Teivon aalloilla

Perämoottori putkuttaa pehmeästi, kohta on aika höllätä kaasua ja asetella lierihattu tyylikkäästi kaljun päälle. Annan veneen lipua hiljalleen vieraspaikan paalua päin. Teivossa ollaan.
Hyvin liukuu jopa jäitä pitkin.


Kaikkihan tietävät, että Teivo on saari. Lapsena maantiedon tunnilla opettaja kyseli sisävesi saaria ja silloin jo pienenä lierihattupäisenä koltiaisena tiesin vastaukset. Saarella kaikki on helpompaa,hevosten juoksu on irtonaisempaa ja siksi usein kerrotuilla voittaa. Näillä seuduilla kielen oppiminen on ollut hankalaa, siksi saarella usein tavataan. Siihen ei kuitenkaan kannata kiinnittää liikaa huomiota, sillä saarelaiset saattavat vaivaantua ja alkaa höpistä muinaisgootilla suurista kertoimista sun muista.
Sitä ei kestä Erkkikään. Tästä syystä seisoskelenkin toto jonossa ihan hipihiljaa tuijotellen vain omia kerrottuja lappujani ja yrittäen näyttää saarelaiselta.

Teivossa ei kannata olla liian nopea, täytyy sulautua massaan ettei heti tunnisteta ulkopaikkakuntalaiseksi.Ääntä kannattaa availla tyyliin määä ja säää. Ja kannattaa epäselvästi hoeskella paikallisia mantroja,ilves vai tappara vartoos ny,ilves vai tappara vartoos ny. Yleisin saarelaisten etunimi on Kekä ja siksi sitä kuulee usein. Jos jotakuta tarvii puhutella sanotte vaan kekä sää oot. Näillä eväillä sarella pärjää, eikä joudu illaksi vartaaseen kuten usein muualta tuleville hankkii käydä.

Minulle vanhalle Teivon kokijalle kabinetin pojat on hieroneet suoran rivin, johon isketään kiinni Cadillacista irronneilla rahoilla. 2,7,11 on lähtö ekaan.Toiseen numero yksi varmaksi, kuten kaikilla ja kolmanteen 1,7,ja 9. Adriaa ei kuulemma tarvita.Viimeisen korkkaa 10 Daddy's eagle
näin on kabinetissa päätetty ja pidätelty.

Sitten vaan ojentamaan kuponkia toto kassalle ja vieno hymy neidille tai miehen sattuessa vedetään parrasta paikalliseen tapaan.
Ja taas näkyillään.