Suomalaiset "Koko kansan hevoset" ?

Ei semmosia todennäkösesti äkkiä uudestaan tulekaan. Senverran aletaan jäämään jalostuksessa jälkeen muita. Ja jos sattuis tuleen niin siirtyy ulkomaille, kun kukaan omistaja ei ole niin hullu, että jaksais kuunnella/lukee kaikkee sitä paskaa mitä täällä meillä Suomessa on tapana puhua/kirjottaa.

Ravi-urheilu on hirveää eläinrääkkäystä.Ne jotka tykkää eläimistä,ei todellakaan seuraa eikä pelaa raveja.Sehän on jo heti alkuun luonnon vastaista,hevoset luotu laukkaamaan,ei ravaamaa,ne pakotetaan "opetetaan" siihen....

ettei koko kansan hevosta tule enää koskaan Suomeen. Eihän toisen menestyksestä voi iloita?

Näin ainakin pitää uskoa.

Ei näillä mainituillakaan ole aina ollut helppoa, koska Islan jatkuvasta voittoputkesta eivät kaikki tykänneet. Houston oli vähän liian mauton koko kansalle. Magic voitti kai hevosena Ahdin vastustuksen ja oli lähinnä sitä koko kansaa, mutta sitten tuo loukkaantuminen toi mukanaan ehkä vielä hurjemmin murinaa taustajoukoille ettei olisi pitänyt ajaa noin kovaa vaikka sitähän kaikki juuri olivat lähteneet sinne Elitloppettiin katsomaan.

Passionatekin toki tienasi ulkomailla ja voitti kaiken kotimaassa, mutta Make oli siinä sivussa kai yksi jarru miksei ihan kaikkea kansaa kosiskellut.

Mutta kyllä se tähti vielä sieltä tulee. Joku tuhkimotarina ja hirmu nousu tähtiin ja kaikki diggaa. Näin pitää vaan uskoa. Mutta harmi vaan että näitä hirmuja syntyy varmaan todennäköisyydellä yksi viidessä vuodessa ja vaatii silti vielä kaiken muun taustan kuntoon että tulee se "koko kansan hepo".

Ei ole Islan kaltaista eikä ihan heti tule. Kyllä siinä oli hevonen joka sytytti kaikki. Ja kyllä minusta tuntuu että se oli koko kansan hevonen. Kyllähän islan parhaimpina aikoina oli vielä kovia vastustajia ykkössarjoissa. Toisin kuin nykyään sieltä löytyy tyyliin Owen Kemp, Daniel Palema, Lindys King, jojo orly, sanda spirit ja Simb Cahplin..

Kyllä I.P. Vipotiina on noussut sellaiseksi suomenhevospuolella parin viime vuoden aikana, eikä vähiten Puikkosen myötävaikutuksella.
Lähivuosina I.P. Lento nousee Parviaisen kans samalle tasolle.

Charme oli ainoa koko kansan hevonen ja BWT Magic on ainoa, joka on päässyt sitä edes lähelle. Isla oli sellainen vain Pohjanmaalla ja olihan hetken aikaa pohjoisessa myös pienoinen Aslak-buumi.

Houstonin ja Passionaten taustajoukot taasen olivat ihan liian asiallisia ja värittömiä, että he olisivat jääneet suuren yleisön mieleen.

Onhan Ruotsissa kova taso, mutta ei näitä Legolasseja ja Ina Scotteja synny joka vuosi. Siihen koko kansan hevosen statuksen kun ei pelkät kilpailunäytöt riitä, vaan hevosen taustajoukkoillakin pitää olla oikeanlaista särmää, johon voi tarttua.

Edellisen kera samaa mieltä.

Koko kansan suosikki tulee vielä, uskon. Se tosin vaatii huippuhevosen syntymän pikkutalliin, jossa on urheiluhenkinen kasvattaja. Sukuakaan se ei aina välttämäti tarvii (Charme Asserdal). Kaikki kunnia Passionate Kempin taustajoukoille, mutta isosta ammattitallista kansansuosikkia ei koskaan tule, huppuhevosia kylläkin. Siitä pitää huolen Suomen kansallisominaisuus - kateus. Hyvänä esimerkkinä sivuston jossittelu-osasto.

I.P Vipotiina on varmaan tällä hetkellä hevosista ainoa joka saa tän ravikansalaisen sisuksissa jotain liikahtamaan. Itse olin aikanaan kova Isla fani, monen muun kansalaisen joukossa. Saa nähdä milloin nousee lämpöspuolelle uusi kansansuosikki, toivottavasti pian...se tekisi lajille hyvää.

pitää taaskin kerran olla. Niin hieno hevonen kuin Charme Asserdal olikin niin missään tapauksessa se ei ollut ainoa koko kansan hevonen. Itsekkin muistan ennen sitä yhden hevosen, jonka ympärillä oli aina joukko ystäviä ja ihailijoita, liikkui se missä tahansa.

Kun savolainen pienviljelijä Ryyttäri riensi yhtenä kesäisenä aamuna vuonna 1964 naapuriin ja soitti kohtalokkaan puhelinsoiton, jolla komea kolmevuotias suomenhevosruuna siirtyi hänen omistukseensa, alkoi tuhkimotarina vailla vertaansa.

Hevosen tarina ei sitä välttämättä ollut, se oli juoksijoiden sukua syntyessäänkin ja jo kolmevuotiaana poikkeuksellisen lahjakas. Mies ja hevonen yhdessä sen tarinan kutoivat. Sympaattinen parivaljakko herätti ihailua niin etelässä kuin pohjoisessakin ei vähiten siksi, että Ryyttärin esiintyminen oli yleensä vaatimatonta ja itseään esiintuomatonta.

Monet muistavat myös Vonkauksen juoksut kuninkuuskilpailujen täytelähdöissä. Monesti se varasti päätähdiltä huomion loistavilla esityksillään. Mieleen jäi myös Ryyttärin hieman surumielinen hahmo, kun hän syrjästä seurasi kuninkaallisten menoa. Niihin kilpailuihin ei hänellä ja Vonkauksella koskaan ollut asiaa.

Tuskin koskaan on mikään raviyleisö missään yhtä yksimielisesti kannustanut yhtä ja samaa hevosta, kuin Kuopion vanhalla keskusraviradalla kennustettiin Vonkausta sen juostessa viimeisen kilpailunsa. Kun Vonkaus kykeni kuin kykenikin lyömään ravikuningatar Tarja-Tuulikin maaliviivalla, repesi yleisö valtaisiin suosionosoituksiin maalikamerakuvan todistaessa äärimmäisen niukan voiton.

Monet raavaat miehetkin itkivät, kun ruuna riisuttiin valjaista ja talutettiin Hevosurheilun keltaiseen kiitosloimeen puettuna pois radalta.

Kyllä. Vonkaus oli koko kansan hevonen.