miten kiinnostuit ravipeleistä ?

Ensimmäisen kerran olen ollut raveissa vaahtosammuttimen kokoisena, eli Isältä perittyä. Todellinen kipinä iski 87 jolloin olin vanhempi kuin oltiin taas kerran Vermossa Isän kanssa. Ennen viimestä lähtöä oli arvo jotain vähän alta 800Mk ja isällä oli läpi se. Perttunen suosikilla johti vielä 50 Metriä ennen maalia mutta sammui sen verran että lähdön toiseksi vähiten pelattu hevonen voitti. Kassaneiti kysyi että käykö tuhannen setelit, kävivät hyvin. Nelkku antoi yli 37 000Mk mikä varsinkin tuohon aikaan iso raha.Siitä se lähti!

80 luvulla KESKISEN radalla: 1-lähtö,voittaja kiinni 5mk;lla,ei muita pelattuja no;lle 7! netto n 1050 mk. oli "AMERIKKAA", vaan EI se sitä sitte niin aina ollukkaan, kivaa joka tapauksessa.

Isä vein minut noin vuoden 1966 tienoilla Helsingin vanhalle raviradalle Käpylään. Sieltä tuli alkuinto tähän lajiin, 70-luvun loppupuolella raviurheilu vei lopullisesti mennessään.

Tavallaan olis siistiä jos Netistä ei pystyisi pelaamaan niin ihmiset olisi radalla. Ennen kun mentiin Vermoon niin Keskiviikkonakin oli niin paljon porukkaa että Auton sai jättää pirun kauas ja mennä jalkapatikalla loppumatka. Ja silloin oli tunnelmaa, toisin kuin nyt.

vuonna 1989 kun ekan kerran porukoitten kanssa pikkupoikana aidan vieressä pällisteltiin.nyt pääsee autolla suoraan oven eteen..

Isä vei raveihin ja muistan erityisesti Isla J Braven voitot Vasabladet Spriterissä. Aina kun Isla juoksi Vaasassa niin uskalsin pelata jopa 10 mk:lla voittajaa kun silloin pelasin aina lähinnä sijaa 5 mk:lla. Ei se paljoa antanut, mutta voittaminen on tärkeintä vai miten se meni...

Nykyään teen joka viikko V5:n ja V75:n n. kympin panoksella ja isä on vain maksajana ja tietysti saa osan voitosta, mutta ei sillä oo niin hyvä muisti ku mulla että se muistais kuka on nyt viimeaikoina pärjänny, mikä on tärkeetä ku tekee pelejä!

jonain tiistaina joskus 90-luvun alussa. Muistaakseni silloin vain naiset pääsivät ilmaiseksi sisään, nythän on ilmaisravit kaikille. Rastasin ihan vaan nimien perusteella ekaan pelaamaani lähtöön 20 mk:lla kaksaria, jolla sitten osoittautui olevan kerroin 32. Lähtölistat olivat aivan hepreaa, hyvä kun hevosen numeron ja nimen tajusi. Vielä vähemmän tajusin valotaulusta, kun siellä kerroin oli 320, kuulemma siihen piti sitten kuvitella pilkku kahden viimeisen numeron väliin. Seuraavalla viikolla katsoin peliuutisten V65-vinkit ja pelasin niiden perusteella parin markan rivin, joka palautti tasan 100 mk. Helppoa kuin heinänteko, ajattelin. Ei siihen sitten muuta tarvittu.

Isän mukana, tottakai. 1963 ensi kertaa "oikeissa" raveissa ja varsinainen innostus lähti käyntiin 1975 ja siitä lähtien tuli käytyä keskimäärin kolme kertaa viikossa paikan päällä raveja seuraamassa, kunnes alkoi tämä etäpeliaika ja sen myötä radoilla
käynti on jäänyt melko vähiin.

Pelaaminen ei ole minulle tärkein arvo raviurheilussa, vaan hienot hevoset ja niiden seuraaminen.

Robyboy, se hevonen millä Esa-Pekka Kuivinen voitti Porissa, oli Vipaus, vuoden -78 Derby-voittaja. Samainen E-P Kuivinen voitti muuten Lahden raveissa lähdön hevosella Muiston Tahti 6.12-86, elikkä päivälleen 20 vuotta sitten.

Suomenhevonen nimeltä Kati voitti, ja antoi muistaakseni 2mk voittajalapulla yli 20mk. Omistaja oli Korkonen, kuski oli joko sama mies tai mutasarjojen maestro Matti Ylkänen. Vuosi oli arviolta 1974.

Ensimmäiset ravireissut vähän tuotakin aikaisemmin olivat pelottavia. Seistiin siellä sisäkentällä pienen ojan ja ohuen narun takana, kun hevoset menivät laumana siitä silmien edestä ja sitten taas odotettiin lähemmäs pari minuuttia ja sama toistui. Tämä tapahtui "keskusraviraralla", eli nykyisellä Seinäjoen raviradalla.

Voitolliseen peliin maltoin keskittyä vasta opiskeluaikoina. Tototoimihenkilöiltäkin oli (ja on) pelaaminen kiellettyä, joten kaikki pelit piti miettiä tarkasti etukäteen ja antaa sedän vietäväksi. Tuolloin välttyi kaiken maailman harkitsemattomilta peleiltä, jolloin voitollisuus mahdollistui. Siihen aikaan kertoimet olivat vielä sen verran hyvin ennakoitavissa, että tuo tosiaan oli mahdollista.

tääl meilläpäin on semmoset perinteiset juhannusravit joihin aina mentiin vaikkei niistä meikäläinen aluks mitään tajunnutkaan,en kyl varmaan oikein vieläkään aina ol kärryillä,mut siitä se kipinä jäi sit kytemään,ja ravit on ollu,ny sit pääharrastukseni useita vuosia,enkä kyl ol katunu vaikka välil kyl sattuuki.

samana vuonna sain ensikerran ohjasperät käsiin ja ensiliike oli ohjasperiä lavoille , että päästiin vauhtiin, siinä tierat lensi. samana kesänä narkusin enoni mukaan Hippokselle ja tottakai mukana totoluukulla. Ensimmäinen pelini oli voittajaa numerolle 7 Riuska panos 100 mk ja lunastus 170 mk.
sen jälkeen satunnaisia käyntejä radoilla Tre Hippos- Teivo- Jokimaa-Vermo-Mikkeli. Jokimaalle ja Vermoon ravibusilla 80-luvulla.
Pääasiassa Teivon iltaraveissa.
Kuninkuus-ravit käymättä en viihdy oikeen hälinässä ja ahtaudessa.
Suurmestaruusraveissa tuli käytyä alkaen -57 ja sitten 62-vuodesta 95 vuoteen.
Nyt taas pelaillut vuodesta 2002 totoa säännöllisesti viikoittain.
Ja totta on, että radanvarressa on aika ajoinkäytävä "ominsilmin" katsomassa hevoset jotta niitä pystyy jollain menestyksellä pelaamaan. Tosin seuraan noita nauhoituksia ja net lähetyksiä pysyäkseni ajantasalle sen mihin niillä pystyy.
Mielenkiinnolla lueskelen täällä keskustelu palstoja ja aika kuluu.

Se tuli hevosen kanssa töitä tehdessä opittua, että nöyränä sen kanssa on oltava muuten hajotat ittes, hevosen ja välineet.