mikä siinä on ettei edes kunnon hevosesta suvultaa

Mikä siinä on, että koko elämäntarina pitää yrittää saada sopimaan jo otsikkoon?

Mitä asiaan tulee, niin ei tarvitse, pyydä omastasi se mitä se maksaa ja vähän päälle, tai pidä se itse. Ei lahjaksi tarvitse mitään antaa.

Hassu ajatus on, että hevosesta pitäisi saada korvausta...

Määrittele hinta ja perustele se. Järkevä ostaja kyllä maksaa, jos on kanssasi hevosesta samaa mieltä. Ruusunpunalla ei kuitenkaan kannata omia haaveita puskajalostuksen tuotteesta värjätä.

nuo muutamat saavan, 9500e puolitoista-vuotisesta barbeque tammasta, näytti olevan täyteen varattu osuudet, mediastablen sivuun jos on uskomista. Oli raviankin myyntipalstalla aiemmin myytävänä nuo osuudet.

Alle omakustannusten menee tuollainen 9500e Barbeque-varsakin, jos lähdetään kuluja laskemaan.

Varaus+astutus+ell.kulut = ~400e
Varsamaksu alveineen = ~3300e
Tamman kantoaika halvimmillaan = ~2200e(11kkx200e)
Varsa tamman kanssa vieroitukseen = 1800e (6kkx300e)
Varsa 4kk pihatossa = ~800e (4kkx200e, halpa)
Varsa opetuksessa 2kk = ~1400e (2x700e)
Varsa laitumella 4kk = ~600e (4x150e, halpa)

Tässä vaiheessa, kun hevonen on tasan 1,5v, niin on kulut helposti jo päälle 10 000e. Sitten jos se 1,5-vuotias sattuukin olemaan jo 1v ja 9kk, niin kuluja on tullut päälle jo reilut 2000e, eli helposti on varsaan saanut poltettua päälle 12 000e. Alihintaan menee 9500 eurollakin.

Se on pojat tuo hevoskauppa vähän kuin ostaisit nuoren tai vielä elävän taiteilijan tauluja; voit vain toivoa että hinta joskus nousisi tulevaisuudessa ja sitten on enään turha ostella pikkurahalla kun taiteilijalla on nimeä eli parhaat odotusarvot omaavat varsat myydään jo hyvissä ajoin alta pois ennekuin rivijätkät niitä pääsee osteleen. Tosin ainahan sitä joskus voi löytää helmiäkin rupusakista.

Eli todennäköisesti varsasi odotusarvot eivät kelpaa huippujen etsijöille ja myyt toivotaan, toivotaan varsaa. Hinta ja odotusarvot (suku jne) kohdalleen niin kaupat syntyy. Harva kai täällä Suomessa varsoja teettämällä itsensä elättää. Kunnon siitosorilla kenties se onnistuisi.

aniokas yritys mutta mielestäni hieman puutteellinen. Ensinnäkin emätammankin vuosi on 12 kuukautta, joten sen hoitokustannukset lasketaan toki koko vuodelta.

Listasta puuttuu kokonaan tamman hankintakustannus. Oletetaan, että kasvattaja maksaa tammasta 5000 € ja teettää sillä 10 vuoden kuluessa 5 varsaa. Hankintakustannus pääomalle laskettavine korkoineen ( 5 % ) on tuolta ajalta tasasummana 7500 € eli varsaa kohden 1500 €. Ja kun varsoja tulee 10 vuoden kuluessa 5, lasketaan kunkin varsan kontolle tietenkin kahden vuoden hoitokustannukset eli 4800 €.

Listasta puuttuvat myöskin varsan tunnistus- ja rekisteröintikulut, emän ja varsan loishäädöt, emän ja varsan suunhoidot, emän ja varsan kavioiden hoidot ja mahdolliset eläinlääkärikulut. Esittämäsi hinnat ovat niin edullisia, etteivät ne varmaankaan sisällä edellämainitsemiani kuluja.

Esittämäni lista ei vieläkään ole läheskään täydellinen mutta antanee jonkinlaisen kuvan siitä, mitä varsan kasvattaminen todella maksaa.Kun loput kustannukset otetaan mademaatikon laskelmasta, tulee puolitoistavuotiaalle helpostikkin hintaa 15 000 € ja ylikin. Eli halvalla ehkä meni :)

Juu, tuolta tosiaan puuttui välistä vaikka mitä, mutta koitin vain hieman hahmottaa kokonaiskuvaa...

Esim. tuo oletus tamman pitämisestä 200e/kk on jo tosi edullinen, samoin 200e pihattopaikka jne. Yksi iso puute oli ennakkomaksullisten kilpailujen osallistumismaksut.

Kyllähän Orvokki oikeassa olet nuo muut kulut ovat meikäläisellä aina tupanneet nousemaan paljonkin yli budjetin kunnes otin vakuutuksen. Se on kyllä maksanut vuosittain jo "itsensä" takaisin. Tietysti kynnys viedä eläinlääkärille (Hyvinkäälle) on alhaisempi mutta on kannattanut,

Edelleenkin kyseenalaistaisin sen että varsojen teettäminen Suomessa on keskimäärin taloudellisesti tappiollista. Prosentti lienee samoissa haminoissa kannattavuudeltaan kilpailemisen kanssa. Mitä muut olette mieltä ???

Suomessa on niin köyhää porukkaa ettei niillä ole kertakaikkiaan varaa ostaa sellaisella hinnalla että kasvattaja saisi omansa pois puhumattakaan että saisi korkoa sijoitukselleen.

Minä olen törmännyt kymmeniin tapauksiin, missä kaava menee suurinpiirtein samanlainen: Varsan isä on joku halpa tusinaori, ei hyvä eikä huono. Emä on 18-aikainen, mitättömältä emälinjalta oleva tapaus. Eli ei sitten MITÄÄN, mikä kiinnostaisi tavoitteellista varsanostajaa.

Silti nämä myyjät on sitä mieltä, että varsa on kovasukuinen ja sen kuuluisi vietävän käsistä. Useimmilla pienkasvattajalla on totaalisen väärä käsitystä hyväsukuisuudesta ja siitä, millainen hevonen tosiostajaa kiinnostaa. Kaava menee niin, että hyvistä varsoista saa hyvän hinnan, mitättömistä eikä oikein keskinkertaisuuksistakaan saa KOSKAAN omiaan pois.

Ihmettelen, miksi jotkut vuodesta toiseen lykkää markkinoille näitä mitäänsanomattomuuksia, joista yksi tuhannesta voi radalla onnistua. Sitten ne itkevät täällä, että varsoista ei saa mitään. Ei kuulukaan saada.

sillä lisäämällä tamman hinnan ja kulut, mitä jäisi esim. Pearly Hillin varsalle hintaa? Se kun sattui tuottamaan aika paljon omistajalleen. Kasvattajalla on omat riski-investointinsa, joista maksetaan takaisin kasvattajarahana.

siis tuohon Orvokin kommenttiin.

noin lasketaan, toki Pearly Hillin hinta on paljon enemmän kuin 5000 €. Jos sen arvo olisi siitostammana esim 30000 € ja siitokseen käytettävä aika tuo 10 vuotta, niin pääomalle laskettuine korkoineen se olisi 45000€. Esimerkin mukaisesti laskettuna 9000 € varsaa kohti ja muut kulut päälle astutus- ja varsamaksujen mukaan esim 10000 € noihin, niin varsan arvo olisi siellä 30000 €:n huitteilla.

Mikä tamman arvo markkinoilla on määräytyy tietenkin ostajan ja myyjän välisellä sopimuksella. Tässä tapuksessa on se harvinainen tilanne, että tamma on tuottanut kilpahevosena enemmän kuin kuluttanut. Toki tamman hankintakulua ei tuolloin vedetä miinusmerkkiseksi, vaan tässä sille määritellään tuo markkina-arvo, joka samalla on sen hankintakulu.

Jos se olisi myyty muualle siitostammaksi tuohon 30000 €:n hintaan, niin uusi omistajakin olisi laskenut kustannukset noin, miksi sitten sitä ei lakettaisi samalla tavalla, kun tamma jäi entiselle omistajalleen.

Tamman kilpailuissa hankkimia tuloja ei lasketa näihin kasvatustoiminnan tuloihin eikä menoihinkaan, niillä määritetään vain osittain sen arvoa, toki muitakin asioita katsotaan.

varsan hinta on siis se hinta, mitä se laskennallisesti on ( lähes ) kaikkine kuluineen tullut maksamaan, markkinahintahan on sitten ostajan ja myyjän välinen asia.

Miten lasket kulut tammasta(si) esim. toisen varsan kohdalla kun et tiedä kuinka monta lisää on tulossa?

erittäin hyvä kysymys :) Ja voihan siinä käydä niinkin, ettei tule kuin se yksi ainoa.

Tuo varsan arvohan on toki osittain laskennallinen juttu ja joudutaan tekemään tietynlaisia oletuksia tulevasta. Tamman hankintakulu on vain oikeasti laskettava mukaan, kun toimitaan edes jonkinlaisilla liiketaloudellisilla periaatteilla, kuten mielestäni raviurheilussa sen kaikilla osa-alueilla edes jollakin tavoin pitäisi tehdä.

Jos hakee investointitukia vaikkapa tallin rakentamiseksi, nämä laskelmat joutuu pakostakin tekemään, jotta nähtäisiin, onko suunnitellulla toiminnalla minkäänlaisia taloudellisia toimintaedellytyksiä. Yksi mallilaskelma muistaakseni lähtee olettamuksesta, että tamma saa neljä varsaa. Olisiko tuo joku keskimääräinen varsamäärä tammaa kohti.

Itse olen tehnyt näitä laskelmia omaksi kauhistuksekseni, ne kun osoittavat selkeästi, että huoleton ja paljon varakkaampi olisi hevoseton tyttö :)Olisinko onnellisempi, enpä ehkä.

on paha savolainen tapa olla vastaamatta suoraan kysymykseen suoraan :) Eli lasken kustannukset samalla tavalla toisen varsan kohdalla kuin ensimmäisenkin. Ja itse olen käyttänyt tuota viiden varsan arviota ja kymmentä vuotta niiden hankkimisessa.

Puhtaasti liiketaloudelliselta pohjalta ajattelevat toki teettävät nuo varsat mahdollisimman nopeasti ja hankkiutuvat sitten tammasta eroon tavalla tai toisella.

Myyjä voi lähteä liikkeelle omista kuluistaan, mutta ei ostajalla ole mitään velvoitetta niistä piitata.

Ostaja voi lähteä tuotto-odotuksesta, joka on kaupunkilaiskustannuksilla melkein kaikilla varsoilla pyöreä nolla. Myyjän ei tietenkään tarvitse antaa varsaa ilmaiseksi.

Eli hinta ei määräydy sen paremmin myyjän kuin ostajankaan optimitasolle, vaan kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Kauppasovun syntyä helpottaa se, että myyjä voi haaveilla kasvattajaprovikoista ja ostaja siitä, että juuri tämä varsa olisi se, joka elättääkin itsensä.

Omistaminen ei Suomessa voi olla ammatti. Kasvattaminenkin on pääsääntöisesti kustannuksia aiheuttava harrastus. Nykyinen kysyntätilanne elättää muutaman laadukkaan kasvattajan, joiden leipä irtoaa sillä, että muutamalle varsanostajalle hinnalla ei ole väliä, vaan he ovat valmiit maksamaan riittävästi paremmasta menestymistodennäköisyydestä.

Itse käytän ammattilaisen apua varsan ostossa, joka katsoo tietyt asiat hepasta. Jos rakenne miellyttää hänen silmää, se miellyttää myös minun. Suvun hyvyyden määrittelen itse, mutta tämä ammattilainen tietää kyllä nekin asiat huomattavasti paremmin ja ilmoittaa pyytämättäkin jos jotain erikoista pitäisi tietää. Huonosukuista en osta ikinä! Tietyn "prosessin" jälkeen joko teemme kauppoja tai emme. Missään välissä en ole kysynyt emän hintaa, myyjän varallisuutta, velkoja yms. Ne eivät ole minulle relevantteja asioita. Jos M. Yankeelainen varsa on väärän rakenteen omaava, en osta sitä edes 15k:lla. Jos tamma, joka on aikaisemmin astutettu kohtuulliseela orilla ja se ei ole periyttänyt edes pikkujuoksijaa en osta seuraavaa varsaa 15k:lla, vaikka se olisi M. Yankeesta. Ammattilaisen pysyäkseen leivässä on pystyttävä todistamaan pätevyytensä useasti. Jos kasvattaja ostaa/astuttaa jatkuvasti huonoja tammoja hän ei ole hyvä alallaan, josta kärsii joka ammatissa. Tai, sitten hän on harrastaja ja harrastukset maksavat aina.(Usein hevosen omistukseen liitettävä sanonta)
Pointtini on jos se kuumehoureissa tulee millään lailla selville, että se lopullinen tuote on se, joka määrää hinnan. Isä ja emä voivat olla huippusukuisia ja hyvän ennätyksen omaavia, mutta varsa on susi syntyessään. Ei tällaisen varsan hintaan voi laskea täyttä astutusmaksua, tamman hintaa saati korkojakaan. Minua ainakin kiinnostaa onko sillä potentiaalia juosta hintansa + treenikulunsa 4v-kauden loppuun mennessä. Ja saa varsasta pyytää 50k, vaikkei emä olisi maksanut kuin 2k.
Hieman tuuria tarvitaan joka tapauksessa oli kyseessä kasvattaja tai omistaja, mutta kun tuntuu, että Suomi on pullollaan heinäpeltoja ja ihmisiä etsimässä muutamaa neulaa.

hevosten suhteen tilannetta muualla niin tarkkaan, että osaisin sanoa, onko tämä neulan etsiminen heinäsuovasta pelkästään suomalainen ilmiö hevoskasvatuksessa. Koiria olen kasvattanut huomattavasti enemmän ja minulla on niiden suhteen kansainvälisiäkin suhteita siinä määrin , että tiedän kaikkialta löytyvän ihmisiä, joilla ei ole kykyä kriittisesti tarkastella omia eläimiään siitokseen käytön kannalta.

Yleisessä ajattelutavassakin on jo toivomisen varaa. Monesti kuulee sanottavan, että tamman ja oriin voi aina siirtää siitokseen, jos ura kilpahevosena ei onnistu. Eihän se niin mene. Kyllä siitokseen käytettävät yksilöt tulisi arvioida krittisesti niin rakenteensa, terveytensä, luonteensa, kykyjensä kuin sukunsakkin puolesta. Usein tamma astutetaan ainoana kriteerinä se, että se on niin ihana. Niin, kyllähän suurinpiirtein tervepäinen, hyvin pidetty tamma yleensä on kiva.

Eläimiä myös inhimillistetään aivan liikaa. Eivät tammat ja oriit siitä kovin kärsi, jollei niitä suvunjatkajiksi siirretäkkään. Ei siis tarvitse hommata varsaa tammalle siksi, että se saisi tulla äidiksi :) Ei ainakaan pitäisi sitten kaupata varsaa muualle toisten harmiksi.

Hyvällä siitoseläimellä ei välttämättä tarvitse olla loistavia kilpailutuloksia ollakseen hyvä siitoksessa. Rakenteen, luonteen ja suvun tulee kuitenkin olla kunnossa. Terveyden suhteen pitäisi ehkä alkaa olla kriittisempi kuin nykyisin ollaan ja seurata, missä määrin terveysongelmat periytyvät. Sanon ehkä, koska koirien puolella tässä ollaan menty jo liiallisuuksiin ja perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelma on alkanut jo kääntyä itseään vastaan.

Hyvä kilpailumenestys ei myöskään periydy. Loisteliaalla kilpailijalla lienee rakenne ja terveys osapuolin kohdallaan mutta jos lähisuvussa sekä isän että emän puolella ei ole muita menestyjiä, pitäisi hälytyskellojen soida. Eikä auta mitään, jos hevosen viides sukupolvi on sama kuin tämän vuoden Hambletonianin tai Prix d`Ameriquen voittajalla, jos lähempää ei löydy mitään yhteistä.

Suomenhevosten kohdalla on hyväkin, että siitokseen käytetään suurta määrää oriita, jotta turvataan riittävä geenipohja. Mutta sitä en jaksa käsittää, miksi Suomeen on raahattava kymmenittäin lämminverioriita, joista näkee ja osasta tietääkin ( Ruotsin isäoritilaston kolmaskymmenes tai vastaavaa ) , että yhtään mitään niistä ei varmasti tule. Jotenkin ajattelen kuitenkin, että kai nyt useita oriita ennenkin pitäneet henkilöt itsekkin jotain ymmärtävät. Vai halutaanko tässä vain kiskoa rahat pois ymmärtämättömiltä.

Asiantuntijaa on hyvä käyttää hyväkseen hevoskaupoissa, se on totta. Mutta kuka on sitten se asiantuntija, kun Suomessakin parin ehdottoman huipun jälkeen on todella pitkästi tyhjää. Kaikkiin kauppoihin nämä harvat ja valitut eivät taida ennättää ottaa kantaa.