Suomalaisilla ei ole näköjään mitään käsitystä raha-asioista. Olikohan 60% lainanottajista kun ei tiedä paljonko maksaa korkoa! Tässä jokunen aika sitten epäilin, että palautus%tista riippumattomat kyllä tarkkaan katsovat paljonko asuntolainan korkoa maksavat, mutta ei. Ihme ajattelemattomuutta tällainen, että maksetaan mitä pyydetään ja pelataan mitä pelataan, olivat peliehdot sitten mitä hyvänsä.
Jos on pätäkkää...
Hoito kannattaa aloittaa itsestään. Riippuvainen pelaa rahansa joka tapauksessa. moonrunner on fiksu kaveri, hän tyydyttää pelihimonsa kisailuun. Minä taas elän pelistä, vaan enpä kerro miten.
ihan kuin joku pikkukakara. Hoito tosiaan kannattaa alkaa itsestään.
Hyvä että Ahatovakin herää joskus tähän maailmaan. Kauan se sullakin kesti.
Ei ole varmaan huomannut, että kansa on pelannut vuosikymmenet lottoakin palautusprosentin ollessa paljon pienempi verrattuna esim ravipeleihin. Silti vaihdot ihan eri luokkaa.
Eli homma ei todellakaan ole kiinni palautusprosenteista. Muutenhan voittaja- ja sijapeliä pelattaisiin pää märkänä ja veenelosta totopeleistä vähiten.
Toisin sanoen, mitä pienempi palautusprosentti, sen suurempi vaihto ;)
Kyllä, mutta pidetään taitopelit erillään tuuripeleistä.
Pelihimo tuhoaa ihmiseltä kaiken
Muutaman vaihtorahana tulleen kolikon pelaaminen kauppareissun päätteeksi peliautomaattiin on hetken hupi. Elämän painajaiseksi se hupi muuttuu silloin, kun pelaaja jää koukkuun.
Pelihimossa kyse voi olla shoppailusta, Veikkauksen peleistä, pokerista, vedonlyönnistä tai vaikka peliautomaateista, joita löytyy lähes jokaisen ravintolan, kuppilan ja kaupan auloista. Pelihimo on tänä päivänä jo yleinen sairaus ja tuhoaa ihmiseltä vähitellen kaiken. Pelihimon uhreiksi jääneiden lähes ainoa auttaja on Gamblers Anonymous -approved, Nimettömät Pelaajat -ryhmät eri puolilla maailmaa. Raisiossa vastaava GA-ryhmä perustettiin tammikuussa.
Yksi Raision ryhmän perustajista kertoo omaa tarinaansa pelkistetysti. Hän sanoo aikaisemmin sortuneensa alkoholiin, mutta siitä hän selviytyi kuiville loppujen lopuksi omien sanojensa mukaan helposti. Aivan toisenlainen waterloo on ollut pelihimoa vastaan taisteleminen.
Pelaamiseen, lähinnä juuri erilaisiin RAY:n peliautomaatteihin on kertojalta uponnut rahaa kymmeniä tuhansia markkoja eikä yli sata tuhattakaan olisi ihme, jos tarkkaan olisi kaikki hävityt rahat laskenut.
Pakonomaisessa pelaamisessa taustalla on usein mieluisan tekemisen puute, kyllästyminen, arjen harmaus, vastoinkäymiset... Siinä ei auta, vaikka rinnalla olisi miten hyvä kumppani, ympärillä rakas perhe. Syitä pelaamiseen löytyy vähintäin yhtä paljon kuin alkoholistilta juomiseen.
Voittaja-ainesta
Pelatessaan koukkuun jäänyt kokee jännitystä. Hän tuntee olevansa oman onnensa seppä, niin ovela ja taitava, että kone joutuu luovuttamaan. Voitettujen kolikoiden kilinä antaa mielihyvää, jota hamuaa yhä lisää. Muu maailma, ajan kuluminen ja hoidettavat arjen asiat jäävät usvaan, ajatusten ulkopuolelle. Kaikkea olevaista hallitsee peliautomaatti, ja auta armias, jos joku tuttava tulee koputtelemaan olkapäälle juuri ratkaisevassa vaiheessa, juuri kun pelaaja oli voittamaisillaan ison potin. Pelaaminen loppuu vasta pakon edessä, sitten, kun ei ole enää kolikkoakaan jäljellä.
Muutamassa tunnissa on pakonomainen peluri saattanut menettää koko kuukauden palkkansa. Yleensä ei taskun pohjalle ole jäänyt edes rahaa kotimatkaa varten. Käy kuten kertojalle. Hän oli nostanut puolet kuukauden palkastaan, noin kaksi ja puoli tonnia, ja matkasi linja-autolla kahdeksan kilometrin päähän, lähimpään paikkaan, missä oli mahdollisuus pelata. Kului tunti ja toinen poikineen, mies pelasi ja voitti, pelasi ja hävisi. Lopulta miehellä ei ollut kuin juuri sen verran kolikoita jäljellä puolikkaasta tilistään, että sillä pääsisi bussilla kotiin. Nekin kolikot oli pakko pelata automaattiin, vaikka mies tiesi joutuvansa kävelemään koko kahdeksan kilometrin matkan.
Rikos ja rangaistus
Tarinan kertoja käyttää pelihimoa kuvaamaan sanoja "rikos ja rangaistus". - Tein rikoksen sortuessani pelaamaan kaikki rahat, ja sitten seurasi rangaistus, pitkän matkan kävely kotiin, seurana häpeä omasta heikkoudesta ja typeryydestä. Tämän mies tunnusti itselleen, mutta ei se auttanut pitemmälle. Seuraavana päivänä hän nosti loput tilistään ja toisti edellisen päivän kuviot. Omien rahojen loputtua sitä yritetään hankkia lainaamalla ystäviltä, niin kauan kuin heitä löytyy, tai sukulaisilta. Takapiruna ja kannustimena väijyy ajatus siitä, miten pelaamalla voittaa kaikki hävityt rahansa takaisin, voi maksaa velkansa pois, maksaa asunnon vuokran, ostaa ruokaa, vaatteita... lapsille leluja...
Itsemurhan partaalla
Kertoja sanoo vajonneensa pelihimossaan pohjamutien alapuolelle, tilaan, jossa ainoa helpotus löytyisi oman elämän lopettamisesta. Sitten hän tarttui pelastusköyteen; muunlaista apua oli jostain saatava. Mies hakeutui ensin Raisiossa AA-kerhoon, mutta homma ei oikein toiminut, koska hän oli kummajainen, ei alkoholisti vaan peluri. Saatuaan tietoja GA:sta mies päätti tarttua härkää sarvista, ja perustaa Raisioon ryhmän, jossa jäsenet voisivat tukeutua toisiinsa ja taistella yhdessä, askel askeleelta, pelihimoa vastaan.
Pakonomaiselle pelurille ainut keino himosta irtautumiseen on sama kuin alkoholismissa, ei yhtään tippaa, ei yhtään peliä, ei edes kokeillakseen omaa tahdonvoimaansa. Pelihimoinen joutuu myöntämään, että sairaudesta ei voi koskaan parantua, mutta sen oireet voi kovalla, pitkäjänteisellä työllä pitää loitolla.
Raision GA-ryhmä on jakanut toiminnasta kertovaa tiedotetta eri pelipaikkoihin. Tiedotteissa on mukana irrotettavia puhelinnumerolappuja, numero, johon voi ottaa nimettömänä yhteyttä. Kertojan mukaan puhelinnumerolappuja on "hävinnyt" tiedotteista monia kymmeniä, mutta kynnys todelliseen soittamiseen näyttää olevan huikean korkealla; yhtään yhteydenottoa ei vielä ole tullut.
Raision ryhmässä on tällä hetkellä mukana muutama nimetön jäsen. Heistä yksi on vasta 20-vuotias nuorukainen, joka kertoo pelanneensa ainakin viisi vuotta pakonomaisesti. Pelaaminenhan on kielletty alle 18-vuotiailta, mutta käytännössä sitä ei kaupoissa, ravintoloissa ja kuppiloissa valvo kukaan.
- Pelasin jo 15-vuotiaana kaiken vapaa-aikani; Veikkauksen pelejä, pitkävetoa, automaatteja...
Rahaa nuorukainen kehkeytyi satusetä. Milloin vanhemmilta pyydettiin rahaa leffaan, nannaan, videon vuokraamiseen jne.
- Sitten lainasin kavereilta...ja viimeksi pelasin kaikki oman ja tyttöystäväni yhteisellä tilillä olleet rahat. Yritin epätoivoisesti lainata rahaa palauttaakseni tilin ennalleen, mutta ei se onnistunut. Lopulta oli koko juttu tunnustettava tyttöystävälle, eikä siitä päänsilitystä herunut.
Raisiossa on kaiketi kolme kauppaa, missä ei ole peliautomaatteja. GA-ryhmässä yksi kainalosauva on juuri kauppa-asioinnin suuntaaminen näihin liikkeisiin. Pelihimosta kärsivän on kierrettävä peliautomaatit kaukaa. Pakonomaisella pelurilla asia on juuri päinvastoin. Asiaa tehdään vaikka suklaapatukan hakemisesta ja se haetaan sieltä, missä on myös peliautomaatteja.
Usein raisiolainen nuori mies matkaa Turkuun asti voidakseen "pelata rauhassa".
- Tavallaan siellä ei ole niin suurta riskiä, että tuttava tulee häiritsemään. Todellisuudessa se on yritys paeta häpeää, sitä, että joku tuttu näkee minun taas pelaavan. Omaa heikkouttaan häpeää ja se on yksi raskaimmista henkisistä taakoista.
Nuori mies myöntää ongelmakseen, ettei hän jaksa kiinnostua muista harrastuksista. Adrenaliinin saa liikkeelle vain pelaaminen niin kauan kuin rahaa on lanttikin jäljellä. Sen himon hintaa ovat koukkuun jääneelle taloudellisen romahduksen lisäksi myös poskelleen menevät opiskelut, menetetty työ, hajonnut parisuhde, rikkoutunut perhe, sosiaalisen kanssakäymisen surkastuminen, ihmisen koko elämän elementtien hajoaminen pölyksi.
Raha-automaattiyhdistys pitää omaatuntoaan puhtaana sillä, että voitettua rahaa jaetaan hyviin tarkoituksiin. Yhdistys tarjoaa materiaalia pelihimosta ja GA-toiminnasta lisäämällä samalla toisella kädellä koko ajan peliautomaattien määrää.
Pakonomaisesta pelihimosta kärsivä pitää yleensä kaiken tuskan, syyllisyyden, ahdistuksen ja häpeäntunteen sisällään, uskoen, että kukaan muu ei ole yhtä heikko tai huono ihminen. Kohtalotovereita on kuitenkin paljon ja määrä lisääntyy koko ajan. Sen huomaa rohjettuaan soittaa GA-ryhmän numeroon. Ryhmä kokoontuu torstaisin klo 19 alkaen Raisiossa, Torikatu 1:ssä.
Sulta puuttuu Y-kirjain siitä Raisiossa kokoontuvan ryhmän nimen lopusta!
..RAY saa rahoittaa toimintaansa rikollisella tavalla ts. peleillä, joilla ei ensinnäkään voi voittaa, ja jotka toiseksi aiheuttavat eniten peliriippuvuutta(suunniteltu siten). Sitten niiden sijoittelu on vielä se mikä on!
Kyllähän ravipeleissäkin ryöstön leima on ja ne aiheuttavat myös riippuvuutta. Mutta ei se nyt sentään ihan RAY:n meininkiä ole.
Peliriippuvuus on vakava asia.
On merkillistä, ettei ihmisten taloudellinen ajattelu ja toiminta ole kaksista. Prosenttien ajattelu on työlästä. Sen olemme havainneet näilläkin sivuilla. Onko siis ihme, jos korot eivät aukene myöskään. Siksi useimmat häviävätkin-myös peleissä.
ALV on 22%, likimain sama kuin prosentit jotka Fintoto peleistään vetää välistä. Se on vaan hyväksyttävä tosiasia. Aivan sama mitä eurollasi ostat niin aina vedetään välistä.
Jos sinä saat takaisin 78%,osan siitä maksavat jo muut sinua huonommat pelaajat.
Kyllä minä pyrin voitolliseen peliin myös raveissa. Vaikeaa se on, mutta sitä helpottavat aika paljon pelaajat, jotka eivät palautusprosenteista välitä. He eivät myöskään ymmärrä voitollisen pelin ajatusta.
ennen arkkuun menoa jollain lailla takaisin ne rahat jotka on pelannut,juonut ja nainut.niin voisi mennä hyvällä mielellä yläkerran rappusia ylös.....
Kyllä Hoitajalla ja muilla jotka päivittäin raveja seuraavat on sen verran enemmän tietoa että voitolliseen peliin pitäisi pystyä. Sitä harhaa pitää miettiä mikä johtaa pelaamaan vääriä hevosia huonoilla kertoimilla siis ylipelattuja hevosia. Joukkohysteriä sanaa ehkä voi käyttää, on varmasti parempiakin sanoja kuvaamaan tilannetta kun aletaan pelaamaan jotain tipsihevosta joka aivan turhaan nostetaan suosikiksi.
Suurin osa rahoista on mennnyt viinaan, hevosiin ja huo..... Loput on käytetty turhuuteen.
Voittaja-ainesta
"
Pelatessaan koukkuun jäänyt kokee jännitystä. Hän tuntee
olevansa oman onnensa seppä, niin ovela ja taitava, että
kone joutuu luovuttamaan."
Näin se menee totossakin. Pieni onnistuminen ruokkii harhaa omasta erinomaisuudesta.
Elämme aikoja, joina markkinakorot ja korkomarginaalit ovat olleet historiallisen alhaiset. Jos joku ei muista kymmenyksen tarkkuudella asuntolainansa korkomarginaalia, niin so what!
Paljon huolestuneenpi pitäisi olla siitä, että tuoreen tutkimuksen mukaan tarjolla olevat (oikeasti korkeakorkoiset) pikaluotot käytetään enimääkseen alkoholin ja tupakan ostoon.
Kokonaan toinen asia on tuo totopelien palautusprosentti, joka sisältää paitsi raviradan ja keskusjärjestön (Fintoto=>Hippos) osuuden, myös arpajaisveron osuuden. Selvähän se on, että jotain pitää "välistä vetää", jotta voi kilpailut ja pelimahdollisuudet järjestää.
Nimittäin,jos ei korkojaan muista. Kun se on niin pieni numero kuitenkin. Kuitenkin niitä maksellaan vuosikymmeniäkin.
Miten voidaan tarjota pikaluottoja, joissa vuosikorko voi olla 800%! Kyllä lainsäätäjä on unessa. Kuten RAY:nkin kohdalla.
Tottakai peleissä järjestäjän täytyy vetää välistä. Mutta mikä on oikea taso. Avoin välinpitämättömyys muuttuvissa oloissa voi olla kohtalokasta. Ulkomaille suuntautunut ja suuntautuva raha hävitään väistämättä. Keitä halutaan asiakkaiksi? Hedelmäpelit on kova kilpailija Fintotolle nykyasiakkaista hiukan karrikoiden.
pelaamatta pelin vain sen takia että kerroin on
10 eikä 11 ?! Osumastahan ei voi olla varma kummasakaan tapauksessa. Varmaa ei näet raveissa ole ulkomaillekkaan pelatessa.
"Ulkomaille suuntautunut ja suuntautuva raha hävitään väistämättä." Näin on. Nokiastakin on enää vajaa 10 % Suomessa. Kun se lopettaa vielä veronmaksunkin Suomeen - mikä olisi liiketaloudellisesti järkevää, koska se nostaisi "palautusprosenttia", alkavat täällä näkkileivän ajat ja vain rotilla on mahdollisuus lähteä laivasta.
Eikä Nokia ole suinkaan ainoa teollisuusyritys, jonka omistajakunta on ulkomaalaistunut.
asia numero yksi voitolliseen peliin on että osaat hävitä...
Niin on.
Lainaus:
Pelaaminenhan on kielletty alle 18-vuotiailta, mutta
käytännössä sitä ei kaupoissa, ravintoloissa ja kuppiloissa
valvo kukaan.
Arpajaislaki:
16 §
Raha-automaatteja ja kasinopelejä koskevat erityiset säännökset
Raha-automaattitoiminnan harjoittaja ei saa luovuttaa raha-automaattia ilmeisesti alle 15-vuotiaan henkilön pelattavaksi. Alle 15-vuotias henkilö saa kuitenkin pelata raha-automaattia samaan perheeseen kuuluvan täysi-ikäisen henkilön läsnä ollessa ja tämän suostumuksella. Kasinopelitoiminnan harjoittaja ei saa antaa ilmeisesti alle 18-vuotiaan henkilön pelata kasinopelejä.
Raha-automaatit ja kasinopelit tulee sijoittaa valvottuun tilaan. Niitä ei tule sijoittaa tilaan, jossa niiden käyttäminen voi vaarantaa turvallisuutta tai aiheuttaa järjestyshäiriöitä.
tottakai jouduin ottaan lainaa..tuntuu että kannattaisi vähintään vuoden välein vaihtaa pankkia..sulle ei tule mitään kustannuksia..ei tartte tehdä mitään määrä-aikaissopimusta kuten puhelioperaattorien ym. tarjouksissa..tulee aina muitakin etuja mukana..nyt on kolmas pankki menossa viiden vuoden sisään..ja tiedän kulut ja korkoprossat tarkalleen..turha hukata rahaa..hullu saa olla muttei tyhmä..sanoi Äiti
osuva kysymys. Eipä pojat osaa vastata. No eipä sillä suurta merkitystä näissä
kuvioissa juuri olekkaan tuolla p%:lla . Enkä minä ole mikään lepakkokaan.
Kysymys on asetettu päin seiniä, kuten kiusallinen tapasi vähän on.
Vastaan kuitenkin: Voi olla jättää pelaamatta. Voi olla, ettei jätä.
"pelaamatta pelin vain sen takia että kerroin on
10 eikä 11 ?! Osumastahan ei voi olla varma kummasakaan tapauksessa. Varmaa ei näet raveissa ole ulkomaillekkaan pelatessa."
Viimeinen lause tässä Kriitikon viestissä oli erittäin järkevä ja sitä kannattaa Kriitikonkin pohtia kun puhuu siitä ettei häviävälle pelaajalle ole väliä palautusprosentilla. Varmoja ei ole eli ei kukaan voi valita vain niitä pelikohteita jotka osuvat koko ajan. Siksi näitä pitääkin ajatella useamman vedon sarjana.
Se, että riittääkö 10 tai 11 kerroin jollekin suoralle parille riippuu siitä, onko oma ajatus siitä toteutumiselle vaikkapa kertoimen 7-8 luokkaa. Tällöin ei ole niinkään suurta väliä onko itse arvioinut jonkin prossan pieleen tuon kertoimen suhteen, vaihtuuko kerroin lopussa jonkin verran ja onko se sitten loppujen lopuksi 10 tai 11. Eli näinollen pitäisi pelata.
Jos oma "muturaja" tuolle parille on vaikka 9, niin en lähtisi pelaamaan kun ei kiinteätäkään kerrointa ole saatavilla.
Pointti on vaan siinä, että parin osuessa saakin kertoimen 10 sijaan 11 kertoimen. Ja tämä on sitten monen vedon sarjassa jo merkittävä ero pelasi sitten voitollista tai tappiollista peliä. Voittava pelaaja voittaa enemmän ja tappiollinenkin pelaaja häviää monen vedon sarjassa vähemmän eli pelaa samoilla rahoilla pidempään.
oikeata asiaa mutta käytännössä asia on hiukan toinen. On näet vain Fintoto-niminen joki josta pelaajat yrittävät kalastaa 10 kilosia lohia vaihtelevalla menestyksellä. Tässä joessa ei siis
voi saada 10 kilon lohta 11 kiloisena. Kysymys kuuluukin ettekö kalasta ollenkaan kun ette voi saada 11 kiloisia lohia ?! Tosi kalamiehet kalastaa siellä missä saalista on tarjolla eikä sillä ole väliä saako 10 kiloisen tai 11 kiloisen
lohen kun vain saa niitä. Totonpelaajat kokevat samaa jännitystä kuin kalastajatkin vaikkei saalista tulisikaan sillä varmaa saalista ei ole olemassakaan lohikalaakin pyydettäessä. En pidä istutusaltaasta kalastamista tosimiesten hommana vaan ihan muuna. En minä ole mikään lepakkokaan.
..on kaunis ja luonnonläheinen. Järkevämpää on kuitenkin ajatella todennäköisyyksiä lohina. Kerroin 11 on 0,09 ja 10 on 0,10. Muutetaan ne tässä surutta prosenteiksi 9% ja 10% ja prosentit "kiloiksi" 9kg ja 10kg.
Jos vaikka sinä sitten myyt saamaasi lohta jollekin 10-kiloisena, vaikka se on vaan 9-kiloinen. Sinun kannattaa myydä, mutta ostajan kannattaa harkita. Päinvastaisessa tapauksessa myyt 10-kiloista 9-kiloisena, ja sinun kannattaisi punnita tarkemmin.
oikeata asiaa mutta käytännössä asia on hiukan toinen. On näet vain Fintoto-niminen joki josta pelaajat yrittävät kalastaa 10 kilosia lohia vaihtelevalla menestyksellä. Tässä joessa ei siis
voi saada 10 kilon lohta 11 kiloisena. Kysymys kuuluukin ettekö kalasta ollenkaan kun ette voi saada 11 kiloisia lohia ?! Tosi kalamiehet kalastaa siellä missä saalista on tarjolla eikä sillä ole väliä saako 10 kiloisen tai 11 kiloisen
lohen kun vain saa niitä. Totonpelaajat kokevat samaa jännitystä kuin kalastajatkin vaikkei saalista tulisikaan sillä varmaa saalista ei ole olemassakaan lohikalaakin pyydettäessä. En pidä istutusaltaasta kalastamista tosimiesten hommana vaan ihan muuna. En minä ole mikään lepakkokaan.
Kirjoitit...nyt on kolmas pankki menossa viiden vuoden sisään.
Tuntuu hieman lyhytnäköiseltä touhulta. Voi säästää lyhyellä aikavälillä, mutta mites pitkässä juoksussa?
Kyllä ainakin itse arvostan pitkiä vuosikymmeniä kestäviä asiakassuhteita. Pankkikin pysyy aina samana, mitä voi nimeään väliin vaihtaa. Samoin vakuutuslaitos tai huoltoasema. En naapuriin lähde tankkaamaan vaikka muutaman sentin halvemmalla bensaa saisi.
Kyllä siinä vaiheessa kun tulee tositarve saada apua, niin on häijyn mukavaa olla se kanta-asiakas. Ihan eri malliin asiat sujuvat.
Voin sanoa kokemuksesta, että moninkertaisesti ne rahat tulee siinä vaiheessa takaisin.
Tottahan vastavuoroisesti osaan itsekin arvostaa pitkäaikaisia asiakkaitani ja he myös hyötyvät siitä, etteivät ole erehtyneet "vieraissa" käymään:)
Kaduttaa jo! Luovutan.
mutta viekäämme kalastusvertaus taas käytäntöön.
Lohenpyytäjät eivät laske todennäköisyyksiä kalaan mennessään vaan aprikoivat joko saavansa kalaa tai ei. On myöskin täysin sattumanvaraista
käykö kiinni 9,10 vai 11 kilon lohi. Noissa kerroinluokissa käy samoin totoajille ja varmaa on että jos ei pyydä niin ei voi myös saadakkaan.
Kalastajat ovat asialle omistautuneita ja ainakin tähän asti myös raviharrastajat ovat sitä olleet.
Uusien tuulien mukana on tullut lieveilmiönä kylmät pelurit jotka ryöstökalastaisivat joen putipuhtaaksi. Jotta joessa uisi tervettä kalaa
niin ottakoon Fintoton kalanhoitolaitos riittäväksi katsomansa osuuden joen hoitoon. Pienistä puroista tämä jokikin muodostuu.
Niin, olet kriitikko varmaan kuullut kalamiesten manaavan ettei ole tässä lammikossa enää kalaa. Miten olisikaan jos fintoto on troolannut esim. 37 kalaa niistä 100sta jotka sinne on laitettu. Ennemmin kalastelisin ulkomaisissa järvissä, joissa 100sta kalasta vain 5 on ongittu.
Kannattaa myös huomata se, että jos kalaukoilla ei syö, niin siitä ei koidu muuta tappiota kuin se, ettei saanut kalaa. Fintotolla jos ei osu häviää oman panoksensa.
Fintoton joessa ?! Tänään kakriperholla sai pienimmillään 5,71 kiloisen lohen. Suurin panoi
peräti 66,44 kiloa. V4:sta sai parvena 9008,29 kiloa.
Ulkomaisia kalanhoitoyhdistyksiä ei ole ja siksipä siellä voi pyytää vain hirvittävällä riskillä 100 euron perholla maksimissaan noin 3 kilosia kaloja joita toiset kalastajat ovat sinne
alamittaisina takaisin heitelleet. Ei mitään järkeä sanon mä vaikken mikään lepakko olekkaan.