Itse sanoisin Etain royalin voitto kunkkareissa viime vuonna tai bwt macigin finlandia voitto harmi ,että näitä ei löydy videolta mistään myös vieskerin voitot ovat oleet säväytäviä ja toivotaan että passi vie sen elitloppetin
ME Mikkelissä. Ja myötähäpeän kyyneleet, kun Jokiniemi huusi selostuskopissa kamoon varenne kamoon!!!!
tuon unohin itsekin olin paikalla tunnelma oli loistava eikös se huutanut jotain italiaks vai oliko se tosiaan noin huonosti jokiniemeltä keksitty:)
Itse laittaisin tunnepuolen listan kärkeen Arliinan hienot esitykset kuningatarkilpailussa Kaustisen kunkkareissa vuonna 2002. Laittoi raavaankin miehen kyynelehtimään.
ensin sitä "Kamaan Varenne, Kamaan" vapisevalla äänellä ja loppusuoran lopussa se keksi heittää"veni vidi vici" huudon vielä. Eli oli siellä Italiaakin mukana :)
Jep, kyllä kimble jokiniemen kamoon kamoon bravo bravo huudot synnyttävät vieläkin myötähäpeän tunteen. Sivukaneettina mainittakoon, että veni vidi vici ei ole italiaa, vaan latinaa, mutta se saivartelusta. Oma henkilökohtainen tunteellisin ravikokemukseni on vuoden 2004 elitloppet. Olin silloin 1. kertaa ko. kisoissa ja kyllä täytyy sanoa, että eipä siitä tunnelma parane! Muistuu mieleen myös monster of speedin kriteriumvoitto. Oltiin isän kanssa paikan päällä. Se oli pikkupojalle hieno kokemus!
En nyt muista mikä vuosi se oli kun I.P. Sukkulasta tuli ravikuningatar. Katsoin tv2:n ravilähetystä kuninkuusraveista..
Sukkulan tullessa ekana maaliin, Parviainen hyppäsi kärryiltä ja juoksi Sukkulan kiinni halaten sitä. Ja se musiikki, mikä soi taustalla..sai kyllä kyyneleet silmiin..!
70-luvun lopulla.Sovittiin kaverien kanssa,että viimeisen lähdön jälkeen tavataan autolla.No menin sovittuun paikkaan ravien jälkeen,mutta kaverit oli jo lähteneet.Kaikki rahat oli menneet totoon,ei muuta kuin kävelemään kotia kohti.Matkaa Tuusulasta Vantaalle n.15km,ehti siinä monet asiat puimaan kesäyönä kävellessä.Reilu 3-tuntia siinä meni,unohtumaton ravireissu kaikkiaan.
Ehdottomasti ekan oman kasvatin eka voitto. Ei sen tunteellisempaa hetkee voi olla.
Teivossa oli taas kerran pelit menneet täysin perseellen ja viimeiseen lähtöön pelasin erästä nimeltä mainitsematonta mustalaiskuskia ja lähdön jälkeen aloin kävelemään autolle päin mieli mustana Kurvissa tämmä mustalainen ajeli hevosellaan ympyrää ja huusin sille mitäs se mustalainen siinä pyörii. Huuteli takaisin jotain todella typerää, mutta ilokseni myös ilmoitti, että ykkösenä maaliin tullut oli laukannut maalin kohdalla. Takaisin totoluukullehan se kävelytti nostamaan 364 kertoimisen kaksarin.
Tuo Monnin juttu on ihan legendaarinen!
Kyllähän ne parhaiten muistetaan nuo osaomistaman voitot ja myös epäonnistumiset.
Parhaiten kai jäänyt mieleen ystävänpäivän voitto vuosien takaa aivan epäinhimillisistä asemista Bodenissa.
Ja harmituksen puolelle pääsi samoissa merkeissä reilu kuukausi myöhemmin, kun muuan pitkäkoipi posautti laukalle loppusuoralla ainakin varmalta kakkossijalta kun jalka kopsahti edellämenevän kärrynpyörään. Siitä sisuuntuneena Ouluun päästyäni pilkkuun asti ja sitten odottelemaan klo 7 lähtevää junaa kohti etelää ilman nukkumista. Täytyy sanoa että ei ole junamatka mennyt ikinä niin sikeässä unessa kun tuntui Pasilassa että joko pitää nousta (§-:
Mikkelissä Varennen juoksu oli todellakin karvat nostattava tapaus,samoin oman hevosen v75 ,se tuntui erityisen hyvältä ,koska monet olivat sen jo tuominneet,no ei aikaakaan kun pivenmäki specialin karsinnoissa 1,6 kertoimisena suosikkina hankoside poksahti ja tuntui ,että v**** voi kuolla...
Oman lapsen eka voitto omalla hevosellaan ja Teivaisen Finladia voitto Ottomanilla.
1. Etain Royal - voitto Forssan kunkkareissa 2006
2. Smooth Blend - ME 10,9a Mikkelissä 1993
3. Houston Laukko - Hugo Åbergs Memorialin voitto
Kyllä ehdottomasti tunteikkain hetki oli viime vuoden kuninkuusraveissa, kun Etain Royal teki hurjan loppuvedon ja voitti.
Täytyy sanoa, että tunnelma oli sen jälkeen todella korkealla ja kun vanha kunnon "Etana" saapui voittajaesittelyyn, tuli meikäläiselle tippa linssiin! Oli kyllä erittäin tunteikas hetki.
Samaisissa Forssan kunkkareissa oli toisenlainen tunne, kun odotettiin päätösmatkan maaliintulon jälkeen tietoa siitä, kuka voitti kokonaiskilpailun. Suosikkini Kultori oli kirinyt - minun raivoisasti kannustaessa - voittoon kolmella kilometrillä ja tilanne Saran Salaman kanssa oli tiukkaa. Kyllä minua harmitti, kun Hyvösen Lauri ilmoitti jännittävän odotuksen jälkeen ravikuninkaaksi Saran Salaman.
Vahvimmat tunnelataukset tulevat ainakin itselleni nimenomaan isommissa raveissa.
kun jexpress dahlia voitti uet.n
Kyllä mieleenpainuvin on ehdottomasti Salmelan Pena ja Sir Herman Teivossa joskus keväällä 1983. Salmela oli uhonnut ajavansa 3 vuotiaiden EE:n. Ja muistaakseni illan viimeisessä lähdössä äijä päästeli 13,9aly. Toiseksi tullut taisi silloin olla jossain 300:n paalun kohdalla.
että taisipa Varennen soolossa kuulua kommentti: "Veni vidi vici, tuo ihmehevonen!!!!"
samoilla linjoilla.
Oman voitto on aina se tunteikkain.
oisko ollut Rovaniemen kunkkarit kun näin ekan kerran juho Ihamuotilan ja Golda Apachen radalla, se oli niin upean mykistävä näky, että vieläkin tulee kylmät väreet.Ja tietty oman hepan eka v65 voitto Mikkelissä koko matkan 3 rataa kiertäen.
Vermon tuomariston TÄYSIN AIHEETTA lähdön jälkeen hylkäämä savolais-amatöörin (Innanen) polle olisi tuonut melkoisen totopotin (V-pelissä)n.1990.
Saatiinhan siihinkin sitten tuomaristoa mielyttävä tulojärjestys, sehän se oli/on pääasia.
Eihän siinä minulta jäänyt saamatta kuin huonon omakotitalon hinta. Mitä sitä huonolla talolla olisi tehnytkään. Nuori kolli.
Raviharrastukseni ekana vuonna jo keväällä suosikkihevoseksi nousseen "Hjuustonin" ylivoimavoitto Derbyssä syksyllä 92, aliarvostettuna kakkossuosikkina vielä.
Nuorena keltanokkana sai tuulettaa aidosti hevosen puolesta sekä pienen totovoitonkin - jokainen Hevosmieshän Houstonin ylivoiman tuolloin tiesi, jos karsintoja yhtään osasi katsoa ;-) Ei se nopein aika aina...
Ja tulihan tuosta hepasta vielä myöhemmillekin vuosille tuuletettavaa...
kukahan tuo huustonia mahtoi ajaa enimmäkseen.
Kullehus Roos, Key Lady, K.K. Kössi ja Olle. Maalisuoran voitontahdon näkymisenä silmistä.
Bunuelatar
Huima oli fiilis Elitloppet-katsomossa toukokuussa 1985, kun päälähtö tuli loppusuoralle. Veijo Heiskasen ajama Rosalind´s Guy tavoitti metri metriltä Meadow Roadia ja huuto katsomossa yltyi yltymistään. Loppusuoran katsomosta ei pystynyt erottamaan lopullista maaliintulojärjestystä, ei edes srceenin kuvastakaan. Se suomalainen Elitloppet-voitto jäi harmittavan lähelle, mutta tunnelma oli ainutlaatuinen.
P.S. Onneksi olkoon Pool viimeisimmästä voitosta. Ihan näyttävä.
minä kun olen tämmöinen nyyhky niin aika vähästäkin nousee pala kurkkuun.
Oma lompsu joskus pärjätessään aiheuttaa mukavia tuntemuksia.
Isla J Brave oli omiaan aiheuttamaan kyynelvirtoja ihmisiltä, myös minulta. Muistan jonkun 65-voiton Oulussa, kun Isla oli jo kuulemma lopettelemassa uraansa mutta se otti ja voitti lähtönsä. sillon oli hyvät fiilikset.
Kuninkuusravit ovat aina hieno elämys kaikkine tapahtumineen.
Eikö näitä tosiaan ole missään katsottavissa? Kyllä Varennen ME-juoksun jossain täytyy olla!
Sinä jolla se on niin laita vaikka Youtube:een tai muualle nettiinn ihailtavaksi.
Myös vanhoja kuninkuusravilähtöjä olisi mukava katsoa!
Ehdottomasti Tuomo Mäkelän Dennison Hanoverin 2-hiitin maailman ennätys Mikkelissä 80-luvulla.
Tuosta hevosesta olisi tullut varmaan aikansa kansainvälinen huippu, mutta Tommi ajoi yli 50 starttia vuodessa ykkössarjalaisella ja sitten lähdettiin vielä Ranskan turneelle?!?! Ikävä oli katsoa hevosen hiipumista liialliseen kilpailemiseen.
Mikäli pohjosen poika tosissaan(?) kysyi, niin vastattakoon tässä.
Alkuun ajoi valmentaja Pekka Yli-Houhala, myös Derbyssä. Tiesi, mihin hevonen pystyy, hoiti hommansa eleettömän _vaatimattomasti_.
Myöhemmin ajoi pääasiassa Jomppe. Taisipa tuo Aki Antti-Roikokin joskus ajaa, jollen ihan väärin muista.
monteraato sanoi, mutta Jokiniemi huusi siihen perään että jean paul minuuuuccchiiii ja sitten vasta ihmehevospotaskat ja myötähäpeä lisäänty, kun hetken kuulosti, että Jokiniemi juhli pelkkää kuskia. :)
Saimme Derbyravien takaisintulomatkalla kyydin erittäin menestyneeltä ravivalmentajalta, joka kertoi erittäin suuresta summasta kisaavasta tammasta, joka juoksemalla voittaa, mutta mutta on, suostuuko lähtemään kilpailusuuntaan. Oli tosi mukavaa lukea voitosta, ja kuulla siitä, että kaverini oli tulkinnut puheet oikein, j että he matkustivat perheinensä voittorahoja käyttäen eteenpäin Euroopassa.
Kateuden näkeminen on kuitenkin varmaan ollut se "paras"! Kävin nostamassa Veikkauksen V5-kupongilla Sampo-pankista voiton. Asiakaspalvelun ihminen syötti kupongin koodin koneelleen ja totesi, että tässä näyttää olevan 24 500 mummon markkaa; mille tilille siirretään? Kerroin tilinumeroni ja hän alkoi tehdä työtänsä. Kesken työnteon hän huomautti minulle, että voisinko olla hymyilemättä, sillä se haittaa hänen keskittymistään! Eli raviurheilu on kovaa peliä ja raskasta työntekoa myös pankeissa ;)
Bunuelatar
oli ehdottomasti pari vuotta sitten St Michel sunnuntaina, kun Anjan tinasotilaat esittivät huikean spektaakkelinsa. Joukko eläkeläisiä sokkailemassa foliohatut päässä kansainvälisessä ravitapahtumassa oli sellainen näky, että siinä tuli kokeneellakin raviharrastajalla tippa linssiin.
Kyseisenä vuonna koettiin ravigaalassa suuri vääryys, kun tinasotilaiden esitystä ei palkittu vuoden ravitekona. Huolimatta tinasotilaiden suuresta kansansuosiosta vuoden raviteon maininta meni Einari Vidgrenille. Tämä herätti yleisön joukossa epäilyt sopupelistä.