Petsarin tapani tunnetaan

Lappu pitää kyhätä väkisin ensin itse, vaikka ei olisi koskaan kuullutkaan lähtöjen hevosista. Sitten kun tulee katsoneeksi peliprosentteja ja komentteja, niin yleensä hyvätkin omat idikset jäävät jyrän alle. Varmat varsinkin.

Internet-maailmassakin lappu pitää raapustaa aina ensin (samalla) mustekynällä Fintoton slipille. Auta armias kun välillä liput ovatkin loppuneet tai kynässä muste kuivanut. Pelipäivä on pilalla.

Tammat eivät voita ruunia eikä oriita kuin vain poikkeustapauksessa. Silloin pitää olla sekä ylikylän kuski että hevonen, ja vieläpä hyvä lähtöpaikkakin.

Joo olen hh.n kanssa samoilla linjoilla,että ensin oma näkemys,videokirjasto,minkälainen sarja ,porukka jne .ja sitten vasta lukemaan tallikommentit ja katsomaan prosentit.Itselläni myös kuskeja,joita en pelaa ollenkaan,ja myös joita pelaan ,mutta ei ikinä varmaksi.
tammahevosia en yleensä pelaa varmaksi,ja tammat yhden kirin hevosia. Alussa,lopussa,tai matkalla.
Tämä varmaan jakaa mielipiteitä,ja poikkeus vahvistaa säännöt.kertokaa omat mielipiteenne!
Minulla panokset v-4:ssa vaihtelee5-10e:n välillä,joskus isompaakin.
Varmat pyrin hakemaan yleensä tasaisesti pelatusta lähdöstä.Elikä pelaan vastavirtaan

Jollai hevosel ku o saanu potin, sit pitää hangata sen koko uran loppuun asti. Se o iha selvä.
Varma nelekkuu ja muihi otetaa sellasest lähröst mis uskoo suursuasiki häviävä. Muute ei kannata koko nelekkuu tehräkkää.
Teivaine jätetää pois jos huristaa suasikil, voittakoo sit, ei haittaa.
Koskaa en pelaa kolomeltoist eurol, enkä samaa hevost ku Grenmanin Jukka, siin o kaks täysin varmaa epäonnen juttuva.
Jos hevonen myähästyy esittelyst, ei peleihin. En tiä miks.

... pian puolivuosisataa kestäneen kirjavan kulkuni tiellä raviradalta toiselle tullut harrastettua yksiä jos toisiakin. Mitä niistä tässäkään isommin tarinoimaan, kun minkäänsorttiseksi petsariksi tai vihjaajaksi en ole laskenut itseäni enää tällä vuosituhannella. Jotakin kumminkin.

Kokemuksesta tiedän että joidenkin kuskien hylkiminen systemaattisesti peleistä voi olla helvetin kallis harrastus. Kallista voi olla myös suuria lunastuksia lupaavien vihjeiden järjestemällinen peesaaminen. Vihjeistä maksamisesta nyt puhumattakaan. Kaikkia näitä olen välttänyt.

Maata kiertäessä on ravirataa lähestytty usein autolla. Ajomiehelle oli yhteen aikaan otettava ylös autojen perävaunujen nelinumeroiset rekisterinumerot. Hän täytti niistä numeroista perillä V4-lappuja ja joskus tikku jopa osuikin. Viimeisen ennen ravirataa nähdyn auton rekisterinumero pelattiin ristiin kaksarissa joka lähtöön ja ensimmäinen radalla nähty hevonen aina. Rahantuloa ei aina voinut estää.

Noita menneitä petsarijuttuja en tähän kirjaa. Niitä kertokoon petsarit.

" Petsarin tapani tunnetaan "

Onkos Juhani Tapani mukana juonessa ?

Toi ensimmäine ratal nähty hevone oli pelattava ehottomasti.
Mist liä johtunu, mut koskaa en siit lipsunu.

1. hevoset, joiden taulu muuten huonossa kunnossa, mutta huonosti menneissä lähdöissä paljon pelattuja (kerroin alle 10). Tarkoittaa, että kykyjä on, mutta juoksunkulut tms. epäonniset
2. hevoset, joiden v-kerroin pelin alkuvaiheessa omituisen alhainen, mutta kohoaa pelin jatkuessa odotettuihin lukemiin. Tarkoittaa, että taustajoukot tietävät jotain, mitä pelurit eivät. Panostus näkyy parhaiten, kun vaihto on vielä pieni.
3. ja paras. Tavallinen petsari on aina altavastaajana sisäpiireihin nähden. Pelaa vain taikaisin otettuja lähtöjä. Vertaa, miten kertoimet muuttuvat pimeän hetken aikana juuri ennen lähtöä. Kaikkien kortit ovat nyt esillä. Pelaa niitä, joiden kertoimet tippuvat eniten.

tuo pellaaminen on nuin vaikiaa niin mie en pellaa ollenkaa.

Ravia.fi saittia pari vuotta seuranneena tuo "hätähousun" kysymys on yksi parhaista..,ei iänikuista jaarittelua tietyn kuskin ajon onnistumisista yms.,
Ei tämäkään aina niin järkiperäistä kyllä ole..lasten syntymäpäiviä pelaan.., esim..tai no olkoon. Pienellä rahalla voi yrittää, ja hyviä lunareitakin joskus tullut, paras kai jotain 250-kertainen..,tuollahan pelaisi jo samalla panostasolla aika pitkään---

Onhan jos jonkilaisia kuten:
En pelaa joitain tiettyjä kuskeja, mutta sit tammalähdöissä eräs kuski yleensä totossa. Jos tulee valjasrikko tai joku muu ennen lähtöö ja lähtö viivästyy voitta tuo epäonnen valjakko varmasti. Siinähän niitä...

kuuluu pelata aina suosikki-kaikki-1 tai jos pois niin 2.

liikkuessa ylivoimaisesti suosituin tapa pelata on valita käsiohjelmasta se hevonen, jolla on söpöin tai muuten vain mielenkiintoisin nimi.

Jos radalle asti tulee katsottua, suosiota saa se kaunein, söpöin tai sympaattisimman näköinen hevonen. Lisäpisteitä tulee, jos on nätinväriset pehmusteet valjaissa tai erityisen sievä rusetti harjassa. Ja sitten...

Tuo kuski on niin ihqu että tota pelataan ehdottomasti!

Yritä siinä sitten tuskan hiki otsalla selittää, että hevosen aiemmilla ansioilla, päivän kunnolla, lähtöpaikalla, ennätyksellä ynnämuulla saattaisi olla merkitystä sijoitukseen. Pelipäätökset on ehdottomalla varmuudella tehty !

Entä tuleeko edellämainituilla konsteilla lunastuksia. Ei tule, paitsi tuolla viimeisellä konstilla aika usein. Ihqujen ihqu kun yleensä on Mika Forss, joka ainakin keskimääräisesti tulee kahdessa eli kolmessakin lähdössä totoon. Ja sitten lunastetaan...euro eli kaksi. Ja se se vasta ihqua onkin ! Sopii peliasenteeksi ainakin silloin tällöin jokaiselle :)

Vallaton niminen suomenhevonen sai 80-luvulla minulta peliä ja taisi tulla kahdesti.

Ainoa temppu, mikä vaikuttaa menestymiseen peleissä on käydä siellä raveissa, ylenaikaa. Siellä ne näkee hevosten suoritukset, semmoiset, jotka ei sillä kertaa kenties ole kantaneet tulokseen, mutta kertovat menestyksen olevan tulossa. Ei niitä kukaan muille kerro tietenkään, itse ne halutaan rahastaa. Eikä ne vihjeet siis ole mediassa.
Hyvä on olla myös laaja tuttavapiiri. Sitä parempi, mitä lähempänä ovat hevosia ja mitä kauempana totoluukusta, kunnes pääsee oikeesti piiriin sisälle. Ja se voi viedä aikaa.
Sikäli harmillista ettei enää kulje ravibusseja, niissä oli matkalla hyvä rentoutua ja keskittyä tulevaan ja jälkipelitkin oli tuoreita.

pelaan silloin kun on ideaa. Idea voi olla joskus
ohipeli ylipelatusta mutta pääosin osuva peli oikein pelatusta. Muuten oikein pelattuja on harvassa jos kriteerinä on keskimääräinen 80% palautus. Tässä kohtaa änkytän eniten. Teen virheitä ja myönnän sen.

Intuitioon tulisi luottaa. Kuinkahan monasti olen joutunut hapseni repimään, kun olen tosiasiat tarkastettuani jättänyt ensi-idean peleistä pois.
Muutoinkin kun ideahevoset tuppaavat olemaan harvassa.

Jostain tapulin uumenista ne yllättävät ideat tupsahtavat. Tai sitten siellä on lepakoita.