajia on jo paljon enemmän. Siinä missä sijapelaaja voi ylpeillä saavansa lähestulkoon kaikki sijoittamansa eurot takaisin, riittää V4-riippuvaiselle hyvinkin 75 % lunastukset samaan hyvänolontunteeseen. Molemmat jäävät tappiolle, mutta keskivertoa vähemmän.

Toisaalta elämyksiä hakeva saa raveista paljon enemmänkin kuin vain rahaa: sydän pamppaillen voi seurata pelihevostensa edesottamuksia, kun tuomarilinjakin vaihtelee raveista toisiin ja ammattilaisten välinen nokkapokka sekoittaa välillä pakkaa. Joskus taas kaikki menee juuri niin kuin elokuvissa. Lunastukset ovat silloin vain kakunkuorrutusta, kun mairea hymy naamalla saa tuntea itsensä maailmanomistajaksi.

Kun laskee lajin parissa vietetyt "työtunnit", niin säännön vahvistavan poikkeustapauksen eli voitollisen pelaajankaan ura ei enää ole niin hohdokasta. Varsinkaan jos puhutaan siinä määrin peliriippuvaisesta henkilöstä, että suhteellisen suuretkaan voitot eivät tunnu juuri missään, kun tappioillisia päiviä tulee kuitenkin useammin eteen kuin voitollisia.

Harrastukset maksavat, eikä kaikkea voi laskea rahassa. Totaalinen breikki vedonlyönnistä on kuitenkin aina välillä paikallaan, vaikka siinä voikin jäädä joku tiedonjyvä saamatta. Moukan tuurillahan ne isoimmat potit muutenkin saadaan.

Hyvää kevättä - raveilla tai raveitta.