Ravihevosen elämä

On tuolla kirjoituksessasi 1 pointti mikä on totta.

Tarina jenkkilästä, mutta siellä nyt saadaan ammuttua takaapäin presidentiltä niska levälleen ja otsaan kaunis aukko. Joten siitä voi lähteä vertaamaan maan luotettavuutta.

Mihin sitten pitäisi viedä kilpailu-uran päättäneet teurastason hevoset jossei teurastamolle?

Åken tapaus oli omansa, voi niitä pari olla muutakin mutta millään siitä ei saa valtakunnallista ilmiötä.

Hevosia hakataan kilpailuissa sen takia että menisivät eteenpäin, eikä kovinkaan usein niin että sattuu. Tästähän tuomaristo mäiskii noita sakkoja täysin mielivaltaisesti.


Tuoko raviurheilulle lisää väkeä se, että näytetään kuvaa kaikista urpoista jotka mainetta laskee?

Tätä tekee ainoastaan Kepu jonka keulakuva laskee muutenkin matalaa statusta, emmehän me ole sellaisia emmehän? Raviurheilun status on Kepun tasoa. "Mustalaisten ja peliriippuvaisten sisäpiiri huijausta", noin ajattelevat eivät hyväksy elämänsä kuplaan totuutta vaan elävät illuusiossa.

Hoh hoh, aloittajalla on kyllä hyvä viitteellinen nimimerkki tuo "potilas".
Kuten entinen eukko julkisesti sanoi, "jos ukko hoitelisi minua niin hyvin kuin meidän hummaamme, niin olisi se elämä mukavaa."
Joten kyllä ihmiselossa lukuisissa perheissä on toisella puoliskolla tai lapsilla elämä täyttä helvettiä verrattuna eläinten ja varsinkin hevosen elämään.
Kyllä tuo negatiivisuus, hevosen huono kohtelu on hyvin, hyvin harvinaista toimintaa nykyään, eikä siitä tarvitse mitään numeroa tehdä, kyllä sen tekee media meidän puolestamme, koska tässä suomipusikossa lähes kaikki muu urheilu ohittaa aina raviurheilun. Tämä lienee kateutta, koska monet tietävät, että hyvällä hummalla voi joskus saada tilinkin jos kaikki menee hyvin. Mutta kateellinen ei silti tarvi kenenkään olla, koska hevosen omistaminen on erittäin kallista, puolihullua puuhaa.

Jotenkin aloittajan näkökanta ravihevosiin on hyvin negatiivinen, lieneekö sulla omia henkilökohtaisia ikäviä muistoja vai mistä saat revittyä kaiken tuon tekstin?

Itse enemmänkin totean että ravihevosella jos jollakin on hyvä elämä vrt ratsuihin, ne on huippu-urheilijoita joita kohdellaa sen mukaisesti. Niiden ruokavaliota seurataa, otetaan säännöllisesti veriarvot, mitataan kuumeet joka aamu, hoidetaan jalat ja peitellään sopivasti. Seurataan hyvin tarkkaan askellusta ja jos on vähänkin sanomista viedään hevonen heti eläinlääkärille, se saa kiropraktiset hoidot ym. Se nauttii juoksemisesta ja siitä hyvän olon tunteensta joka tulee hikoilemalla, tosin poikkeuksiakin on! Valmentajat ovat hyvin perillä monista asioista. Sen sijaan ratsutädit eivät käy samaa koulua kuin ammattivalmentaja, tädit toppaa hevosen hikee jo tallissa ja mättää kuulopuheiden perusteella hevoselle kymmenesestä purkista ruokaa tietämättä niiden vaikutusta ym. ratsutädit laittaa piikit eli kannukset jalkaan ja potkii kylkiä ja mäiskii tunnin yhtenään hevosta saadakseen se paremmin muotoon. Tästä voisi jatkaa loputtomiin, että uskoisin että tänäpäivänä ravihevosella on asiat erittäin hyvin! toki poikkeuksia löytyy mutta löytyy niitä lapsenraiskaajiakin..

Samaa paskaa sitä kerrotaan muistakin lajeista, miksi raveista pitäisi antaa todellisuutta negatiivisempi mielikuva? Vai kerrottaanko jääkiekosta ja jalkapallosta, että siellä illasta toiseen puudutetut jätkät pelaa vain antaakseen pelikohteita tulosvetoon.

Valioliigan jalkapallossakaan ei ole todellisuudessa kyse sen pyöreän esineen potkimisesta, vaan pelkästä rahasta.

Jalkapallon verukkeella saadaan mielenkiintoisia ihmisiä nostettua julkisuuteen, näillä nimillä saadaan katsomot täyteen ja rahaa virtaa "seuroille". Todellisuudessa nämä rahat menevät ties mihin hämäräbisneksiin.

Vapaa-ajalla nämä "jalkapalloilijat" vetävät huumeita, raiskaavat ja tekevät kaikkea muuta mukavaa jalkapalloon liittyvää. Mikseivät tv:n jalkapallomakasiiniohjelmat käsittele tätä aihetta rehellisesti. Puhuvat vain jostain pallonpotkimisesta.

pientä korjausta arvon potilas kohtaan 5.:

asiathan olisi hyvin jos nää uran lopettaneet konit vietäis sinne makkarantäytteeksi mutta asiahan ei tahdo mennä näin vaan myydään kiertolaisiksi joillekkin pikkutytöille hupihepaksi joka sitten taas antaa ilmatteeksi pois kun ei enää kiinosta...joskus uljas ravuri onkin sitten jonkun homeisen tallin syvimmässä loukossa senverran einestä edessä että jotenkuten hengissä pysyy tai seisoo läpivuoden tarhassa polviaan myöten paskassa repaleinen loimi tuulessa lepattaen...oon nähnyt niinpaljon tätä surkeutta että omille koneille tulee ennemmin kuula kalloon vaikka pahaa tekee ampua monivuotista kaveria.

Ketjun avaaja on oikeassa siinä, että dokumentti ei antanut koko kuvaa suomalaisesta hevosurheilusta.

Todellisuudessa suurin osa hevosista ei koskaan nouse otsikoihin eikä käänny voittajaesittelyyn. Suuri osa ei koskaan edes tule kilpailupaikalle.

Siitä huolimatta näitäkin hevosia on ruokittu, kasvatettu, opetettu, passattu, paijattu, hoidettu, treenattu, pesty ja harjattu - suurinta osaa ilman realistista toivettakaan tienata näillä hevosilla ikinä niiden kuluja takaisin.

Tällä 1970-luvulla alkaneella raviurheilijan taipaleellani olen tavannut varmaan satoja hevosrakkaita ihmisiä, jotka aikaa, vaivaa ja varojaan säästämättä ovat tehneet parhaansa, jotta heidän hevosillaan olisi hyvä olla.

Näillä hevosihmisillä saattaa olla syväjäässä järki - muttei sydän.

Ainakaan allekirjoittanut ei tunnustaudu miksikään ahneeksi omistajaksi.Jos omistaisin hevosia rahan ja tuoton takia,minulla ei olisi kyllä yhtä ainoata hevosta.On suorastaan ihme jos jokin hevonen elättää itsensä. Ammattivalmentajalla hevosen pito maksaa n.8-15 tonnia vuodessa ja tällä palkintotasolla pitää olla aikamoinen voittokone mikä sellaiset rahat ravaa. Omistan hevosia siksi että pidän hevosista ja kaikesta huolimatta tämä on hieno laji. Minun hevosiani ainakin hoidetaan tosi hyvin ja aina mennään hevosen ehdoilla.
Minun mielestäni tästä hevoshömmasta saataisiin hyvä tositv juttu,seurataan nyt vaikka jotain vamentajaa tai muuta alan ihmistä edes vuosikin,niin nähtäisiin mitä homma todellisuudessa on.