Nostalgia

pelatessa tuli pelattua hevosen nimiä. Siitä ajan kanssa alettiin seuraamaan ja parikymmentä vuotta sitä tuli rakennettua pelejä ihan lähtölistoja katsomalla. Voittoja tuli paremmin kuin nykyään sillä menetelmällä. Syykin oli selvä. Silloin ei ollut tätä tietotulvaa.

Vaikka se on yleisin pyyntö ja valitus, että tietoa pitää tulla enemmän tai enemmän "jotta saadaan uusia harrastajia" niin kyllä niitä uusia harrastajia ja pelaajia saatiin ennen vanhaan mukaan ilman tätä tietotulvaakin. Ei ne vaihdot ole moninkertaistuneet tiedon takia. Kun nettipeli avattiin pelimäärät nousivat tiettyyn, eikä ne siitä ole räjähdysmäisesti muuttunut tiedon lisäännyttyä. Isompien voittojen voittaminen on nykyisin tosin huomattavasti harvinaisempaa kuin vielä 80 ja 90 luvulla. Jopa 2000 luvun alussa, kun itse haki tietonsa ja vinkitkin oli vielä vinkkejä. Nythän nämä vinkit ja tipsit on kaikilla ja voitot tehdään panoksilla ja tietokoneohjelmilla lyömällä lähtöjä tukkoon.

niin vie voiton nykyään raveista eli tietotulvaa on vaan tultava jos meinaa kilpailla muitten lajien kanssa, 90-luvulla alkoi kumminkin tulla raveille aika paljon kilpailua minkä mukana olis hyvä pysyä.

tietokoneohjelmilla lyödään lähdöt tukkoon. Lähdön tukkoonlyöjät ovat usein maksajia. Voitot tulee siitä, että lasketaan todennäköisyydet ja verrataan niitä voitto-osuuksiin. Tässä tietokoneet auttavat.

jotka pelaavat rahansa jokapaikkaan, missä lukee vedonlyönti. Itse en ole koskaan ollut innostunut pitkävedoista sun muista peleistä pahemmin. Silloin tällöin satunnaisesti pelannut. Totoa olen pelannut aina. Ennen ja tietotulvan aikana. Nykyään tosin vähentänyt rajusti. Peliehdot eivät ole niin hyvät enää. Isompien voittojen saaminen on harvinaisempaa. Isoissa poteissa on kyllä hajoitettu sillä lailla isojen poikien laput, että se karsii voitto-osuuksia rajusti alaspäin.

Se ei siis ole kuitenkaan mikään faktatieto, että jos vähentää raveja, pelaa muita. Itse olen ennemminkin pitänyt sitä hyvin pitkälti peliongelmaisten juttuna, että on pakko pelata jotain vedonlyöntipeliä joka päivä. Jokainen, joka pitää tarkkaa kirjanpitoa peleistään tietää, että mitä enemmän eri vedonlyöntipelejä pelaat, sitä vähemmän olet voittava pelaaja. Tuo on siis ihan sellainen kestoväite, että tietotulva tuo lisää pelaajia. Tietotulvan väheneminen karkoittaa pelaajia yms. Ei siihen ole todellista faktatietoa kenelläkään esittää. Nykyäänkin kun lukee jälkipelejä, näkee miten suurin osa pelaa toisten vihjeillä. Ja syy on sen jälkeen AINA kuskeissa, vihjaajissa ja tähtien asennossa, ennen kuin katsotaan peiliin?

golden days. Olen täysin samaa mieltä. Löytyi 2 hevosmiestä jotka ovat samaa mieltä.
Veikkauksen aikana laiton 75 joka viikko ja meillä oli kimppa usein. Nyt pelaan toto 75 pari kertaa vuodessa. Jos ei ole 7 oikein niin et saa mitään.
Saa fintoto ja hippos hakea uusia maksajia kun vanhat lähtee pois.

Paljon muuttui kun markat vaihtui euroon, tarjontaa lisättiin, etätotopisteet ja nettipeli avattiin. Siinä meni useampikin vanha petsari poikki ja yllätys yllätys, minusta ravien yhteisillisyys väheni. Joku puhui jostain raveist a toinen toisista, yht äkkiä ei enää kukaan ollut kartalla mistään. Pelikilpailu on lisääntynyt netin ja tv kanavien myötä plus pokeri kaivettiin uudelleen hitiksi. Muutamat ravilehdet ja lähes kaikki käsiohjelmat on haudattu ja vihjeet menee samoja latuja mikä on toisaalta hyvä? Toton sm ryssitään pokeriturnaukseksi ja uutta kasvua haetaan kohta kai tarjoamalla vetoja kamelikilpailuihin. Ennen kaikki oli hyvin kun ensimmäinen jännityksen aihe oli löytyykö ketään joka pystyy jättämään petsin naapurikylän kisoihin.

Etätotoa pelattiin jo paljon aikaisemmin ennen €uron tuloa !

Raveissa käytiin hevosten ja raviurheilun takia. Pelaaminen tuli luontaisesti siinä ohessa.
Kun ravien markkinoinnissa pelaaminen ja kuskit tuli pääosaan myös ravien hohto ja mielenkiinto raviurheiluun on pikkuhiljaa hiipunut.

Käyn katsomassa jääkiekkoa jääkiekon takia, en siksi että pelaan pitkävetoa.

Kyllähän raveissa käytiin ennen sen takia, että se oli ainoa laillinen uhkapeli. Ravien nousu tapahtui nimenomaan pelit edellä.

Muutaman vuosikmmenen olen tätä harrastanut ja nähnyt nousut ja laskut. Kyllä 1980-luvun nousu toi mukanaan nimenomaan uusia pelaajia. He sitten innostuivat hevosista. Ei toisinpäin.

Hevosten ja raviurheilun vuoksi raveissa käymisestä on jo aikaa. Pelit edellä alkoi nousu jo Hippoksen perustamisen aikoihin eli v.1973. Tilastot tämän kertovat. Valtakunnallinen V5 tuli 1975.

Pelit edellä uusia pelaajia tulisi vieläkin, jos pelimix sen sallisi. Nykyisellä pelimixillä ei saada rahaa kiertämään ja omaa myyräntyötään tekee myös pelaajien rahankeruu josjonkinlaisiin jättipotteihin lähinnä suurpelaajille.

Itse muistan silloin aikoinaan, kun esimerkiksi 5mk voittajat myytiin omalta tiskiltään, 10 mk omaltaan jne. Pelilappuvihot olivat myyjän takana taululla, josta myyjä aina repäisi yhden pelilapun veikatulle hevoselle. Yhdessä pelilappuvihkossa oli (kai) 10 lappua ja tyhjät lippuvihon kannat jätettiin näkyviin uusien nippujen alle. Kertoimia ei ollut näkyvissä, mutta jonkinlaisen käsityksen sai "ylipelatuista" ja "alipelatuista".

Eipä ollut niiden voittajatiskien yhteydessä muita kertoimia kuin ne myytyjen nippujen kannat. Oma porukkansa roikkui tiskillä niitäkin, jotka ostivat lopussa suurikertoimisimman lapun eli ainoa lapun vielä myymättömälle hevoselle. Harvoin niillä tosin lunasti, hyvin harvoin.

Kyllä tämä informaatiotulva ainakin itselläni vähentää jonkin verran pelaamista. Tuntuu siltä, että netissä pitäisi roikkua koko ajan vihjeitä ja tiedonmurusia noukkimassa. Ei viitsi pelata "ammattilaisia" vastaan, kun tehtävä on käytännössä mahdoton. Viimeisenä niittinä nämä robottipelit. Mitä järkeä on tavallisen talliaisen laittaa enimmäkseen mutuun perustuvaa peliään sisään, kun joku tietokeneporukka harjaa kuitenkin isoimmat voitot tarkoin laskelmoiduilla peleillään?

Vuodesta 1980 on mukava muisto säilynyt Vermosta kun illan V4-pelin viimeisen lähdön tultua maaliin tuli kuulutus :Kaikki ne pelaajat joilla on tämän illan V4 peli oikein pyydetään tuomaan pelitosite tarkastukseen ylätotohallin Maxi-Marketin (nyk.Sello)puoleisessa päässä olevaan infopisteeseen.

Näin oli asiat siihen aikaan sillä V4 kuponki täytettiin käsipelillä ja totomyyjä antoi leimatun jäljennöksen todisteeksi että peli on otettu vastaan.

Kannatti olla huolellinen että ei tullut laitettua enempää rukseja kuin mitä lapusta oli maksettu koska silloin olisi ollut vaara että mahdollinen voitto olisi mennyt sivu suun.No oma lappu oli oikein täytetty ja lunastusluukulla ei ollut ruuhkaa voittoa lunastaessa.

Tämä tositteiden tarkastus oli siihen aikaan yleinen tapa vähänkin isompien voittojen vuoksi koska kaikenlaisia väärennös yrityksiä tapahtui tiettävästi aina silloin tällöin.

Taisi olla vuosi 1981 kun tulivat nämä uudet päätteet jolloin ei tarvinnut enää täyttää itse näitä monistavia V4 kuponkeja.

Käsintehtyjen V4-lappujen ohella tarkistettiin raveissa myös postimerkinkokoisia kaksarilappuja "tuomaritornissa" muuallakin kuin Vermossa. Parin markan lappukin meni näyttöön, kun kerroin oli 200 ja laput isommilla panoksilla pienemmillä kertoimilla.

Ainakin Käpylässä oli kerran totomyynnissä "kilpaileva yritys" parkkipaikalla. Kovin vaikeita kaksareita ei sielläkään kannattanut lyödä, että vältti tarkastuksen. Se oli sitä ammattitaitoa sekin.

Hyrylän raveissa Tuusulassa tosiaankin muutaman kerran piti käydä näyttämässä kahden markan läpäri lappua kun aina joskus tuli vedettyä läpi jollain jonka tulosrivistö ei juurikaan menestystä luvannut.

Kaksarikerroin oli muistaakseni näissä tapauksissa jossakin 500-1000 välillä.

"Tämä tositteiden tarkastus oli siihen aikaan yleinen tapa vähänkin isompien voittojen vuoksi koska kaikenlaisia väärennös yrityksiä tapahtui tiettävästi aina silloin tällöin."

Itselleni siellä tiskin toisella puolella apupoikana työskennellessä jäi se käsitys, että haluttiin varmistua oikeiden kuponkien määrästä. Kuponkien tarkastus oli manuaalityötä, ja tarkastajan inhimillinen virhe olisi tullut kalliiksi, jos vaikka kerroin olisi laskettu viiden osuman mukaan, ja niitä olisikin ollut kuusi.

kaiketi ratakohtaisesta käytännöstä riippuen aika pienilläkin kertoimilla. Oma "alaennätys" on 74-kertoiminen 2 markan minimipanoksella pelattu lappu, jonka kanssa joutui kapuamaan Kokemäen torniin. Vuosi taisi olla 1972.

Kun itse ei ole kokemusta (edes hengittämisestä, saati elämästä, puhumattakaan pelaamisesta) niin on mukavaa ja jopati kiinnostavaa lukea miten ennen maailmassa kaikki tehtiin.