Niin pitkään kun olen raveja seurannut, niin mielestäni Suomenhevosten lähdöt ovat selkeimpiä. Johtuen siitä, että tasoerot ovat niissä valtavat. Väittäisimpä, että niistä lähdöistä löytyy varmaehdokkaat helpommin. Mukavaa kun muut ovat erimieltä.
mukavampaa myös se, että ei tarvitse olla ingman pystyäkseen omistamaan supertähden
Varmaa ei hevosurheilussa ole. Ei rodun, eikä silmienvärin perusteella. Muutenkin suomenhevoslähdöissä on paljon eläviä lausuntoja, kuten "suomenhevoslähtö tukkoon ja ideat muihin lähtoihin" yms. Ei tuollaisia kommentteja kuulisi, jos ne varmat löytyisi helpoiten suomipuhvelilähdöistä.
ainakin alemman tason suomipolleissa taso erot ovat isompia että siinä suhteessa niistä on helpompi ottaa varma.
radalla etenkin näkee lämmityksistä nämä erot helpommin.
Suomenhevosilla ns. samantasoisillakin hevosilla on isompia eroja yksittäisissä ominaisuuksissa kuten esimerkiksi lähtönopeudessa.
Jos joku lupaa tarpeeksi mellevän kertoimen, voisin lyödä esimerkiksi huomenna vetoa siitä, että piikki-selkä on Vakta-Hovantas. Ei tuo nyt kovin varma juttu tuossakaan lähdössä ole, mutta lämminverilähdöissä käytännössä täysin mahdoton tapahtuma tuollaisilla starttimäärillä.
eikös muuan Antti Teivainen maksanut vain vaivaiset pari tuhatta euroa Kriteriumvoittajasta?
omapäisemmän rodun maineessa, joten aika vaikea on uskoa, että väite "suomenhevosista on helpompi löytää varmat kuin lämminverisistä". Itse ainakin valitsen varmat lämppäreistä suhteessa 80/20 arviolta. Monesti tasoerot voi olla suuret suomenhevosilla, mutta kun se paraskin voi mennä kolmiloikkaa koko matkan ja se ei ole raveissa se askellaji joka hyväksytään.
Minä olen pelannut viimeiset 30 vuotta matalia suomenhevossarjoja voitollisesti.
Positiivisena asiassa on se, että osallistujien vauhtierot ovat suurempia kuin muissa lähdöissä. Tämä poistaa muutaman muuttuvan tekijän hevosten rankkaamisesta. Näistä tärkeimmät ovat lähtörata ja takamatka. Kummallakaan ei ole suurta merkitystä kun se nopein hevonen pystyy ohittamaan koko lauman yhden suoran aikana. Myöskään ohjastajalla ei ole suurta merkitystä kun lähes kuka tahansa ”kattilapää” pystyy ohittamaan vastustajansa nopeudeltaan ylivoimaisella hevosella.
Negatiivisena asiana voisin nähdä sen, että hevosten rankkausta ei voi tehdä käsiohjelmasta eikä tietokoneen ruudulta. Päivän kunto ja vire ratkaisee kaiken. Edellisen startin tuloksesta voi tulla kilometriajassa sekuntikaupalla heittoa kumpaan suuntaan tahansa. Tämän takia katson osallistujalistan vasta paikan päällä sitä mukaa kun hevoset tulevat lämmittelyyn. Lämmittelyn perusteella pystyy poistamaan pelirankingista keskimäärin kolmasosan hevosista. Poistettu hevonen voi olla joko täydellinen statisti tai alle kahteen pelattu suosikki. Periaate on se, että ”henkiin” jääneet hevoset muodostavat pärjätessään yhdistelmiä, jotka toteuttavat toteutumistodennäköisyyttä suurempia kertoimia.
Suosikkien poisjättäminen peleistä tuottaa seuraavan ongelman eli sen, että kaikki pelit eivät osu. Osa suosikeista on niin ylivoimaisia, että pärjäävät silti, olivat lämmityksessä kuinka epävireisiä tahansa. Samoin sattuu epäonnistumisia lämmityksessä ylivoimaisille näyttäville. Tämän takia pitää hevosten rankkauksen lisäksi osata hallita pelikassaa. Tässä kohtaa kokemus ja peliteorian opiskelu on tuottanut hyödyn. Kun pelikassan hallinta on kunnossa, niin osumien toteutumisjärjestyksellä ei ole mitään merkitystä vedonlyöntisarjan lopputukokseen. Tämän saman seikan takia raveissa on paljon minua etevämpiä hevosten rankkaajia huonommalla lopputuloksella. Nämä samat tyypit ovat sitten niitä, jotka kiroavat matalia suomenhevoslähtöjä pelikelvottomiksi.
Pelimenestystä vaikeuttaa se, että matalia sarjoja järjestetään nykyään liian vähän, niissä kilpailevat hevoset ovat liian vanhoja, liian ravivarmoja ja liian nopeita maksimaalisen pelituloksen saavuttamiseksi. Sen takia pelaaminen osaltani tapahtuu nykyään vain kesäaikaan kesäraveissa.
Hieno analyysi! Ite tykkään kanssa pelata matalia sh-lähtöjä, niissä kertoimet palkitsee kun osuu.
Käytätkö lämmityksien seurantaan kelloa, kannattaako näin tehdä, antaako mitään lisäarvoa?
En käytä nykyään kelloa. Sille joka aloittaa lämmitysten systemaattisen seurannan suosittelen kuitenkin kellon käyttöä. Pitkäaskelisten hevosten vauhtia on vaikea arvioida ilman kellotusta. Tikittäjille silmä valehtelee toisin päin kun jalat käyvät, mutta pyörä ei liiku.
Vauhtia tärkeämpi on ravirytmi, jonka arvioinnin voi aloittaa hevosen lautasesta. Jos lautasessa ei ole pomppivaa liikettä, niin silloin hevonen ei pysty ravaamaan epäpuhtaasti. Kipeä jalka tai haluttomuus tuo juoksurytmiin epäsymmetrisyyttä, joka taas näkyy siinä että hevosen takaosa alkaa ”pomppimaan” pystysuunnassa.
Tämän lisäksi minulla on omia sääntöjä, joilla haluan tehdä päätöksentekoon säännönmukaisuutta. Laukka lämmityksessä tai epärytmisyys on joka kerta tappo vauhdista riippumatta. Hitaasti lämmitetty hevonen ei pääse pelikohteeksi vaikka ravaisi kuinka hyvin.
Viimeisen kappaleen ohje kuuluu extreme osastoon ja sen tarkoituksena on tuoda lisää tuottoa isompien kerrointen ja myös valitettavasti harvempien osumien muodossa.
"Hitaasti lämmitetty hevonen ei pääse pelikohteeksi vaikka
ravaisi kuinka hyvin."
Aika monta joudut jättämään pois. Jos kuskin mielestä hevonen on notkea ja ravaa hyvin, niin eipä niillä välttämättä ole tarvetta revitellä pätkällä.
Kolibrin kommenttiin vielä kertauksena ja selvennyksenä, kun niin sydäntä lähellä olevasta asiasta keskustellaan:
Kaksoisvedonlyönnissä olen päätynyt siihen, että pelaan suurimman osan peleistä yhden hevosen kautta, jonka valitsen pelikohteeksi. Pelikohteeksi tulee joku lujaa hyvää ravia lämmitelleistä hevosista. Fiiliksestä on kiinni onko se hyvin lämmitelleistä vähiten pelattu vai todennäköisin menestyjä. Pareihin valitaan niistä hevosista, jotka eivät ole tapossa. Vähän pelatulla hevosella otetaan paljon pareja, yleensä kaikki jotka eivät ole tapossa. Paljon pelatulla otetaan maistuvimmat parit eli hyvin lämmitelleet ja maksavat ja pelataan kapeammin.
Kuten edellä olen kirjoittanut, tämä tyyli johtaa siihen, että varianssi kasvaa. Varianssi termin voi googlettaa, jos ei ole entuudestaan tuttu. Isolla varianssilla pelatessa pelipanoksen pitää olla suhteellisesti pienempi pelikassaan nähden kuin pienellä varianssilla pelatessa. Itselle psykologisesti miellyttävämpää on muutaman kerran kesässä lunastaa 40 euron pelistä 10 eurolla 150 kertoimista paria kuin useammin 400 euron pelistä 150 eurolla 8 kertoimista paria. Rahallinen tuotto jälkimmäisellä tyylillä saattaa olla parempi.
Pienen varianssin ongelmat:
- Pienissä vaihdoissa tulee paljon kerroinheilahteluja jolloin ylikerroin yhdistelmät muuttuvat alikertoimiksi myös oman panostuksen seurauksena
- Ohipelit isolla panoksella aiheuttavat masennusta ja keskittymisongelmia
- Pelipanosta pitää osata vaihtaa pelikassan tilanteen mukaan ylöspäin tai alaspäin useammin kuin suurella varianssilla pelattaessa
- Pienellä varianssilla pelaaminen maistuu itselle työltä, suuremmalla varianssilla vapaa-ajan vietolta
olet kyllä oikeassa.
niinkuin sanoin ala sarjonen suomen hevoset ovat jollain tavalla helpompi palata,lämmityksen jälkeen on helpompi poistaa huonosti ravaavat.