Kuka rahoittaa Suomen raviurheilun?

Pelaajat tietenkin

... raviurheilua rahoittavat, mutta ellei hevosenomistajat panisi hevosiin latin latia, aika pian nämä nykyisetkin hevoset olisivat leivän päällä ja pelaajat saisivat rahoittaa muita pelejä.

Lottopallojen ylläpitokustannukset eivät ole kovin suuret, joten sitten lotottaisiin ja kenoteltaisiin oikein urakalla.

Muutaman latin pelaajat luulevat aina liikoja itsestään.

hevosenomistajat on se tärkein porukka.

Pelureita kyllä löytyy valmiiksi katettuun pöytään.

Aika helppoa on kaivaa kymppi kiskalla ja tempasta joku rivi illan raveihin. Verrattuna niihin jotka sijoittaa kymmeniä tuhansia hevosiin joista ei mitään takeita tuleeko rahaa takaisin ollenkaan. Puhumattakaan sitten näistä omistaja treenareista jotka ajavat harjoitusrinkiä syksyn räntäsateessa.

muna vai kana, siinäpä pähkinää purtavaksi.

Hevoskilpailujahan ajettiin jo ennen totoa.

miten mahtoi olla, pelattiinkohan uhkapeliä tai harjoitettiinko vedonlyöntiä ennen hevoskilpailuja, siinäpä pureskeltavaa?

Ei taidettu kumpikaan ennen hevosia pelata. Ei sen enempi uhkaa kuin silmäpeliäkään.

Kilpaa ajettiin hevosilla jo ennenkuin niistä sai lyödä vetoa.

Milloin ne Rovaniemen Mäntyvaaran kaksipäiväiset on?

Kehittyvien Maakuntien Suomi pyörittää koko Suomea, niin raviurheiluakin. Kohta on Ideparkkeja ja Tokmanneja joka niemen notkelmassa. Joka raviradalle oma Ideaparkki, Sukari!

Pelaajille pelikohteita löytyy aina, vaikka raviurheilua ei olisikaan.

Mutta jos ravipelaajia ei olisi, niin nykymuotoinen raviurheilu loppuisi siihen paikkaan. Hevosenomistajat eivät kauaa jaksaisi ajaa kilpaa tinakupeista. Parhaat hevoset siirtyisivät Ruotsiin.

Kysymys kai oli kuka rahoittaa eikä kuka on tärkeämpi. Ruotsissa asiaa on oikein tutkittu muistaakseni se meni jotenkin 60/40 eli raviurheilussa pyörivästä kokonaissummasta 60% tulee hevosenomistajilta ja 40% pelaajilta. Uskoisin, että Suomessa se on jotain 70/30, koska täällä peli on pienempää ja palkinnot alhaisemmat.

Ne Rovaniemen kaksipäiväiset ovat Mäntyvaarassa juhannuksena, muistaakseni 20. ja 21. päivinä kesäkuuta. Silloin ajetaan siellä viikon 75-kierroskin.

"60% tulee hevosenomistajilta." Mitä ihmettä tuollainen tutkimus yrittää kertoa?
Jos ja kun puhutaan totoravien pyörittämisestä, niin eihän se suurta matematiikan tuntemusta vaadi jos ymmärtää, että pelaajat kun jättävät latinsa vek, niin siihen loppuu totoravit.
Tottakai hesteillä voidaan kilpaa ajaa vaikka jalkapallokentällä ja lyödä vetoa voittajasta.

kuka vähemmän tärkeä rahoittaja, rahoitusta tarvitaan. Totuus Suomessa on se, että yli 70% rahoituksesta tulee hevosten omistajapiirien taholta.

... kaikki kokonaisuuden osapuolet tarvitse toisiaan mistään tärkeys- ja nokkimisjärjestyksestä välittämättä.

Sehän tässä on kuitenkin selvää jo alunalkaen, että hulluimpien eväät tässä ensin syödään jossittelupalstojen osoittamassa järjestyksessä.

Hevosen ylläpito maksaa vuodessa noin 10 000 tuhatta
,joten maksaakseen edes kulunsa tulisi hevosen juosta
noin 12500.aika harva pääsee edes tähän.
Mielestäni hevosen omistaminen on ravipeleissä suurin toto lappu aina voi toivoa voittavansa harva voittaa

eiköhän kuitenkin molempia tarvita, ,

Mutta jos tyhmempää osapuolta haetaan, niin se on pelaaja. Hänelle ei ole voittajan osaa kaavailtukaan.

Omistajista parhaimmat, fiksuimmat, onnekkaimmat, varakkaimmat jne voivat voittaakin. Pelaaja on jo lähtökohtaisesti häviäjä.

Hevosen kanssa touhuamisesta kannattaa jo jotakin maksaakin. Pelaamisesta se on jo kyseenalaisempaa.

Mielenkiintoinen ajatuksenlento: hevosen kanssa touhuamisesta, siis rakkaudesta eläimeen kannattaa maksaa, mutta pelaamisen maksaminen on kyseenalaisempaa.

Eikö kuitenkin ole kyse vain viettien tyydyttämisestä. Voisiko jonkin vietin tyydyttäminen olla arvokkaampaa kuin toinen. Toki eläimen, luonnon rakastaminen on ylevämpää, mutta eikö myös pelaaminen palvele ravien yhteydessä samoja tarkoitusperiä?

Jopa loton yhteydessä voidaan osoittaa, että osa pelaajalle palautumattomasta rahasta menee hyviin tarkoituksiin.

Siis mikä onkaan pelaamisen maksamisessa sitä kyseenalaista?

Täytyypä miettiä.

"Omistajista parhaimmat, fiksuimmat, onnekkaimmat,
varakkaimmat jne voivat voittaakin. Pelaaja on jo
lähtökohtaisesti häviäjä."

Ei ihan noin. Kyllä pelaajistakin ne parhaimmat, fiksuimmat ja miksei onnekkaimmatkin voivat voittaakin. Hevosenomistajista 90% on lähtökohtaisesti häviäjiä. Vai pitäisikö sanoa mielummin harrastuksensa rahoittajia.

Hyviä huomioita. Ravipelivoittajien prosentuaalinen osuus on hyvin pieni. Hyvin pieni se on hevosenomistajienkin "voittoprosentti". Paljon pienempi kuin 10%, sillä hevosista ehkä tuo osuus tienaa leipänsä. Omistajia on paljon vähemmän. Kuten hyvät pelitaidot niin hyvät hevosetkin keskittyvät harvoille.

Tuo Nipan viesti askarruttaa vielä. Palataan siihen ja tähänkin. Kunhan älytään.

Omistan hevosia ja pelaan joka päivä. Yleensä molemmat karahtaa kiville!
Repikää siitä huumoria!!

Pitäisi esittää täsmällisempi kysymys. Kai se on selvä, että pelaajat eivät ole talleilla tuuppaamassa seteleitä omistajan kouruaan, kun se uusi loimi on hankittava. Eli mitä tarkoitetaan "raviurheilun rahoittamisella"? Onko summassa mukana hevosten hankinta ja kasvattaminen? Pitäisikö pelaajien kustantaa kokonaan hevosten ylläpito ja valmennus? Nollatutkimus! Valtaosalle omistajistakin hevoset ovat harrastus. Kuinka iso osa purjehduksen, golfin tai vuorikiipeilyn harrastajien kustannuksista tulee muualta kuin omasta pussista?

Parempi kysymys: Kuka rahoittaa Suomen raveissa maksettava palkinnot? Toki monet isoimmat lähdöt (Suur-Hollola, Derby, Kriterium) ovat ennakkomaksullisia kisoja, mutta ne ovat vain pisara meressä. PELAAJAT maksavat valtaosin palkinnot ja se mahdollistaa sen, että omistajat ovat valmiita kustantamaan hevosensa kalliit treenikulut. Ruotsalaistutkimus lähtee siitä olettamuksesta, että hevosia on treenissä vaikka kuinka paljon, vaikka pelaajat eivät osallistuisi palkintojen maksamiseen. Silloin ajettaisiin kaffepaketeista ja paljonko sitten olisi hevosia treenissä ja minkä tasoisia?

Eräs viisas mies totesi taannoin, että suomalaisen raviurheilun suurin ongelma on se, että isolla osalla harrastajista ei oikeastaan olisi varaa siihen. Amen!