Ravikunkku ohjelmasta ollut tuossa keskustelua ja sen mahdollisista vaikutuksista vaihtojen nousuun. Tosisasia on, että hyvällä ohjelmalla voidaan saada paljonkin hyvää aikaan, mutta jos uusia ihmisiä oikeasti halutaan lajin pariin, on sen lähdettävä muualta. Ihmiset on siis saatava radalle.
Talvellahan isojen ihmismassojen saaminen radan varteen hytisemään on käytännössä mahdotonta, mutta Suomen hieno kesä luo siihen oivat mahdollisuudet.
Nythän raviradat "houkuttelevat" ihmisiä kaljateltoilla ja kyllähän niissä ihmisiä piisaakin. Monellako näitä palveluja käyttävällä on perhettä mukana? Toivottavasti ei kellään.
No miksi sitten pitäisi olla? Joku tuolla toisaalla kertoi päätyneensä raveihin isänsä matkassa ja aivan samoin on käynyt minulle ja lukemattomille muille. Näin se siis toimi ennen, mutta ei riittävässä määrin enää. Lapset on siis saatava mukaan oppimaan tätä hienoa lajia, jotta ovat hienoa perinnettä jatkamassa tulevaisuudessa.
No miten se sitten onnistuu? Helposti. Rakennetaan ihan kunnon leikkikenttiä jonnekin kaarteeseen sellaiseen paikkaan, josta edes jollain tapaa ravien seuraaminen onnistuu lapsiakin valvoessa. Nythän se pakollinen pomppupatja isoissa tapahtumissa on sijoitettu johonkin metsän siimekseen.
Eikä sen suinkaan pidä, eikä saa tuohon jäädä. Pitää sinne raveihin saada muutakin ohjelmaa niin lapsille, kuin aikuisillekin. Unohdetaan se tuulipuvussa aidalla pönöttäminen ja luodaan karnevaalimeininkiä.
Syksyllä ja talvella vaivutaan sitten raviratojen osalta horrokseen, jolloin aikatauluja on tavalla tai toisella nopeutettava, jotta edes jonkinlainen mielenkiinto säilyy.
Ravintolakatsomotkin ovat autioituneet, joissa sentään ennen riitti talvella aika kivasti väkeä. Eikö niistä voisi tehdä ihan yhtä lailla houkuttelevia perheille, sillä yleensä niissä lääniä riittää, eikä se suinkaan vaadi mitään ihmeellistä panostusta.
Kyllähän noita ideoita riittää, mutta kaikki lähtee kumminkin yleisestä viihtyvyydestä, jota on kyllä vaikea liittää nykyisiin raviratoihin.
Vastaukset
Kirjoittanut Kkoo
meilläpäin
Ei ainakaan lapset ole kauhean innoissaan kun ilmoitan että lähdetään Vermoon. Finlandia päivä on ainoa jolloin lapsetkin viihtyy. Ja valitettavasti jää itseltäkin monet ravit väliin kun ei lapset viihdy, ja ennen kuin joku kysyy että pitääkö ne mukaan ottaa, niin ei pidä, mutta viihdyn lasteni kanssa ja koitan vapaalla ollessani keksiä viihdykettä aina mahdollisuuksien mukaan.
Hyvin luultavaa että monella muullakin on sama ongelma, jo sellainen pieni asia kuin poniajelu toisi meidän lapsille sen odotuksen että koska mennään taas Vermoon, ja se ei edes olisi kallis satsaus keskiviikkoisin järjestää. Ikeasta vaikka mallia, järjestäkää lapsiparkki, toimii Ikeassa, miksi ei Vermossa tai jossain muualla? Lapset kyllästyy hevosiin niin voi ne viedä leikkimään ja itse jos siltä tuntuu jäädä seuraamaan raveja. Pieniä asioita jotka ei varmaankaan talouteen kauheasti vaikuta....?
Niinkuin aloittaja jo sanoi, lapset on ne seuraavat ravien rahoittajat, eikö?
Kirjoittanut Persson
Ei tapahdu sormia napsauttamalla
Ihan omakohtaisista kokemuksista minäkin kirjoittelin. En minäkään raveissa käy, kun siellä ei lapsille ole mitään. Ja en halua tuntikausiksi häipyä kotoa, sillä aika on usein lastenkin kanssa kortilla. Minulle vielä riitti pitkäksi aikaa lihapiirakka parilla nakilla, mutta valitettavasti se konsepti ei toimi enää.
Ihan gallupina haluaisin ihmisten ottavan kantaa, että paljonko he tuntevat ihmisiä, jotka ovat raviurheiluun innostuneet vasta aikuisiällä, minä kun en äkkiseltään tiedä ensimmäistäkään?
Jos ei niihin raveihin ja ylipäätään hevosiin ole jo nuorena totuttu, niin siinä ei auta pelimixit, eikä maxit. Se on pitkäjänteistä työtä saada ihmiset hevosten pariin, mutta ei suinkaan mahdotonta.
Kirjoittanut Viljo
Aikuisiällä
Minä innostuin n 6-7 vuotta sitten, siihen asti TV oli yleensä mennyt kiinni kun ravit tuli. Varmaan ainoo hevonen mitä tiesin oli Saran Salama ja kuski Antti Teivainen.Joku Eevert Ryyttäri ja Allan Korpi oli kans jääny nuoruuden urkkaruuduista mieleen. Syy kiinnostukseen oli silloinen Veikkaja-lehti. Kun muut jutut oli luettu niin rupesin tutkimaan keskiviikon ja lauantain mielestäni melko mielenkiintoisia hevoskohtaisia analyysejä. Minusta ne oli lehteen tehty houkuttelevasti ja layout oli hyvä, niitä oli helppo lukea.Niitten pohjalta sitten pikku pelejä tekemään ja pikkuhiljaa raveja paikanpäälle katsomaan sillon kun mahdollista. Eipä noita voittoja ole tullut enkä 76-peliä enää pelaa, mahdoton saada kiinni, keskiviikon peliä sillon tällön. Nykyisin pikku pelejä sillon kun on paikanpäällä. Vähän on innostus vähentynyt, johtuu varmaan siitä kun pelit on tappiollisia, ei vaan osaa.
Kirjoittanut Artista
18 v.
Tuo 18 v. ikärajoitus on todella suuri rasite uusien pelaajien saamiseksi. Itsellä tulee 50 vuotta peliuraa täyteen tänä vuonna ja monta tuttua naamaa niiltä ajoilta näkee vieläkin pelipaikoilla.
Kirjoittanut PJK
Kyllä
Tämä on tärkeä asia. Tulevaisuus on paljolti siitä kiinni, kuinka alaikäisiä saadaan paikan päälle. Toivottavasti raviliigahomma auttaa tähänkin.
Tuo Artistan mainitsema asia on fakta, jota ei voi muuttaa, eikä siihen sinänsä kannata paukkuja uhrata. Totisinta tottahan se kuitenkin on. Eihän nykyään pelihommissa saa millään sellaisia kiksejä kuin 10-vuotiaana, kun saattoi helposti lyödä koko kuukausitilin (10 FIM) yksiin raveihin.