Syksy kun saapui Riihimäkeen.

Heti alkuun tahdon todeta,että Vaaleanpunaisessa Pantterissa kun on se pikku jätkä,jolle käy köpelösti ja jota Peter Sellers ansiokkaasti imitoi,muistuttaa meikäläistä ehkä eniten.
Mikäli satuit törmäämään.

Ravien parasta antia oli se hemmo,joka oli pukeutunut KESÄROBOTTI-paitaan.

Erilaisten kiireiden vuoksi ehdin vasta viidenteen lähtöön eli tienasin 15 euroa lipputuloina kun siihen lasketaan uudenkarhea Rellu ja kartturi,joka tipahti Ouninpohjan suoralla suurajoista.

Ihan kaikkea ei voi keksiä omasta päästä,mutta tähän kommentoisin Frederico Felliniä mukaellen:

Riihimäki on ihmiset.

Paikalla vajaat 2000 ja pari neroa.

Nousua sai odottaa viimeiseen lähtöön;

Nokia ja Kepu pettää aina,Eemeli ei petä.


Riihimäki tarjosi bonuksena kaksi etiäistä;
palkittu luola Pub Oliver ja lännen raitin teflonpannukioskin.

Päättäjäisiin ajattelin vetäistä Husqvarna-henkselit,mikäli Pink Panther ei kehittele mitään pään menoksi.


Sori,ei ollu tarkoitus.