Vermo Sunnuntai

Kabinetilla on taas kiireinen päivä. Faksit laulaa ja puhelimet soi, kun tulojärjestyksiä sovitaan ja juoksupaikka kauppa käy kuumimmillaan. Laitan lierihatun päähäni ja poistun kabinetin toimistotiloista. Lähtiessäni näytän peukkua eräälle sopimus Timolle ja saan takaisin hiljaisen "ok tulee" huulenliike vastauksen. Vertuun on tulossa tärkeätä informaatiota Vermon raveista.
Käynnistän uudenkarhean Cadillacin ja tasainen moottorinhyrinä hivelee korviani. Liu'utan kättäni pähkinäpuisella ratilla ja survaisen tallan pohjaan. Karvanopat heilahtavat ja Cadillacin rinnalle ehättäneet Kärppä lippispäiset köyhät jäävät savupilveen. On Vermon lunastusten aika.

Samaan aikaan Hoppolassa mietitään kuumeisesti uusia pelimuotoja. Ehdolla on myös viimeisistä sijoista pelattava sijapeli.
Näen ajaessani sieluni silmin tulevat mittelöt raviradoilla, kun ammattikuskit ajavat sekä voitosta, että viimeisistä sijoista. Kärjessä kaahottavat ensisijoista kilpailevat niskat punaisena 09-avauksia. Pian saamme nähdä myös taktisia hiipumisia ja kierroksella ohitettavia. Parhaat hidastelijat jäävät kauas taakse kävelemään, joidenkin sortuessa jopa ryömimään. Ravit kestävät entistä pidempään, kun "käsi" ohjastajia odotellaan maaliin. Viimeisten maaliin saapujien tuuletukset hiotaan uusiin atmosfääreihin. Kaljan ja makkaran myynti radoilla kasvaa.
Vertu soi. Taivaallinen ääni täyttää Cadillacin, kytken autopilotin päälle ja vastaan Vertuun. Kabinetin pojat soittelevat, lähdöt alkavat siis hahmottua. 11 On kuulemma ensimmäisen nelkkulähdön sopimusvoittaja, mutta numeroilla 2 ja 8 on lupa yllättää. Muiden ollessa kykenemättömiä voiton suhteen on takaa siihen lupa täräyttää 14 King Waldemarilla. Muilla ei voittoon ole asiaa.
Cadillac heilahtaa rajusti ja Vertu lennähtää etupenkin alle. Olen kehäykkösen luiskassa. Cadillac pysähtyy ojaan. Otan kilvet ja soitan poliisille. "Täällä on jonkun romu ojassa tulkaa katsomaan". Ensiviikolla ostan uuden Cadillacin Vermo rahoilla.

Könyän Vertun ylös etupenkin alta ja lähden kävellen Vermoon. Sopimus Timppa huutaa puhelimessa. Toinen lähtö on nelkussa selvillä.Lupa voittoon on annettu numeroille 1,5,7,8,11.
Kalliimman puoleiset nahka kenkäni kapsahtelevat juhlallisesti märkään asfalttiin ja äänestä kuulee, että tulija ei ole tavallinen Ryysyrannan Jooseppi. Ajatukseni viivähtää myötätuntoisesti myös kenkieni kiillottajan pajassa. Ääni Vertussa jatkaa ja kertoo kolmannesta selvittävän numeroilla 4,6,9,11.

Vermon eteishallissa kaivan vapaalippuni esille. Asettelen lierihatun tyylikkäämmin päähän ja ojennan vapaalippuni. Samalla ihmiset näkevät kanikonttorista takaisin lunastetetun kultakelloni, jonka mitoiltaan oivallisesti laskettu mittatilauspukuni hiha antaa vapaalippua ojentaessa paljastua. Hymyilen leveästi, jotta ameriikkalaiseen tyyliin valkaistut hampaani näkyvät hallin takaseinään nojailijoille asti. Olen taas Vermossa. Minä. Lierihattuinen mies. Tietäjien kuningas ja taitajien ystävä. Neljäs lähtö vielä Simb Chaplinin muodossa kupongille ja käsi ojossa totoluukulle odottamaan shekkiä. Shamppanjat voi jo korkata yläkerran ravintelissa. Vielä on hetki aikaa ennen suuren rahan tuloa. Hekuma näkyy jo poskilta ja lierihatun pompahtelusta.