Elämäni paras ravipäivä

Olin odottanut tätä ties kuinka kauan. Jälleen kerran lähelle kotikuntaani oli saapunut ravisirkus. Ilma oli mitä parhain ja tunnelma illan ravitapahtumaa varten jo valmiiksi katossa.

Saavun raviradalle ja astelen tyytyväisenä kolmen turvatarkastuksen ja lipunmyynnin läpi, rata-alueelle. Edes tarkastukseen jäänyt puolen litran korkkaamaton pepsi-pullo ei mieltäni lannista, ja työtähän nuo 80-vuotiaat sotiemme veteraanit keltaisissa liiveissään vain tekevät. Ravien avauspuhe onkin jo menossa. Oikeastaan olen kuunnellut sitä jo 10 minuutin kävelymatkan ajan parkkipaikalta katsomon eteen, ja nyt harmittaa etten ole kiinnittänyt siihen enemmän huomiota, sillä kaupunginjohtajalla on selvästi uusia näkemyksiä. Kuinka uljas kansamme symboli tuo suomenhevonen onkaan ja kuinka jälleen kerran olemma talkoovoimin saaneet aikaiseksi loistavan ravitapahtuman. Kiitoslistakin oli ohi jo viidessä minuutissa.

Kun puhe ennenaikaisesti loppuu, onnistuu ravirata räjäyttämään pankin ja vuoron saa St Michel raveista tutut Tinasotilaat, missä joukko foliotörreröpäisiä ukkoja marssii liiankin loogisesti pitkin ravirataa. Vastaavanlaista performanssia kukaan yleisössä ei ole kokenut pariin vuoteen ja aplodit olivat myös sen mukaiset.

Itse ravirata-alue on kuin arkkitehtuurin multihuipennus. Autokatsomo alue ollaan saatu supistumaan vain puoleen katsomoalueesta. Anniskelualueilta ei mistään näe raviradalle ja kaikki jättiscreenitkin on saatu sijoitettua pois ihmisten näkökentästä. Nerokasta. Onneksi ravien pääsponsori on tuotu voimakkaasti esiin ja keskikentälle onkin saatu mahtava kavalkaadi Ponssen metsäkoneita, jotka peittävät käytännössä 100% takasuoran näkyvyydestä. Ennenkaikkea esiin on tuotu hieno uutuus: järeän kokoluokan harvesteri Ponsse Bear, jonka väkivahvan nosturin kääntö on toteutettu kahdella kääntömoottorilla, mikä takaa mahtavan 50kNm kääntövoiman..... Mykistävää....

Katselen ympärilleni ja huomaan ihmisiä olevan paikalla yllättävän paljon. Yleisöennätys tuskin tulee tänä vuonna menemään rikki, mutta on positiivista huomata, ettei ravit ole enää pelkkien mustalaisten ja maajunttien laji. Liekö syy sitten Fintoton kesän loistavassa markkinointi ideassa totrekassa, joka jo St.Michel ravien ja rautatietorin kohdalla osoitti toimivuutensa uusien potentiaalisten pelaajien hankinnassa. Näyttää totorekka olevan paikalla täälläkin, ja aina yhtä pirteä maajussi Miia Salminen häärii mukavasti sen peräsimessä jakaen kahden euron ilmaisia duo-lappuja. Päätän itsekkin hakea omani.

Ensimmäinen lähtö on valmis esittäytymään, ja tämän ilmoittaa meille ravikuuluttaja Kenneth "Kenu" Ingves. Selostuksen tänä iltana hoitaa Kimmo Jokiniemi, joten kaikki yleisössä, toto-tv:n ja eteenkin totoradion ääressä voivat olla varmoja, että reaaliaikaiset tiedot kulkevat takuuvarmasti aina kotikuulimoihin asti. Vielä kun ohjelmasta saan selville, että tuomaroinnin hoitaa tavallisuudesta poiketen suurkilpailun takia Teivon raviradan ammattitaitoinen tuomaristo. Voin ylpeänä olla varma, että saamme ehdottomasti mukavan ja oikeudellisen ravipäivän.

Pruuvissa huomaan numeron 4 Pedro Gagnin, näyttävän jäätävältä ja ajattelen käynnistää onnistuneen totopäivän lyömällä sille viiden euron voittajapelin. Kunnes tapahtuu jotain odottamatonta. Ravirata tarjoilee meille suorana lämmitystiedot jotka jakaa guru suoraan maamme pääradalta Osmo Rahikainen. Joka ensi töikseen menee kehumaan päivän parhaaksi lämmitykseksi juuri ideahevostani Pedro Gagnia. Tajuan ideani kertoimen romahtavan pohjalukemiin, ja kaivankin lompakostani vielä kympin setelin voittajapeliä varten. Vain kaksi minuuttia tästä tulee kuulutus, että 4 Pedro Gagn poistetaan eläinlääkärin määräyksestä lähdöstä, ja sille ostetut panosliput lunastetaan lähdön jälkeen takaisin. Ajattelen pettyneenä, että tuo kolmijalkainen silmänilo olisi varmasti tuonut minulle muhkean totovoiton. Mutta kun ei niin ei...

Ravit etenevät omaan rauhalliseen tahtiin, onhan lähtöjen välissä vain 25 minuuttia peliaikaa. Ja joka lähdön välissä saamme saurata suoraa kuvayhteyttä ravistudiosta jossa suomen kulttuurit kohtaavat. Yhditelmä Tero Alamäki ja Sari Tamminen tarjoilevat raviyleisölle sellaista nannaa että oksat pois. Nyt on ravitietämys huipussaan, kun Alamäki ottaa haastateltavakseen BWT Reactionin vastuuvalmentajan Heinosen Jannen, joka väheksyy oman hevosensa pärjäämistä ko. lähdössä. Jälleen kerran yhden ideahevoseni mahdollisuudet on murennettu jo ennen lähtöä.. Samalla alan ihmettelemään, miksei aiempien lähtöjen tuloksia ole luettu pitkään aikaan. Vastaus löytyy samasta pöytäseurueesta, jossa Kenu kumoaa jo toista tuoppiaan yhdessä Forssan raviradan pitkä-aikaisten himopetsarien seurassa.

Ja koska ravit on koko perheen tapahtuma, minne kannattaa ehdottomasti tulla kauempaakin on perheen pienimmillekkin muistettu järjestää omaa ohjelmaa. Joka ikisen V4-lähdön välissä on etusuoralla lasten keppihevoskilpailu jossa satakunta vaahtosammuttimen kokoista natiaista kirmaa Pelle Positiivin vauhdittamana ja jonka aikana rata on suljettu verryttelyltä. Tuo, jos joku tuo jo onnen kyyneleen jokapäivä raveja seuraavan silmäkulmaan, ja eteenkin tallihenkilökunnan, jotka kelloa katsellen voivat laskea yöuniensa runsauden. Joillakin ei ole hpl-startin jälkeen kuin 600km kotimatka edessään.

Kuudennessa lähdössä onnistun vihdoin rikkomaan kuparisen ja pääsen lunastamaan osuneen sijavedon. Kiroan itseni, kun rohkeuteni ei riittänyt pelata Lennoxia voittajaksi. prkl.... Seremoniakehässä on juhlat pystyssä kun E-P Mäkinen tarjoaa tarinoita haastattelijoiden Loviisan raviradalta soppapalkalla palkattujen Askon ja Juhan siivittämänä. Alamäen kehoitukset Askolle keksiä räppi E-P:stä ei kuitenkaan tuota yleisön harmiksi tulosta. Mutta onneksi Tero jaksaa muistuttaa omasta Mika Forss räpistään vielä tähänkin väliin. Kiitos Tero...

Voittajaseremonioiden, auringonlaskun, keppihevoskilpailun ja kaupunginjohtajan kolmannen tervehdyksen jälkeen on aika ottaa jälleen yhteys tallialueelle ravistudioon, jossa moottoriturpa Sari Tammisen haastateltavaksi on saapunut kahdeksannen lähdön ylivoimaisen pelipohjan, kolminkertaisen ravikuninkaan Orimattilan kingin Saran Salaman valmentajakasvattajaohjastaomistajanisä Tapio "Poro" Perttunen. Puolen tunnin haastattelun aikana ehditään käydä läpi Saran Salaman nykykunnon lisäksi, Tapion lapsuuden kesien kohokohdat Toholammen reissut äidin sukulaisten luokse, euribor-koron heilahtelu, kuin Sarin kokemukset Kesäillan valssin kuvauksista.

Kun ravit ovat kestäneet kuudesta - kymmeneen, ja olemme jo troikka lähdön kohdalla voin sanoa, että väitteet liian pitkistä iltaraveista ovat täyttä potaskaa. Mikä voisi olla parempi tapa uusille harrastajille, kuin viettää näin hieno hyvätasoinen ravipäivä mukavassa seurassa keskellä Suomen kaunista suvea. Ei mikään...

Troikka lähdön ja kuudentoista tarjouksessa olleen viiden euron oluen jälkeen alan olemaan valmis kotimatkaa varten. Tajuan humalatilani olevan hiukan liian korkea omalla autolla ajamiseen ja päätän suunnata kaupungin keskustaan ravibussilla. Harmikseni huomaan opasteiden kokonaan puuttuvan ja olo on kuin marjastajalla, kun tarvon toista kilometriä rämeikössä bussia etsien. Matkalla ynnään ravipäiväni saldon. Kaksi lunastusta. Lennoxin melkein puolitoita kertainen sija ja iki ihanalta Miia Salmiselta saamani duo lappu: Lennox - Tino Du Ling, joka palautti kertoimen 4,14.. Ihmeen vähän mietin, kun katson Tino Du Lingin taulua vielä kerran käsiohjelmastani.

Jokatapauksessa ravipäivä oli mieltä kohottava kokemus ja aion todellakin tulla raveihin vielä monta kertaa uudestaan.