On harrastus vienyt mukanaan, kun hevoset tunkevat mukaan kaikkialle. Katselin EM-uinteja nurkkasilmällä ja ajattelin, että kas, voitti pystyyn vaikka oli paha kasirata.
Sitten Suomi-Ruotsi maaottelu. Naiset siellä pinkoivat ja huomasin toivovani, että saa hyvän selkäjuoksun siitä ja että pysyy ravilla.
Ja että voi kamala, nyt joutui kuolemanpaikalle!
Olenko koukussa? :)
Olet selvästi koukussa.
Minäkin mietin metukka voileipää syödessä et onko kyseinen raaka-aine leipäni päällä juossut mielellään sisärata juoksuja vai kuoleman hevosiako oli.
Selkäni loukanneena on tullut sukkuloitua pyörätuolilla Helsingissä.Voi sitä imutuksen määrää kun liikennevaloista lähdetään myös ihmisvilinässä voi ottaa jonkun hyvännäköisen tamman selän ihan huoletta ja sitten päräyttää imutusten kanssa ohi.Ja sitten illalla aidot!!!
ELÄMÄ ON RAVIA!!!!!!!!!
tuolla moottoritiellä aina kyttäilee niitä vetäviä selkiä eteensä,ja monasti huomaa olevansa pussissa...
Turun motarilla on monta kertaa tehnyt mieli kääntää kolmannelle, mutta kun se baana on niin kapea.
Ruotsalaisilla on aika hauska filminpätkä totokassalle jonottamisesta tällä terminologialla. Lopussa kaveri kääntää vapaalle, ja spurttaa tiskille men hittar ingen lucka, kun sillä kohtaa tiskillä ei olekaan kassaa töissä.
Päätti ottaa ravien jälkeen liikennevaloista keulat. Toisellakin oli sama ajatus ja suoran päässä oli tutka. Viidenkympin alueella hiukka yli 80 km/h ja tukevat sakot petsitappioiden päälle. Tuli vähän kalliimpi raviretki.
Elämä on yhtä ravia.
;)