Liigasta ja muusta..

en omista enkä tule omistamaan osuuttaa missään Raviliigan kimpassa.

Miksi et?

on vanha sanonta lontooksi.

Outo purkaus, kun ei itse edes sitten sijoita tähän kehumaansa ja puolustamaansa toimintaan?

koskaan ollut innostunut hevosen omistamisesta.

Miksi sitä ei silti voisi puolustaa enemmin kuin haukkua ja arvostella?

Onhan tuo nyt ainakin konkreettinen teko kaikkien puheiden seassa. Mitä outoa siinä on, että tunnustaa sen, että joku ainakin yrittää tehdä asioiden eteen jotain.

Huomattavasti oudompaa on minusta se, että ihmiset arvostelevat ja lyttäävät ajatuksen jo alkutekijöissään. Ja lyhyelläkin matikalla voi vetää sen johtopäätöksen, että arvostelijat tuskin omistavat osuuksia hekään.

Miksi siis arvostella? Ja kun tämä tosiaan palstalla jakautuu tasapuolisesti ihan kaikkeen. Uusi on pelottavaa? Muistele vaikka näitä uusia ideoita, ajatuksia ja tempauksia.

Jokainen peli-mix on saanut osakseen arvostelujen ryöpyn. Ensin arvosteltiin Ruotsiin pelaamista, nyt ulvotaan kun se loppui osiltaan. Uusien suurkilpailujen kynnyksellä huudetaan huonoa tasoa ja arvostellaan palkintotasoa. V4-pelin muuttumista T5:ksi itkettiin oikein urakalla. Nyt taas kysellään useamman nelkun perään.

Bonukset, extrat ja porkkanat saavat niinikään täällä osakseen vain haukkumista. Mikään ei ole hyvin ja oikeastaan mikään ei kelpaa. Pitäisi päästä lyömään kaksaria Suomessa tiistai-iltana niin että viivalla on vain UET-hevosia ja mielellään vielä ehdoilla, joilla jokainen olisi takuuvarmasti voitollinen pelaaja. =)

Kärjistettyä? Kyllä. Semisti provoilevaa? Kyllä. Miksi? Koska raviurheiluntaso Suomessa ansaitsee myös täällä silloin tällöin pientä kiitosta. Ja taustalla vaikuttavat ihmiset ansaitsevat aina silloin tällöin edes jonkun kiitoksen yrityksestään.

Siitä vaan uusia ja realistisia ajatuksia ketjuun. Pitkin palstaa kun saa sen käsityksen, että ei tämä lajin tason ja aseman nostaminen mitään ydinfysiikkaa pitäisi olla? =) Siellä vaan sattuu olemaan ne kaikkein yksinkertaisimmat ihmiset.. niin.. oikeastaan joka puolella.

Omasta puolestani voin todeta vain, että kaiken kaikkiaan asiat voisivat olla huomattavasti paljon huonommin mitä realistisesti odottaen paremmin.

Raviurheilun tulevaisuus on kiinni palkintotasosta. Fintoton leikkimisen takia raviurheilu on kokenut mahalaskun.
Kukaan ei harrasta raviurheilua tosimielellä elämysten toivossa.
Ainakaan ne jotka lajin pitävät pystyssä ja toimivana.

Huolestuneen kanssa samaa mieltä. Itse en pakkaa heposta autoon jos ei ole mahkuja saada perärahoilla naftakuluja peittoon.
Jos keulilla 500€ ykkönen niin ei sitä kovin kauas tarvi lähteä ku perärahat ( jos sattus saamaan) ois 50 ekee.
Joku suunnitelmallisuus ja järki pitää säilyttää.
Elämykset sun muut tulee menestyksen myötä eikä toisinpäin.
Ei sitä kauheestiole vikasta sijasta tullut onnittelijoita katoksille, mut ans olla ku korkaat lähdön niin et aina muistakkaan et ai jaa tuokin onnittelija on ns. mun hyvä kaveri..... :)

Varsinkin jos ei ole omaa kosketuspohjaa koko asiaan?

Laita hyviä puolia alle:

-
-
-
-

Se, että on puolustavinaan jotain (todellisuudessa jaarittelee sivutolkulla tekstiä, jonka voisi kertoa yhdessä lauseessa) ei ole mitään perusteltua puolustelua. Kuten tuolla toisaalla sanotaan, niin elämyksiä voi saada raviurheilusta, omistamatta karvaakaan hevosesta, tai pelaamatta pelin peliä, jos vain laji kiinnostaa. Jos laji taas ei kiinnosta, niin ihan hölmöä on maksaa sata euroa kuvitellusta elämyksestä, jonka saa kyllä ilman sitä sijoitustakin.

Jos on hyvä ja toimiva kimppa (oli sitten iso tai pieni) niin homma on hyvä.

Siellä voi keskenään pohtia ja jossitella hommia ja kun kuitenkin aina on se mahdollisuus olemassa.

Tästä on kai enemmän kyse.

Jos hommaa ajattelee vain ja ainoastaan pelurin kannalta eikä ole kokemusta hevosten tai hevosihmisten kautta ollenkaan, niin silloin voi juurikin suhtautua aika kylmästi tämmöisiin porukoihin.

Ideahan on hyvä, mutta parempiakin toteutustapoja voisi toki olla. Mutta tällä mennään nyt tällä kertaa ja parempi tämä kuin ei yhtään mitään yritystäkään.

Tuota noin, jos nyt oikein katsotaan mitä raapustetaan niin enhän minä tässä puolustele Raviliigaa tai muutenkaan mitään yksittäistä asiaa vaan pikemminkin koitan tuoda esille sen näkökulman, että joku sentään edes yrittää tehdä jotain.

Amismiäs, Synkistelijä ja Pilot ovat kaikki tykönään oikeassa. Näistäkin kommenteista kuitenkin paistaa läpi vain ja ainoastaan se kylmä tosiasia, että jotain pitäis tehdä. Eikö?

Öhöm. Puolustelen sitä tosiasiaa, että ravialan ihmiset yrittävät vaikuttaa asioihin ja kenties kaltaisesi (?) ihmiset ovat juuri niitä, jotka entisestään vaikeuttavat tätä asiaa? Ota miten haluat ja arvostele kirjoitustyyliäni, arvostele sitä että avoimesti myönnän, että hevosen omistaminen ei minua kiinnosta, arvostele minua vaikka maailman ääriin, mutta en vaan ymmärrä miksi on pakko olla kitisemässä jok'ikisestä uudesta ideasta ja ajatuksesta.

Jos listataan ranskalaisilla viivoilla?

- Uusia ihmisiä alalle.
- Uusia ihmisiä pelien pariin.
- Uusia hevosen omistajia.
- Uusia, uusia, uusia..

Öhöm hyvä, mistä ne kaikki rahat otetaan jos ei uusilta (!) ihmisiltä?? Vanhassa vara parempi, mutta vanhojen varat on siinä vuotuisessa kierrossa jo. Älä unohda sitä.

Sivu tolkulla on minun tyylini, mutta sisäistämisen saa jokainen hoitaa tykönään. En edelleenkään puolustele saati arvostele Raviliigaa vaan tuon yksinkertaisesti esille sen miten tervetulleita kaikki uudet ideat ovat.

Ja miten uskomattoman väärä suunta lähestyä asioita on se, että kaikki peilataan länsinaapurin kautta. Alalla on tehty paljon virheitä, mutta on myös tehty paljon uudistuksia, joiden vaikutukset eivät ehkä ihan heti näy meidän pelitileillä.

Anteeksi nyt tämäkin jo valmiiksi, mutta uskon täälläkin olevan paljon ihmisiä, joiden pääasiallinen kiinnostus on kuitenkin pelien kautta lajin lähestyminen. Se on tuon ja taivaan sama kuka siellä viivalla on, noin kärjistetysti.

Ja kosketuspohjasta sen verran, että vaikka ei hevosta omista eikä tule omistamaan niin se ei suinkaan tarkoita sitä, että ei voisi tietää omistamisesta mitään. Eikös? Ei tiedä miltä se tuntuu, mutta tietää miten kannattamatonta se on JOS ei satu olemaan tähdet kohdillaan.

Minä en siis juuta enkä jaata sano mihinkään kokemuksiin, mutta kylmän viileä tosiasia sekin on, että fiilispohjaahan ne kaikki eläimen omistajat hehkuttavat. Ei siihen paljon pintaa tarvita, jotta sen on kuullut sadoista eri suista.

Kuten tuossa alun vuodatuksessa tunteilin.. ei vaan vieläkään näy parempia ideoita. Eikös silloin kannattaisi olla hiljaa tyytyväinen sen sijaan, että kitistään ja syytetään (!) ihmisiä huijaamisesta ja muusta vastaavasta..

Mukava lukea hyvin ajateltua ja kirjoitettua analyysiä raviurheilusta.

Sitten joku viisas tyrmää kaiken sillä, ettei kirjoittajalla ole kokemusta hevosen omistamisesta.

Vähän kärjistäen tulee mieleen tarvitseeko tehdä murha, jotta voi keskustella vakavasti henkirikoksesta?

Raviliiga ja muut hevoskimpat ovat mielestäni tie, jolla raviurheilua kyetään nostamaan.

Heille, jotka näitä ivailevat ja jotka odottavat isoja ja nopeita voittoja, suosittelen muita lajeja. NHL, KHL?

Jore

Uusia ihmisiä on pakko saada ravien pariin. Raviliiga on matalin kynnys siihen. Se on sitten eri asia, onko se miten hienoa omistaa 1/1000 osuus hevosesta. Onkai se kuitenkin tyhjää parempi.

Palkinnot on nykyään sellaisella tasolla, ettei yksin omistaminen ole ainakaan tyhjätaskuille kovin järkevää. Tavallisilla hevosilla ei pärjää, hyvät maksaa liian paljon. Kaikki kulut on nousseet energiasta, vedestä, polttoaineista yms lähtien. Omistaja maksaa kaiken. Treenari saa aina kuukausipalkan, oli menestys mitä tahansa.

Tulevaisuus on nyt nuorissa ja keski-ikäisissä. Vanhat poistuu takaovesta luonnollista tietä. Näitä on todella paljon myös pelaajien keskuudessa.

Pitkään en tästä paasaa, mutta hyvä voi pienen rahan hevoskimppakin olla ravi- tai hevosharrastuksenkin virittämiseksi. Paljon riippuu siitäkin miten hevoskimppa toimii ja tiedottaa toiminnastaan kimpan jäsenille. Pienellä rahalla ei omistamisen elämykset ole niin tärkeitä kuin mukana olemisen elämykset, joihin isossa kimpassa sitä tiedotustakin tarvitaan.

Tiedottaminen on erityisen tärkeää harrastuksen virittämiseksi silloin, kun hevosella ei pääse heti kilpailemaan. Motivaatio harrastamiseen saattaa helposti lipsua, jos ilmoitetaan vain, että palataan asiaan ”sitten ensi vuonna, kun koelähtökin juostaan”.

Toki raviharrastusta voisi virittää ilman hevostakin säännöllisesti radoilla ja etäpelipaikoissa kokoontuvilla pelikimpoilla, joihin voisi osallistua aluksi kuunteluoppilainakin. Tämä juna vain on tainnut mennä tänä nettipeliaikana kuin se Mikkelin juna, joka ”män just”. Ja tuskin radoilta ja Fintotosta löytyisi paukkuja näihin kimppoihin vetäjiä organisoimaan. Täytyy kai vain sanoa ”oli mullakin talo, mut se palo”.

Nipa, tervetuloa ketjuun. =) Hehe..

No juu, Esa Ri toi esiin varsin hyvän pointin ikäjakautumasta. Itse kuulun nuoreen polveen petsareita ja pahoin pelkään, että kun keski-ikäiset (ja sen yli..) pelaajat poistuvat pelivaihtojen järjestäjinä niin tulee edessä olemaan entistä synkemmät ajat. :(

Oman ikäistä porukkaa ei radoilla tunnu paljoa olevan ja itsekin olen kaiken, joskin hyvin ohuen, tieto-taitoni saanut "vanhoilta parroilta". Kynnys keskustelemiseen oli kohtuullisen korkea koska se pieni häpeän poikanen mikä suomalaisessa (varsinkin miehessä) asuu nosti heti päätään jos ei ymmärtänyt termejä ja sisäpiirin huulen heittoa.

Noh, Pähkinänsärkijää nyt ei pääse varsinaisesti ujoksi sanomaan ja itsevarmuuskin on kohtuullisella tasolla =) eli ongelma ei ollut alkuunkaan niin merkittävä. Mutta.. Voin kuvitella, että vastaava tilanne "tämän päivän nuorelle" on suurempi "haaste". Tosin ansimmäinen haastehan on jo meidän.. eli miten nuo sinne radalle saadaan? Ei siinä makkarat auta eikä liioin Vermon lähetyksestä tutut "piristävät" osiot, joissa täysin nolla-kykyinen hahmo esittää jollain muotoa vakvasti otettavaa toimittajaa. Tällä siis viittaan tähän liimatukkaiseen kaveriin, joka notkuu siiderinsä kanssa ja heittää äärettömän typerää metroseksuaalista läppää.. niinkuin tänä päivänä kuuluukin. Hmph.

Pelko Teidän vanhempien petsareiden, taustavaikuttajien ja ammattilaisten poistumisesta ravien parista on syytä ottaa vakavasti myös päätöksentekoon liittyvissä portaissa. Onneksi lajille kovin luontaista on se, että kukaan ei niinkään ole liian vanha radan varrelle, mutta toisaalta kolikon kääntöpuolella on se, että liian nuoreksi voi helposti joutua. ;) Tämä on pieni pilke silmäkulmassa, mutta totta kuitenkin jollain tasolla..

Kuka sitä jaksaa märkäkorvien juttuja kuunnella? Rehellisesti arvon herrasmiehet ja varttuneemmat naiset. Itse ainakin sain jonkunkin kerran naljailua osakseni kunnes sitten kävelin yksin lunastusluukulle kun vanhoja ei kakaran jutut kiinnostanut. =) Hahaa.. Huumori huumorina, mutta myös tämä kaikki on syytä ottaa huomioon.

Muutamat kirjoittajat ovat tässäkin ketjussa ottaneet kantaa / nostaneet esille palkintojen heikon tason mikä on täysin oikeutettua ja toisaalta täysin yksiselitteinen tosiasia.

Tässä päästään kuitenkin takaisin sen perimmäisen asian juurelle. Laji tarvitsee uusia katsojia ja pelaajia. Eritoten pelaajia. Vain ja ainoastaan sieltä (eli täältä..) pelaajien kukkarosta tulee rahaa, jotta palkinnot voi nostaa edes pykälän ylemmäs.

Mistään kattojärjestöiltä, peliyhtiöiltä tai muualtakaan sitä rahaa ei tule. Yksittäinen sponsori siellä täällä tekee hyvää kisoille (tasolle, kiinnostavuudelle..), mutta ei tuo tullessaan mitään pysyvää vakautta vaan pikemminkin vääristää (joskus jopa räikeästi) keskiarvoa.

Raviliigan paras anti ja tuotto saadaankin lajille vasta kun nämä uudet omistajat tulevat siihen peliluukun jonolle. =) Jälleen hieman kärjistetysti sanottu, mutta edelleen, kärjistettyä yksinkertaista totuutta. Riippuvuussuhde valtioon on taattu niin kauan kuin pelaajat ovat veronmaksajia. Ja tällöin kaikki menee käsi kädessä vallitsevien trendien, yhteiskunnallisten olosuhteiden ja eritoten talouden kanssa.

Muutoksen on siis lähdettävä ihmisistä ja edelleen olen sitä mieltä, että tarpeeksi mediaseksikästä ja kiinnostavaa hahmoa ei lajin parissa ole. Ei ole sitä Tammista, joka jakaa mielipiteet. Ei Karalahtea, joka tekee kaikesta hieman värikkäämpää. Ei Selännettä, joka kirkkaanaa tuikkii taivaalla ja vie lajia eteenpäin. Eikä viha-rakkaus-suhdetta muodostavia kiinnekohtia.

Vertaus lätkään vain koska sitä tässä maassa ymmärtää jokainen. Kiekkoon tässä maassa on mielipide liki jokaisella. Siinä on SE haaste minkä raviurheilu vastaansa saa. Miten lajista saadaan kansanurheilua? Siinä myös se ainoa syy miksi ravit on niin iso juttu Ruotsissa. Kaikki siellä tietävät jotain hevosista ja raveista. Järvsöfax saa vieläkin sankarin vastaanoton kun vaan esittelee jonkun lähdön. Jokainen tuntee jonkun, joka vaikuttaa ravien maailmassa. Jokainen tietää jonkun, jolta saa tipsejä. Jokainen tietää ketkä juoksevat Elitloppetissa, Olympiraveissa, Derbyssä, Kriteriumissa.. ja jokainen tietää minkä ikäinen hevonen juoksee missäkin kisassa.

Ei saa katsoa vain eteenpäin edes silloin kuin vertaa Suomea ja Ruotsia. Palkintojen taso, hevosten taso.. Kaikki on suoraa kehityksen jatkoa sille, että laji tosiaan on onnistuttu saamaan kansan huulille. Kaikki muu on vain tuon tosiasian sivutuotosta ja siksi vertaaminen näillä eväillä vie vain umpikujaan ja tekee itseasiassa hallaa lajin kehitykselle Suomessa.

Öitä. =)

viimeisessä kappaleessa olevaan asiaan kommenttina: Fintotollahan on ihan oma organisaatio juuri noiden asioiden hoitoon, aluevastaavat.

Ei vaan varmaan kukaan ole ikinä, milloinkaan moisiin törmännyt!?

...kun kerran lähdetään asioita penkomaan niin yksi iso ongelma tällä hetkellä raviurheilun isossa kuvassa ei niinkään ole uusien harastajien tai lajin pariin houkuteltavien ihmisten saaminen.
Tämänpäivän ongelma on, että lajin parissa nyt toimivat on täysin unohdettu. heistä ei ole kukaan huolissaan, eikä rikkaa ristiin lyö heidän lajin parissa pysymisen suhteen.
Uskon ja käytännössä olen huomanut, että uusien ihmisten on helpompi lähestyä lajia juuri näiden amatööripuurtajien kautta. Kun he kokevat että keksusjärjestöt ja ammattivalmentajat eivät ole heistä ja heidän mielipiteistään vähääkään kiinnostuneita sammuu kipinä koko laia kohtaan ja se tietää suomen raviurheilulle katastrofaalisia seuraksia. Tätä ei vain tunnusteta eikä myönnetä ennenkuinon myöhäistä.

Kyllä ravien parissa on hyvää porukkaa, joilla on riittävästi media-arvoa. Kari Lähdekorpi on hyvä, hän tosin tietää lajista liikaa ja uskaltaa puhua siitä jopa ääneen, joka ei taas sovi Hippokselle ja Fintotolle. On muitakin hyviä: Joanna Kuvaja, JP Vilkman, Jere Törmänen, nuoria, positiivia, innokkaita ihmisiä. Ei uskoisi, että puhutaan samasta lajista, kun lukee esim tämän palstan jossittelut kirjoituksia. Samaan aikaan taas esim. Vermo ja Ojapelto on ihan jumissa kun pitäisi toimia yhteisen hyvän eteen. Ei mitään uutta taivaan alla viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen.

Iso ongelma on siinä, ettei ole tarpeeksi henkilöitä, joilla on rahaa omistaa hevosia ja halua sijoittaa tähän kalliiseen harrastukseen rahaa. Vieremällä oli yks Einari mutta sitäkään ei enää ole. Nykyisen suuruisilla palkinnoilla ja kuluilla kimppaomistaminen taitaa olla nyt se juttu, ei tosin mitkään satojen/tuhansien osuuksien kimpat. Optimi voisi olla 5-10 hengen tavallisista ihmisistä kootut raveista aidosti kiinnostuneet kaveriporukat. Kulut on vielä suht inhimillisellä tasolla ja kaikki hallinnointi helppoa kun porukasta kaikki tuntee kaikki. Omalta kohdaltani voin sanoa, että meillä on jo kaveriporukka valmiina, ei puutu enää kuin se tärkein eli hevonen. Tätä odotellessa, viimeistään sitten ne pilvilinnat romahtaa kun oma hevonen ei pärjää edes Kuopion iltaraveissa.

Raviradat kärsii tätänykyä kaikkein eniten. Fintoto siirsi pelin nettiin ja se oli samantien soromnoo raviradoille. Joku joka tietää paremmin kertokoon: saako ravit järjestävä rata kyseisen illan netti/kioskipeleistä mitään? Ratapelistä saa jotain, sen tiedän. Huolestuttava trendi on jos ei saa, koska tyhjinä ammottaa katsomot maan pääradalla Vermossakin. Maakunnissa ratoja pyöritetään talkoilla ja kaikki on +-0. Pahvilautaselta saa rokkaa ja kertakäyttömukista kahvia, on siinä glamouria kerrakseen.

Peleistä voidaan puhua vaikka maailman tappiin asti. Pähkinänsärkijä edustaa ilmeisesti samaa ikäluokkaa kuin minäkin. Kunnioitus on tälläkin saralla ansaittava, kioskilla olin aina nuorin ja pojittelua tuli enemmän kuin jaksoi kuunnella. Porukka hiljeni yleensä vasta siinä vaiheessa kun seisoin yksin lunastusluukulla. Sen jälkeen on kyselty vihjeitä aina kun siellä naamaansa näyttää.

Petterin tekstistä saan sellaisen kuvan, että hyvinkin voi olla, että olemme saman sukupolven edustajia. Mitä tulee ravipersooniin niin olen sanonut sen ennen ja sanon sen uudestaan, Kari Lähdekorpi. Hän todella on ainoa suomalainen persoona, joka voisi omalla panoksellaan saada aikaan tuntemuksia ihmisissä. On sen jo tehnyt, tekee sen takuuvarmasti uudestaan ja tullee jatkamaan hamaan tappiin asti.

Hänellä on tarpeeksi uskottavuutta lajin parista, jotta voi laukoa totuuksiaan ja sohia ampiaispesiä ilman, että itse joutuu mikroskoopin alle. Tällä siis tarkoitan sitä, että Lähdekorven sanoessa jostain asiasta niin suurin huomio kiinnitetään asiaan sen sijaan, että hänen kimppuunsa hyökättäisiin. Se on tervetullutta tuulahdusta.

Kutosen lähetyksessä taasen tulee ilmi se kylmä totuus, että ravit ovat erittäin sisäänpäin lämpiävä kokonaisuus. Pojat kuitenkin kiitettävällä tavalla selvittävät termistöä ja muuta lajiin kuuluvaa, mutta varsinainen kiinnostavuus tulee kuitenkin vieraiden kautta, ei niinkään itse lähetyksen tekijöistä. Nöyrä asenne on hyvästä, mutta liika varovaisuus vieraiden kanssa esimerkiksi vie asiasisältöä lähetyksestä.

Arvostelu on helppoa. =) Kokonaisuutena Kutosen lähetys kuitenkin ajaa asiansa, mutta ei liene lukita satunnaista katsojaa ruudun ääreen jos hän vain surffailee kanavilla. On kuitenkin jo sinäänsä hieno, että laji on saanut (toivottavasti) pysyvän paikan eetteristä.

Amismiäs taasen toi esiin kentällä painavan, näkymättömän, mutta elintärkeän ihmismäärän, joka yleensä mahdollistaa koko lajin olemassaoloa. Mitä tuohon voi sanoa? Totta joka sana, mutta maailman syrjän läpi on ollut itsestäänselvää, että duunarille kelpaa kiitokseksi työn ilo. Palkkatasoon nähden tuokin asia hieman jopa korostuu raviurheilun piirissä.

Nyt aamua aloittelemaan, mutta ilokseni totean, että ketjussa on paljon asiaa. Arvosteluakin tottakai mahtuu joukkoon kuten keskusteluun kuuluu, mutta asiasisällöltään ketjussa on hienoa se, että sanottavaa tuntuu kuitenkin olevan ja kaiken maailman ivailu ja hiekkalaatikkotason jutustelu loistaa poissaolollaan. Kiitos keskusteluun osallistuville ja jo osallistuneille.. Positiivista. =)

Minä olin ensin aika skeptinen koko raviliigaan.
Nyt tein kuitenkin laskelmia ja muutin kyllä mielipidettä.
Mun mielestä kyseessä ei todellakaan ole rahastus.
Olen vetänyt kimppoja vuodesta 2004 ja niitä on ollut n. 10 kpl.

Hevosen kulut ovat olleet vuodessa n 15.000-17.000 euroa vuodessa. Pelkät valmennusmaksut ovat yli 10.000 vuodessa.
Nythän tuolla maksuilla saa kaiken vuoden 2016 loppuun.

Ja eihän sitä raviharrastajan kannata sitä yhtä osuutta ostaa.
Ostaa sen maksimin jos rahkeet riittää eli 50 kpl.
Sillä saa n 7%:n osuuden. 5000 euroa uppoaa tuollaiseen osuuteen kyšeisessä ajassa monessa kimpassa kun ottaa huomioon että se hevonenkin pitää vielä ostaa. Esim mun kimpoissa omistusosuudella ovat olleet 5-10%,

Toinen asia kyllä on että Suomesta on vaikea löytää riittävän montaa hyvää valmentajaa joilla on mahdollisuus saada hyvää tulosta aikaan.

Liigan kimppa toteutuu vain kahdella tai kolmella radalla.
Olisi pitänyt ostaa valmiit ravurit liigalle.
Kuka uusi raviasiakas jaksaa odotella monta vuotta tuleeko varsa starttiin vai ei.EI KUKAAN!
Valmis ravuri olisi ollut startissa heti.

valmiin ravurin kanssa. Idea kerrassaan loistava, MUTTA, tuolla rahalla mitä on kaavailtu varsan ostamiseen olisi saanut ostettua ihan kelpo kilpahevosen. Olisi osakkaat päässeet HETI jännittämään. Luulen että olisi poikinut nopeasti uusia ihmisiä lajin pariin, jos ja kun heppa vähänkin pärjäisi. Mikään ei varmasti olisi ollut niin hienoa, kun että uusi alan harrastaja kutsuu tuttuja katsomaan "omaa" heppaa kun se juoksee vermossa.
Ja tämä siis heti, eikä kahden vuoden kuluttua, jolloin koko juttu on jo unohtunut.
Ja nopeampi kierto. Sama raha, kaksi vuotta, jos hepo ei menesty, uusi tilalle. Säilyisi mielenkiinto.

Kyllähän tuossa Einariepätoivon mielipiteessä perää on, mutta nyt on tehty näin ja sen mukaan pitäisi elää mahdollisimman positiivisin mielin.

Huutokauppavarsasta ja sen kasvun seuraamisesta uuteen peliharrastamiseen on aika pitkä aika ja usein matkakin. Tähän väliin pitäisi keksiä kimpankin taholta aktiiviteetteja, joista jo tuosta tiedottamisesta mainitsinkin.

Satasesta per nenä ei kyllä edes tiedottamiseen juuri mitään lohkea, jos ei tiedottamisvastuuta saada kimpan vetäjälle tai kimpan sisälle muuten. Valmentaja tuohon ei varmasti ehdi. Ja Fintoton aluevastaavilla menee aika aivan joissakin muissa hommissa, kun ei heitä muutenkaan alueillaan kentällä näe.

Ideahan on niinkuin on moneen kertaan hyvä. Parempia viime vuosina ei ole saatu raviurheilun kentälle edes Hippokselta, Fintotosta nyt puhumattakaan.