IS-Ravit kaipaavat uutta verta

Taattua pullamössöä lehden anti jo pitkään, ollut oikeastaan siitä asti kun turhuuden takuu eli IS-etuliite ilmestyi lehden kanteen. Näköalatonta puuhastelua

ja ihan SIKANA......

Toimittajanimikkeellä operoivat nykyään kaikenlaiset kynäilijät. IS-Veikkaaja on antanut heille ohjeet olla myyviä ja jälki on hiukan sekavaa.

On lehdessä ravien osalta osaamistakin. Paljon on kiinni lukijastakin. Muualla käyty HU-keskustelu kertoo sen.

Matin kanssa siinä mielessä samaa mieltä, että ei ravitoimittajien joukko liene kovin laaja. Ainakaan hyvän ja laajan näkemyksen ja syvätiedon omaavia. Ravitietämystä ja -kokemusta ei välttämättä korvata nuoruudella ja innolla.

Joskus mietin, että millainen olisi se toimittaja, joka täyttäisi kaikkien toiveet? Ei ole sellaista syntynyt eikä tule syntymään. Niin erilaisesta lähtökohdista me luemme juttuja ja odotuksemme ovat myös hyvin erilaiset.

Minulla on mahdollisuus lukea useampia ravilehtiä ja vielä maakuntienkin sanomalehdistä ravikirjoittelua seuraan. IS-Veikkaaja keittää välillä oikeinkin hyvää huttua. Eikä arvostustani lehteen ainakaan ole vähentänyt se kokonaispanostus, jonka antia IS Ravit nettisivuilta hyödynnän - ihan sikana.

... kaivattaisiin ja on kaivattu aina. Itsekin olen sivutoimisena ravitoimittajana jos kus takavuosina suhaillut ja jo silloin olivat ammattitaitoiset toimittajat alalla harvassa. Kapulakielisiä kynäilijöitä löytyi silloin ja heitä löytyy vielä tänäänkin.

Päätoimisia ravitoimittajia ei taida nykyisin olla hevoslehtien ulkopuolella ensimmäistäkään ja palkkaa maksetaan näissä hevoslehdissäkin työehtosopimusten minimejä hipoen. Merkittävimpiä luontaisetuja ovat raveihin ilmaiseksi pääseminen ja se, että saa pelata itse tipsaamiaan hevosia ja jättää ne sisäpiireistä saamansa parhaat tipsit salaan oman pienen palkkansa lisäksi.

En silti nykyistäkään kirjoittelua enkä kirjoittajia moiti. Työmies on palkkansa ansainnut; työmies on palkkansa arvoinen.

joka kai on melko lailla samaa IS Ravit-palvelut kanssa. Kehuja siitä, että saivat eilen V75-rivin kiinni.

Uutta verta on kyllä tullut sekä Veikkaajaan että Hevosurheiluun viime vuosina, mutta tietenkin yhden toimittajan mahdollisuus vaikuttaa on aika suppea. Veikkaajan linja voi olla ihan tarkoituksella hiukan yliampuva raviuutisoinnissa, ihan samaan tapaan kuin se on lätkässäkin.

Huvittaa, että lehti käyttää hyvin usein ilmaisua " kuten IS Veikkaaja jo x viikkoa/kuukautta sitten kertoi" - tarve korostaa jotain?

Oikein innostuin tästä aiheesta, sillä muistot vyöryivät mieleeni:)

Mitä hevoslehteä suosittelisitte uudelle, ravikipinän saaneelle aloittelevalle harrastajalle tai sellaiselle,joka seuraa aktiivisesti muutakin urheilua,kuten lätkää, jalkapalloa, mutta on kiinnostunut raveistakin, Kapra ja j.laakso?

Minulle ensimmäinen ravilehti toistakymmentä vuotta sitten oli Veikkaaja ja sen ravisivut. Se oli selkeä, siitä sai aloittelijakin näppärästi tukea peleilleen ja siinä oli hyviä, jo silloinkin minulle oikeinkin luettavia ja antoisia juttuja. Pidin siitä sen vuoksikin, että jokaisesta hevosesta oli joku arvio vihjeissä keskiviikon ja lauantain veelähdöissä, vaikkei ne nyt sitten aina ihan kohdillaan olleetkaan.

Tietämykseni on ainakin jonkin verran kasvanut noista ajoista, mutta lehti täyttää edelleenkin vaatimukseni – luettavuus, arviot hevosista, toimitetut jutut. Muistan hyvin, miltä HU tuntui silloin käsissäni, ei auennut, ei. Ei millään pahalla, koska nyt se jo aukeaa hyvinkin. Jaksan jopa tihrustella välillä kovinkin huonoa painojälkeä ja pientä pränttiä.

Ehkä tuo ”ensi rakkaus” Veikkaajaan vaikuttaa siis vieläkin niin, että pidän lehdestä, minusta se on vain kehittynyt. Minusta se on kehittynyt nimenomaan palvelemaan laajempia ravipiirejä. Juuri esim. noilla monteraaton ja Matin mainitsemilla, räväkämmillä keinoilla, hienoine nettisivuineen. Hevijuuserikin sieltä saa kuitenkin osansa. Kun olen jo omasta mielestäni ravieskarini käynyt, olen vakiinnuttanut suhteeni 7 oikein lehteen, lähtölistat ja juoksuselosteet minulle parhaassa muodossa. Silti luen IS- Veikkaajaa mielelläni. HU antaa vähän eri näkökulmaa raveihin ja hevosiin.

Kehitys ja uusi veri ei ole kenellekään haitaksi. Kilpailun kovetessa vain laatuun panostava menestyy. Erikoistuminenkin on usein välttämätöntä. Meitä raviseuraajia, -pelureita ja hevosharrastajia on kovin monenlaisia. Me kuluttajathan valitsemme omamme ja menestyjän, sen maistuvimman, ja teemme ostopäätöksen omilta lähtökohdiltamme. Valinnanvaraa arvostan kovasti.

... saaneelle harrastajalle ei ole eikä tule - ellei sitten Sanoma Oy halua kehittää Veikkaajasta tätä. Bisnestähän lehtien tekeminen on ja on aina ollut.

Kun ensin kehitettäisiin 20 - 30 000 uutta raviharrastajaa voisi kiinnostus alkaa herätä. Hippoksen ja Fintoton toimissa harrastuspohjan laajentamiseksi olisi toivomisen varaa, mutta taitavat edes visiot siihen suuntaan olla nykyisin olemattomat.

Tämä on aika tuttu aihe. Ollut esillä vuosikymmenienkin saatossa eri tahoilla. Hippoksen ensimmäisellä puheenjohtajalla professori Erkki Rajakoskella ( kuoli 1977 ) oli asiassa hyvät näkymät.

Mitä mietti Rajakoski?

Paljon mietti Rajakoski. Pitäisi kaivella noita vanhoja juttujaan, että saisi jonkinlaisen johdonmukaisen kokonaiskuvan, jonka voisi lyhyeksi tiivistää.

Minulla oli nuorena toimittajanplanttuna tilaisuus haastatella miestä muutaman kerran, viimeksi Rautakirjan saunatiloissa, kun Hippos aloitti valtakunnallisen V5-pelin, ulkomuistista 1974 syksyllä.

Rajakoskella oli merkittävä panos eri hevosalojen toimijoiden, ravirenkaiden, hevosjalostusliittojen yms. yhdistämisessä Suomen Hippokseksi. Hänellä oli näkemystä eriseuraisuuden lopettamisen tärkeydestä takametsien pussihousumiesten ja vähän urbaanimpien raviharrastajien välillä. Hitaasti tämä kehitys on mennyt vieläkin - eikä ole ohi. Myös poliittisen toiminnan eriseuraisuutta Rajakoski piti huonona asiana raviurheilun kehittämisen kannalta. Tämä näin nätisti sanottuna.

Rajakoskella oli näkemystä myös harrastuksen laajentamisen tärkeydestä maaseudulta kaupunkeihin työpaikoille, urheiluseuroihin yms. järjestöihin. Jarrumiehiä näille ajatuksille löytyi silloin mm. Hippoksen valtuuskunnasta. Palautusprosenteista ei silloin keskusteltu, mutta hänen ajatustensa mukaan olisi varmasti keskusteltu aiemmin kuin vasta viime vuosina.

Tämä, Elli, Sinulle lyhyesti vain muistinvaraisesti. Oli varmasti suomalaiselle raviurheilulle tappio Rajakosken inhimillisesti katsoen varhainen kuolema v. 1977. Hänellä oli Hippoksessa myös vastustajansa ja siksikään varmaan hänen ajatuksiaan ei ole pidetty isosti esillä.

Näillä foorumeilla näistä tuskin asiallista keskustelua syntyy. Lähtökohdissakaan ei ole juuri edellytyksiä.

En ole nyt Nipa oikein ymmärrä sinua. Nuo viimeiset lauseesi saivat minut jotenkin ärsyyntymään.

Saahan pyyhkeen heittää kehään raviurheilun kehittämisen keskustelun osalta näillä vähättelemilläsi foorumeilla, minä en näe kuitenkaan mitään syytä siihen. Minulla kun ei ole korkeampia foorumeita käytettävissäni.

Raviurheilu on kuitenkin käsittääkseni yhtä suosittua kuin ennenkin, jopa suositumpaa joillakin kriteereillä tarkasteltuna. Jos ei väkeä riitä paikan päälle radoille, siinä on ainakin kaksi tietä edettävänä. Joko tehdään tapahtumista nykypäivän ihmisiä kiinnostavia ja saadaan joukot liikkeelle. Jos ei joka ilta moneen kylään, niin sitten vaikka suurempiin kinkereihin. Tehdään pelaaminen kannattavaksi, myös ulkoiset kilpailijat huomioiden. Tai/ja hyväksytään myös se, että raveja seurataankin kotona, nettien ja teeveekuvien ääressä. Ja panostetaan siihen.

Alan lehtien kehitys kuuluu tähän erittäin olennaisena osana. Ja siitä voi täällä mielestäni keskustella oikein hyvin. Tänä päivänä, tässä ajassa. Ihan Rajakosken hengessä.

Et ymmärtänyt minua. Minun onkin vaikea tulla ymmärretyksi näillä foorumeilla, jossa keskustelua käydään välillisesti koneiden kautta. Tämän olen kokenut tälläkin foorumilla aika usein lähinnä aika "laaja-alaisen ja monipuolisen kirjoitteluni" vuoksi. Enemmän olen toki saanut "pyyhkeitä" viihteen vuoksi kuin vakavamman keskustelun.

Tarkoitukseni ei ollut ärsyttää, mutta ymmärrän ärsyyntymisesi. Tähän mistä kirjoitat olen joutunut tässä matkan varrella pettymään aika moneen kertaan ja nuiva asenteeni on peräisin siitäkin. En missään mielessä halua kuitenkaan väheksyä näkemyksiäsi. Olet raikkaan positiivinen raviurheilun harrastamisen elvyttämisen suhteen. Niihin palaan myöhemmin paremmalla ajalla. Mahdollisuuksia meillä on. Jos on tarve, tehdään siitä vaikka taidetta.

Lehtien kehittämisen suhteen tunnen reaaliteetit liian hyvin. Hevosalan järjestöissä ja muissa instituutioissa täytyy tapahtua paljon ennenkuin nämä reaaliteetit muuttuvat positiivisempaan suuntaan.

Palaan asiaan - paremmalla ajalla.

"Näillä foorumeilla näistä tuskin asiallista keskustelua
syntyy. Lähtökohdissakaan ei ole juuri edellytyksiä."

Sinäpä sen tiivistit - jos kaikki ovat tuollaisella asenteella liikkeellä, niin ei varmasti ole edellytyksiä!

Kyllä ihmetyttää tuollainen kommentti, vieläpä vanhalta toimittajalta!

Rajakosken ajattelu alkoi kiinnostaa todella. Jos rivien välistä mitään ymmärsin, mikä ei ole täysin mahdotonta, on hänellä täytynyt olla paljon vastustajia. Olisi vieläkin.

Ymmärrän kyllä kyynisyytesi. Kun kauan seuraa ja kovin vähän kehitystä tuntuu tapahtuvan. Ainakin asenteiden tasolla. Kyynistyy sitä.

Agnes on silti oikeassa. Kyynisyydestä ei ole hyötyä ja keskustelua voi ja täytyy käydä kaikilla foorumeilla. Ravihomma on niin hienoa hommaa, että sitä ei voi jättää vain taaksepäin näkevien varaan.

Kiitos kun jaksoit ruveta muistelemaan Nipa.

Aluksi miikalle: havainnollistit itse oivasti epäilykseni oikeellisuuden: "näillä foorumeilla näistä tuskin asiallista keskustelua syntyy ..."

"Kyllä ihmetyttää tuollainen kommentti, vieläpä vanhalta toimittajalta", sanoit ja tiivistit omalla asenteellasi sanomani. Mitkä mahtoivat olla vaikuttimesi näin tehdessäsi, tiedän mutta en kerro.

Kun tällaisella foorumilla kohtaavat toisilleen tuiki tuntemattomat henkilöt eri elämäntilanteista ( = lähtökohdista ) jo asiallisen keskustelun syntyminen edellyttää keskustelukumppaneiden mielipiteiden kunnioittamista. Muuten keskustelu ei johda mihinkään - ja kuolee helposti vuorovaikutteiseen sättimiseen. Tämä ei silti sulje pois asia-argumenteissa (!) pysyvää kiivastakaan väittelyä.

Ellin piikki oli suloisempi: "Kiitos kun jaksoit ruveta muistelemaan" - enhän toki niin vanha ole, jaksan nykyisin paremmin kuin monet nuoremmat - ja samaan sarjaan laskin agneksen lopetuksen: voi keskustella oikein hyvin. "Tänä päivänä tässä ajassa. Ihan Rajakosken hengessä". Aivan etsimättä tuli mieleen tästä entisajan vähän uhmakas laulu: "Sillä tämän päivän voitetut on huomispäivän voittajat ja "ei koskaan" on vielä tänään!"

Keskustellahan toki voi ongelmista vapaalla tasolla mistä vain ja melkein missä vain - edellyttäen kuitenkin hyvän keskustelun edellytyksiä. Mutta:

Jos halutaan muuttaa vallitsevia olosuhteita on näiden olosuhteiden tilasta oltava jonkinlainen tosiasioihin perustuva tuntuma ja mikä tärkeintä: keskusteluun on osallistuttava myös niiden, joilla on valta muuttaa näitä olosuhteita. Muuten keskustelu jää akateemiseksi.

Niinkuin Elli arveli: Rajakoskella oli aikanaan paljon vastustajia "omassa pesässä" ja olisi niitä "pussihousumiesten aikamiespojissa" vieläkin.

"Tänä päivänä, tässä ajassa" en näe raviurheilun suosiota läheskään samana kuin aikoina, jolloin itsellänikin oli yli sata ravipäivää vuodessa.Ravien pääosanesittäjistä, hevosista on niistä ajoista etäännytty jo maaseudullakin ja kehitys jatkuu samaan suuntaan. Ja vaikealta tuntuu sen kääntäminen - vaikka hyvää tahtoa vilkkaistakin keskusteluista löytyisi.

Nykytilanne näkyy ravien yleisömäärissä ja pelivaihdoissa, jotka polkevat tekniikan kehittymisestä huolimatta paikallaan. Hevoselta puuttuvan yhä suuremmassa määrin "lähimmäiset" - jos halutaan näin asia ymmärtää - ja se on raviurheilun tulevaisuuden kannalta huono juttu. Pelkästään pelaamisen varaan ei voi tässäkään tulevaisuutta rakentaa. Enää ei olisi tämän kehityksen kääntämiseen apua sadan palautusprosentistakaan. Hidastetta kuitenkin.

Juttuahan tästä riittäisi vielä vaikka kuinka, mutta pannaan vähintään pilkku, kun lukuarvo kärsii. Ehkä tämänkään verta ei kaikkia vannoutuneitakaan ravi-ihmisiä kiinnosta. Lopuksi kuitenkin kysymys:

Miksi raviurheilun päättäjät, Hippos, Fintoto, raviradat eivät järjestä tahoillaan yleisiä ja eri kohderyhmille valikoiden tarkoitettuja keskustelutilaisuuksia, jossa pohdittaisiin raviurheilun harrastamisen elvyttämistä? Näillä tahoillahan on valtaa muuttaa vallitsevia olosuhteita. Eikö muutosta haluta?

Kun täällä nyt kuitenkin keskustellaan, tavalla tai toisella. Sillä tasolla, jossa ollaan ja niistä asioista, mistä jotain ainakin ollaan tietävinämme, niin heittosi, johon viittasin, kuulosti ylimieliseltä. Toisten kunnioittamistahan minä juuri arvostan, vähättely ja kyynisyys saa minut aina ärsyyntymään.

Keskusteluhan alkoi IS Veikkaajasta. Minä voin siitä keskustella, koska luen ja tunnen lehden. Tuntemukseni raveista ja hevosmaailmasta on hyvin rajallinen. Siksi en nokkaani pistä niihin ketjuihin, joiden aihepiiri on minulle jokseenkin tuntematon. Vaikka nyt heitinkin lauseen, pari suuremmistakin asioista.

”Jos halutaan muuttaa vallitsevia olosuhteita on näiden olosuhteiden tilasta oltava jonkinlainen tosiasioihin perustuva tuntuma ja mikä tärkeintä: keskusteluun on osallistuttava myös niiden, joilla on valta muuttaa näitä olosuhteita. Muuten keskustelu jää akateemiseksi.”

Vallankumousta odotellessako pitäisi pysyä hiljaa? Reformikeskustelua pitää mielestäni käydä eri ravimaailman lohkoista. Kukin osallistuu keskusteluun omilla kokemuksillaan, eväillään ja tiedoillaan. Vaikka keskusteluun ei osallistukaan päättäjiä, voi keskustelua seurata joku päättäjä. Päättäjät eivät yleensäkään osallistu muidenkaan alojen avoimiin nettipalstakeskusteluihin.

Asenteet ja ajatukset muuttuvat pikku hiljaa. Lopussa esittämäsi keskusteluyhteys päättäjien kanssa on tietenkin ihan kannatettava ajatus.

Näinhän tässä kävi, kuten monesti muulloinkin, piti puhumani vain aidanseipäästä, mutta keskustelu menikin jo sitten aidan rakentamiseen. Siihen minulla ei todellakaan ole tuntumaa.

On paljon asioita, joista on keskusteltava kaikilla foorumeilla. Monet asiat ovat muuttuneet ja muuttumassa.

Pelaaminen on muuttumassa voittajantietäminenpelaamisesta matemaattisemmaksi. Tietää paljon haasteita mutta myös mahdollisuuksia järjestäjille.

Hevosen pitoon ja omistamiseen on tullut muutoksia. Hevonen ei enää useinkaan ole oman pihan kotitallissa, eikä isäntä itse aja ja valmenna.

Hevonen on muuttunut kylmäverisestä lämminveriseksi.

Ravitapahtuma ei yhä usammin kelpaa tällaisena nykyihmiselle. Perheet tarvitsevat viihtyäkseen muutakin kuin kaljakippoloita.

Vaikka raveilla on näkyvyyttä tosi paljon,sen laatu ei vastaa vaatimuksia. Oman väen se tavoittaa, mutta ei muita.

On paljon muitakin asioita, joita pitää puhua. Mutta näistäkin voi aloittaa.

Suurin uhka on se, että uusia ihmisiä ei ole tullut ravien pariin. Ihmisiä voidaan houkutella mukaan pelaamisen, omistamisen, nuoriso-ja lastentoiminnan, viihtymisen, hienojen hevosten ja kilpailujen kautta. Naisten mukana tulevat lapset ja miehet. Ja laatua kaikkeen. Ei se ole pelkästään rahakysymys. Nämä kaikki asiat vaativat keskustelua ja osaavia ammattitaitoisia ihmisiä toteuttajiksi.

Summa summarum: pitää avautua tähän päivään.

Oikeassahan te tässä asiassa olette. Raviurheilussa ja sen kehittämisestä on puhuttava siinä porukassa, joka on käytettävissä. Jos ei vuori tule Muhammedin luo, Muhammedin on mentävä vuoren luo.

Vallankumousta ei kannata odottaa tässäkään asiassa ja se "ei koskaan" voi olla vielä tänään - tai ainakin huomenna, jos asian hyväksi tehdään edes jotakin. - Tekoja tarvitaan; puheet eivät riitä. - Reformikeskustelua pitää käydä ravimaailman eri lohkoista ja lohkoilla, mutta myös ravimaailman eri lohkojen olisi kohdattava yhteisessä keskustelussa ja sen jälkeen yhteisessä tekemisessäkin. Siinä olisi helpompi nähdä missä mennään ja sekin, minne olisi mentävä.

Olisi tärkeää yhdessä nähdä, mikä on koko raviurheilun etu ilman eri intressiryhmien kissanhännänvetoa. Tällä foorumilla on vaadittu pelaajien palautusprosentin nostoa, mutta puututtu vähemmän hevosten omistamiseen, kasvattamiseen ja valmentamiseen liittyviin asioihin ja ongelmiin. Olisi kuitenkin hyvä nähdä metsä puilta ja puut metsältä. Raviurheilu, joka on vain pelaajien varassa on pian menneen talven lumia eikä ole tulevaisuutta vain hevosen omistamisesta yms. elävällä lajilla.

Olen ollut tässäkin asiassa ja muutamassa muussakin yhteiskunnallisessa aktiviteetissa aloittamassa keskustelua, joka ei ole johtanut hyvistä ajatuksista huolimatta mihinkään. Näin siksi, että ei ole saatu todellisia päättäjiä takanaan olevine rahoineen mukaan hyviä ajatuksia toteuttamaan. Päätä on siis lyöty seinään useammin kuin kerran, kun ei ole saatu rahaa hyvienkään ajatusten toteuttamiseen. Tähän olen aika ajoin kyllästynyt niin, että jotkut ihmettelevät "vanhan toimittajan" asenteita. Että viitsiikin puhua noin pehmeitä.

agnes: vain aidanseipäistä saadaan aineksia aidanrakentamiseen.

Elli: visiosi on oikea. Pitää vain avautua tähän päivään.

Tytöt: "Naisten mukana tulevat lapset ja miehet".

Olen mukana. Otan palan kuivaa leipää taskuuni ja juoksen perässänne raviurheilua kehittämään - niinkuin vanha runoilijaystäväni Arvo Turtiainen lähti tätä yhteiskuntaa rakentamaan runossaan. Vanha körmy.

Pannaan pilkku; keskustelu jatkukoon!

Raveja voi harrastaa pelaamisen lisäksi myös omistamalla vaikka pienen osan hevosesta. Sitäkin kautta koukuttuu raveihin. Mutta on paljon terveellisempää kuin pelikoukku. Olen nähnyt monta. Pienikin hevosen taustahomman oikea seuraaminen karsii älyttömimmät käsitykset.

Pelaaja, omistaja ja kasvattaja ovat ravien perusta. Sille pohjalle perustavat työnsä valmentajat, ohjastajat, ravien järjestäjät ja muut. Kaikkia tarvitaan.

Ummehtunut kabinettikähmintä ja omien etujen ajaminen on eilistä. Toivottavasti pian.

Unohtui!