Tas Onnekas

Jos puuttuu lähtönopeus, niin silloin joutuu usein kuolemaan tai peruuttamaan hännille kolmannen kautta.

Kolmannen kautta kuolemaan tuloa.

Tällä pollella olikin tili täynnä yllättävän äkkiä ?

vaikka tili olisi täyttynyt, sai nuorempana sellaisia reissuja ettei mitään rajaa ja kuskina ei ollut Mika Forss.

No nyt oli taas kyllä sitä itseään tämä kommentti. Onnekashan juoksi usein keulassa ja voitti aivan ajamatta jossain Joensuun ja Lieksan raveissa. Ei joutunut vielä kriteriumissakaan koville vaan voitti huvikseen keulasta. Ehkä kerran tai kaksi korkeintaan meni Kervisellä vähän juoksu vihkoon, mutta kuten tuloksista huomaat niin kyllä muuten onnistui tällä hestillä hyvin.

Mun mielestä Tas Onnekasta on säästelty turhankin paljon vain sen kustannuksella, että tästä saataisiin pitkäikäinen kilpahevonen. Luokaltaan tämä on mielestäni yksi ehdottomasti parhaista suomenhevosista mitä olen nähnyt. 4-vuotiaana ja 5-vuotiskauden alussa hevonen osoitti jäätävää rytminvaihtokykyä, vahvuutta ja nopeutta ja karkasi hetkessä muilta maisemiin. Liian pitkät starttivälit ja vähäinen kilpailuttaminen (vain 21 kilpailua tähän mennessä ja hevonen on kuitenkin jo 7-vuotias, vuodessa 3-7 starttia) eivät kerrytä tarvittavaa rutiinia. Ei liikaa pidä tietenkään kilpailla, mutta 10-15 starttia/vuosi olisi vielä oikein järkevä määrä, tällöin hevonenkin saisi tarvittavaa kovuutta. Toinen hyvä esimerkki liiallisesta hevosen varjelemisesta on Pihlajan Aaroni, jolla yritetään aina ajaa selkäjuoksu, jolloin hevonen jää koko ajan pussiin, eikä saa myöskään tarvittavaa kovuutta, vaan on pehmeämpi, jos joutuu juoksemaan vaativammilla paikoilla. Myös Aaroni osoitti nuorena (4- ja 5-vuotiaana) tulevansa paikasta kuin paikasta. Miksi tällaisiin hyviin hevosiin ei luoteta omistajien taholta aikuisten sarjoihin siirryttäessä?